Sanomalehti Keskisuomalaisen vastaava päätoimittaja Pekka Mervola tekee oudon ja hyvin huolestuttavan ehdotuksen kolumnissaan 9.5. Mervola ehdottaa, että Ylen rahoittamiseen tarkoitetusta veroluonteisesta mediamaksusta osa lohkaistaisiin STT:lle.
Kuten Mervola toteaa, STT:n omistajia ovat sanomalehdet, MTV3 ja Yleisradio. STT on nyt kuitenkin kuulemma ongelmissa, kun sen käyttö on vähentynyt. Ainakin Yleisradio ja Kauppalehti ovat lopettaneet sen käyttämisen. Nyt sitten Keskisuomalaisen vastaava päätoimittaja Mervola ehdottaa, että tämän ahdingon helpottamiseksi Ylen mediamaksusta pitäisi lohkaista tälle STT:lle esimerkiksi 10 miljoonaa euroa. Mervolan kolumnista välittyy viesti, että sanomalehdet eivät nyt kykene lisärahoittamaan STT:n toimintaa, koska sanomalehdillä on itsellään menossa haasteelliset ajat.
En voi muuta kuin ihmetellä tällaisia Mervolan esityksen tapaisia verotusideoita. Onhan täysin selvää, että STT on media-alan omalla vastuulla. Niiden pitää se hoitaa tai sitten olla hoitamatta. Kaupallinen media toimikoon edelleenkin liiketoimintaperiaattein. Sen pitää osata järjestää ansaintansa niin, että yleisö on valmis maksamaan sen tarjonnasta. Tätä kautta rahan pitää liikkua, jos on liikkuakseen. Näyttää siltä, että tässäkin asiassa yksityisen liiketoiminnan ongelmat halutaan sosialisoida.
Media-ala harrastaa sen maineen kannalta kyseenalaista valitusta. Enää ei riitä alv-etuuden pienestä heikennyksestä ruikuttaminen, vaan nyt ne haluavat vielä verotusoikeudenkin.
Eikö sanomalehdille todellakaan tullut ajoissa mieleen mahdollisuus, että niiden tulovirran rakenne saattaisi pikku hiljaa muuttua sähköisen kehityksen johdosta? Miksi tähän asti hyvää tulorahoitusta ei käytetty tuotekehitykseen? Mitä mediataloissa on oikein puuhattu ja ajateltu? Menikö kaikki aika ja energia sen paasaamiseen, että paperinen sanomalehti pitää pintansa, ja ruvettiinko tuohon omaan hokemaan uskomaan jopa niin että paperinen sanomalehti ei menettäisi asemaansa lainkaan? Olisi kannattanut ja olisi ollut velvollisuuskin käyttää tuo aika uuden kehittämiseen ja muutokseen varautumiseen.
Varoitan jo nyt, että uudeksi vakuuttelufraasiksi ei kannata ottaa sitä, että sanomalehti ei kuole tai jotakin muuta vastaavaa. Tässä sanomalehdellä tarkoitetaan siis niin sähköistä kuin paperistakin. Mitä järkeä on jankuttaa tällaisia mainoslauseita. Jos kerran sanomalehti ei kuole, niin mitä sitä vakuuttelemaan. Asiathan ovat silloin hyvin, ja lehdet voivat keskittyä uudistumiseen. Mutta pahoin pelkään, että jälleen jumiudutaan siihen perinteiseen retoriikkaan ja vitsailuun, että ”puheet sanomalehden kuolemasta ovat ennenaikaisia”. Kummallinen ala tämä media. Sen asenteissa on joitakin ei-fantastisia, ei-vastuullisia ja ei-reiluja piirteitä.
Sanomalehtien ja muiden mediatuotteiden tilaajat pitäkää kiinni rahoistanne. Äänestäkää rahapusseillanne entistä kiivaammin.
Mielelläni olisin jyväskyläläisenä ylpeä sanomalehti Keskisuomalaisen ulostuloista aina, kun siihen on mahdollisuus, mutta mainitunlaiset kannanotot osaltaan murentavat tuota mahdollisuutta. Toisaalta eihän minulla ole ylpeyden aihetta toisten aikaansaannoksiin, vaikka ne olisivat kuinka erinomaisia. Kukin olkoon ylpeä vain omista tekemisistään, jos aihetta on. No tämä nyt oli tämmöistä ylpeys-käsitteen pyörittelemistä.
En voi tietää, onko päätoimittaja Mervolan esitys osittain tehty provosointimielessä, mutta jos on niin se ei ole suinkaan eduksi lehdelle tai asialle. Paljonhan on ilmeisesti liikkeellä sitä, että halutaan ennen kaikkea herättää huomiota, mutta kyseinen metodi kärsii koko ajan kiihtyvästä inflaatiosta. Jos yhä enemmän provosoidaan, ei lukija enää tiedä millä säännöillä milloinkin leikitään. Se vie uskottavuuden. Korostan nyt vielä, että en todellakaan tiedä enkä pysty edes päättelemään, onko tuossa Mervolan kolumnissa provosointilisä mukana. Tosin vaikka olisikin, kolumnin sisältämä ehdotus olisi edelleen yhtä käyttökelvoton.
Linkki Keskisuomalaisen kolumniin on
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/sttn-uutiset-mediamaksuun/1324307
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti