Nyt on kai menossa jonkinlaiset normitalkoot, joilla yritetään hiukan keventää kuntia ohjaavaa normistoa. Luultavasti tarkoituksena on esimerkiksi muuttaa joitakin tiukkoja kriteereitä vähemmän tiukoiksi niiltä osin, kuin se on kuntien järkevän toiminnan kannalta hyväksi. Kun esimerkiksi henkilöstön pätevyysvaatimuksia joustavoitetaan, voitaneen saada myös säästöjä aikaan ilman että toiminnan laatu kärsii.
Sitähän on paljon valitettu, että kunnille on kasattu vuosikymmenten mittaan ja edelleenkin kasataan paljon tehtäviä ja velvollisuuksia. Toisaalta rahaa ei oikein olisi. Nyt kun ainakin yritetään (tosin ei ilmeisesti ensimmäistä kertaa) järkevästi keventää edes jossakin määrin kuntien lastia, niin eipä näytä kelpaavan ihan sekään. Näin ainakin tulkitsin esimerkiksi luettuani Keskustan äänenkannattajasta Suomenmaasta normitalkoisiin liittyvän analyysin.
Yhtenä näkökulmana Suomenmaan analyysissa otetaan esille huoli, että joustavammat normit saattavat johtaa siihen, että jotkin kunnat pyrkivätkin soveltamaan mahdollisimman matalia kriteereitä laadun kustannuksella. Ymmärtäisin jotenkin tällaisen pelottelun, jos esittäjä olisi vannoutunut valtiokeskeisyyden kannattaja joka ei hyväksyisi kunnallista itsehallintoa. En kuitenkaan millään usko, että Keskustan lehdessä Suomenmaassa sellaiselta arvopohjalta kirjoitetaan. Eikä tuo kirjoitus muutenkaan vaikuta lankaan kuntavastaiselta. Niinpä kummastelen tuollaista pelottelua, että jotkin kunnat saattavat pinnata jos niitä ei millintarkasti ohjata jokaisessa asiassa.
On outoa, että ”kuntapuolue” ensin kovaan ääneen korostaa kuntien paikallista kykyä hoitaa asiansa parhaalla tavalla mutta jo toisessa lauseessa (kielikuva nääs) katsoo aiheelliseksi huomauttaa että kunnille kokonaisuutena ei kuitenkaan ehkä pitäisikään antaa nykyistä joustavampia mahdollisuuksia itse valita paras toimintatapansa. Sanoisin tällaista venkoiluksi. Jos nimittäin kuntasektorilla on todella merkittävä vaara tuollaisesta normien väärinkäytöstä, kuntasektori ei ole terve eikä siis kykenevä järkeviin itsenäisiin ratkaisuihin. Silloin se äänekäs paikallisuuden korostaminen osoittautuu entistäkin epäuskottavammaksi. Millä perusteella sitten vielä vaaditaan, että jopa lähiötasolle pitäisi saada omaa budjettivaltaa? Luulevatko nämä ”kuntapoliitikot”, että siellä olisi kykyä päättää raha-asioista tai mistään asioista jos he eivät usko edes kaikkien kuntien siihen kykenevän?
Analyysissa esitetään huoli muun muassa siitä, että normien väljentäminen saattaa johtaa kansalaisten epätasa-arvoistumiseen, jos jossakin päin aletaan soveltaa pääsääntöisesti normien minimitasoja. Kuten myöhemminkin sanon, kunta voi tehdä joko parhaita mahdollisia tai sitä huonompia päätöksiä.
Jos todella on kuntia, jotka selvästi eivät pysty tekemään kunnollisia ratkaisuja, silloinhan pitää muuttaa kuntaa. Eihän kunta, joka tahallaan tekee huonolaatuisia ratkaisuja, ole ansainnut itsenäisyyttä. Sellaisenaan se on tavallaan valtion erityisohjauksessa koko ajan. Yksi hyvä ratkaisuyritys tähän on, että kootaan näissä tapauksissa yhteen niin monta kuntaa, että rupeaa löytymään riittävä väestöpohja josta löytyy tarpeellinen määrä päteviä henkilöitä luottamustehtäviin ja virkoihin.
Tähän vasta-argumentoidaan ehkä, että jos kunnan taloustilanne on oikein vaikea niin tällaiseen pinnaamiseen on houkutus jos normin sanamuoto siihen suinkin antaa mahdollisuuden. Tällainen selitys ei muuta mitenkään edellä esittämääni kuviota. Aina jää kuitenkin kaksi vaihtoehtoa kunnalle, joko tehdä paras mahdollinen ratkaisu tai tehdä jokin huonompi ratkaisu. Tämä erottaa osaltaan itsenäisyyskelpoisen kunnan itsenäisyyskelvottomasta kunnasta. Tarkoitan asiaa pitkällä tähtäyksellä. Jos siis kunnalla on jatkuva taipumus soveltaa joustavia normeja huonosti, se on sitten huono juttu sille kunnalle.
Mielestäni ei ole mitään syytä kyseenalaistaa kuntia koskevien normien tekemistä joustavammiksi. On pelkästään hyvä, että normeja väljennetään ja toivottavasti myös vähennetään. Se on sitten kuntakentän vastuulla hoitaa asiansa kunnolla ja luottamuksen arvoisesti. Sitäkin enemmän, kun sitä oikein suureen ääneen itse toisaalta halutaan. Kuntien pitää varmaankin harjoittaa ryhmäkuria tarvittaessa. Onhan esimerkiksi Kuntaliitto. Ja myös kuntalaiset antavat palautetta, jos asioita ei hoideta kunnassa kunnolla.
Normitalkoiden yhteydessä ei myöskään mielestäni kannattaisi käyttää hirveästi energiaa sen toistamiseen, että mutta kun kunnilla on yli 4 miljardin peruskoulu ja se 5 miljardin erikoissairaanhoito ja eipä siellä poistettavaa ole kun se ja sekin on kyllä ihan tarpeellinen kunnan tehtävä. Tällainen automaattinen muutosmahdollisuuksien torjunta on kielteinen lähtökohta, jos tosissaan halutaan kehittää kuntasektoria. Jos tällainen uusien esitysten torjunta on kovin sitkeää, tulee mieleen kysyä mitkä ovat motiivit.
Linkki Suomenmaan juttuun on http://www.suomenmaa.fi/etusivu/analyysi_hallituksen_lupaama_miljardis%C3%A4%C3%A4st%C3%B6_j%C3%A4%C3%A4_haaveeksi_6352490.html
Linkki valtiovarainministeriön kuntien tehtävien kartoitukseen on http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20130117Kuntie/Kuntien_tehtaevien_kartoitus_finaali_NETTI.pdf
Jos olen tulkinnut pahasti väärin tuota Suomenmaan analyysia, siitä sopii tulla mainitsemaan. Tämä siis asiaan kuuluvana kohteliaisuutena todettakoon. Pyrin olemaan aika asiallinen nääs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti