On väitetty, että omistusasuntovaltaisuus lisäisi työttömyyttä. En nyt kuitenkaan ota kantaa asiasta tehtyihin tutkimuksiin lähinnä muualla kuin Suomessa, tosin hiukan myös Suomessa (intuitiivisesti tai ilman), vaan otan asian esille vain mikrotasolla ja lisäksi tai juuri sen johdosta oudosta näkökulmasta.
Sitä, miten helppoa tai vaikeaa on muuttaa työn perässä vuokra-asunnosta tai omistusasunnosta, on käsitelty ja varmaan jatkossakin käsitellään paljon nimenomaan taloudellisesta näkökulmasta. Onhan omistusasunto siinä mielessä sitovampi, että siitä lähteminen vaatii enemmän taloudellisia järjestelyjä ja taloudellista pohdintaa. Enkä ota mietintään lainkaan sellaista monimutkaista seikkaa kuin muuttavan talouden koko (yksin asuva vai perhe moninaisine sidoksineen). Ajattelen asiaa yksinkertaisuuden vuoksi vain yksin asuvan ja lisäksi vain kerrostaloasujan kannalta. Otan kuten sanoin esille toisen näkökulman kuin puhtaasti rahoituksellisen, otan erään mauttoman käytännöllisen näkökulman.
Sanotaan suoraan näin, että työllisyysnäkökulmasta suomalaisen asumiskulttuurin pitäisi olla yksinkertaisempi ja pelkistetympi. Koti olisi enemmän matkustajakodin kaltainen. Kulttuurin pitäisi suosia kaikenlaisen kalustuksen ja sisustuksen vähäisyyttä. Silloin omasta kämpästä muuttaminen olisi melkein kuin hotellin vaihtamista eli helppo homma. Se olisi suorastaan hauskaa ja avartavaa. Ja nyt taas jätän huomioimatta tuttavaverkostojen ja muun oman elämän sijainnin ja muut tunneseikat. Jo tässä vaiheessa on myös todettava, että kodinsisustusala ei ajatuksesta tykkäisi, ja toki alan työllisyys heikentyisikin huomattavasti. Eli miettikää nyt elinkeinoelämä tätä asiaa ihan kiihkottomasti ja luovasti mutta analyyttisesti antamatta liikaa valtaa intuitiolle.
Kun on tavaraa vaikka vain sen verran kuin yksiöön tai pieneen kaksioon sopivasti sopii, alkaa muuttoruljanssin toistuminen tuntua vastenmieliseltä ja/tai kalliilta ja/tai ovenpieliä kuluttavalta. (ovenpielien kuluminen on tässä kielikuva laajemmasta kulumisongelmasta jatkuvan tavaroiden siirtelyn vuoksi, ja voi siinä naapuritkin ja taloyhtiö ihmetellä jatkuvaa seilaamista). Ei tosin huonekalujenkaan kerääntyminen ole ongelma, jos luulee löytävänsä vuokralaisen joka ei tuhoa tai varasta tavaroita ja joka yleensäkin on valmis tulemaan toisen kalustamaan asuntoon ja maksamaan vielä siitä lisää. Toisaalta tältä osin omistusasunto kääntyy mahdollisuudeksi, sillä jos vuokralta lähtee ei ole edes mahdollisuutta jättää tavaroita entiseen asuntoon (paitsi jos on mahdollisuus alivuokrata). Tosin aina muutossa joutuu ottamaan tavaroita mukaansa, jotta asuminen onnistuu siinä seuraavassa asunnossa. Olennaista onkin, että saataisiin vakiintumaan Suomeen irtonaisen asuminen kulttuuri, jolloin tyypillinen kalustus olisi helposti siirrettävissä.
Kun asunto-omaisuuteen luodaan vielä jonkinlainen edullinen uudenlainen osakesysteemi, ei tarvitsisi edes luopua omistusasuntovaltaisuudesta.
Kyllähän meillä on pieniä ja suuria yrityksiä vuokramarkkinoilla, jotka ottavat jälleenvuokraukseensa huoneistoja ja tarjoavat niitä sitten kalustettuina, mutta niiden toimintatapa ei ehkä auta kuvaamassani ongelmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti