Esko Aho on puhunut Suomen huonoista talousluvuista Kaustisella järjestetyssä seminaarissa. Asiasta uutisoi ainakin Suomenmaa. Aho oli ottanut kantaa myös sote-uudistukseen. Ahon mukaan ei ole yhtä ainoaa optimaalista aluekokoa sote-palveluita järjestettäessä vaan osa palveluista pitää järjestää paikallisesti, osa alueellisesti ja osa valtakunnallisesti. Nyt tulee mielenkiintoinen kohta, jonka suhteen olen siis Suomenmaan uutisen varassa. Suomenmaan mukaan Esko Aho oli todennut tuohon sote-palveluiden paikallisuus-alueellisuus-valtakunnallisuus-seikkaan liittyen, että ”eihän kenkiäkään valmisteta vain yhtä kokoa”.
Tottahan se on, että kenkiä valmistetaan eri kokoja, jotta kaikenkokoisille jaloille löytyisi sopivat kengät. Kuitenkin kenkäkokojen ja sote-palveluiden järjestämistapojen rinnastus panee miettimään, mikä näissä kahdessa asiassa voisi olla yhteistä. En ole sitä vielä keksinyt. Eri kenkäkokojen tarjonnan tarpeellisuus kuten myös tarpeellisuus järjestää sote-palveluita eri ”läheisyystasoilla” palvelutyypin, käytön yleisyyden, asiantuntemuksen, kalleuden ja ehkä jonkin muunkin seikan mukaan ovat kumpikin sellaisenaan ”tosia” asioita. On siis tarpeellista tehdä erikokoisia kenkiä, ja on varmaankin tarkoituksenmukaista järjestää osa sote-palveluista paikallisesti, osa alueellisesti ja osa valtakunnallisesti, mutta kenkävertaus ei mielestäni tee ymmärrettävämmäksi tuon palveluiden järjestämisperiaatteen järkevyyttä. Vertausten ja rinnastusten tarkoituksenahan kai on ollut alun perin, että niillä tehdään ymmärrettäväksi hankala asia.
Olen jo ajat sitten todennut, että vertaukset eivät enää juurikaan toimi. Minulle ainakin käy usein täsmälleen päinvastoin, kuin olisi tarkoitus. Kun puhuja tai kirjoittaja esittää vertauksen tai kielikuvan, alan pahimmillaan miettiä tuota vertausta, sen merkitystä asian kannalta. Menee siis todella vaikeaksi. Sillä aikaa sitten puhujan esitys etenee, enkä minä ole enää ollenkaan kärryillä (kielikuva taas) kun juutuin vertaukseen. Siis vertauksen piti helpottaa ymmärtämistäni, mutta siinä kävikin päinvastoin. Nurinkurisesti rupeankin päättelemään vertauksen merkitystä puheen tai tekstin muun sisällön perusteella. Vertauksesta tulee ratkaistava ongelma sen sijaan, että se auttaisi ratkaisemaan ongelman. Hetkinen, nyt tulee mieleen eräs rahaliitto ja eräs toinen yhteenliittymä. Jääkööt tarkemmin mainitsematta, kun eivät liity edes asiaan.
Kyllä osuviakin rinnastuksia varmaan on. Ne eivät ehkä ole niinkään vertauksia vaan nimenomaan jollakin tavalla samantasoisten asioiden rinnastuksia. Tosin ne saattavat olla samalla etäisiä toisiinsa nähden siten, että etäisyys auttaakin näkemään asian selkeämmin. Nyt on vaikea keksiä sellaisesta hyvää esimerkkiä, mutta keksitään huono. Mainittu palveluiden ”eritasoinen” järjestäminen voitaisiin rinnastaa kenkäkokoja paremmin vaikkapa kaupan palveluiden tarjontaan. sen mukaan onko kyseessä päivittäistavarakauppa, erikoistavarakauppa, kioski, pikku myymälä, market, tavaratalo, kauppakeskus tai jokin muu. Tosin mikä takaa, että yksityisten palveluiden "järjestäminen" olisi hyvä ohje julkisten palveluiden järjestämiselle. Eihän yksityisellä puolella esimerkiksi ole kokonaisjärjestäjää vaan suuri määrä keskenään kilpailevia tahoja. Unohdetaan siis tämäkin.
Jos kuitenkin halutaan pysyä kengissä edelleen, kenkäkokoja parempi rinnastus olisi kenkätyyppi. Lenkkitossut sopivat parhaiten tiettyyn toimintaan, kun taas kävelykengät sopivat toisenlaiseen, talvilenkkareista puhumattakaan. Voidaan myös ajatella niin, että jotakin kenkätyyppiä voidaan käyttää melkein aina ja ainakin hyvin usein kun taas joitakin jalkinetyyppiä vain tietyissä tilanteissa tai hyvin harvoin. Mutta ehkä tämäkään vertaus ei auttaisi sote-palveluiden järjestämistapoja mietittäessä.
Vaikka vertauksia kuullessani ja nähdessäni helposti kiinnitän huomiota niiden iloiseen käyttöön, ei tämä kirjoitukseni ole vakavasti otettavaksi tarkoitettu. Tällä ei maailmaa paranneta, mutta ei tämä myöskään maailman huonoin kirjoitus ole, eikä tarpeettominkaan. Kunhan kirjoitin. Olen muuten nähnyt jopa ohjeita, ettei blogimerkinnän kirjoittamiseen saa käyttää muutamaa minuuttia enempää ja sekin pitää tehdä kelloa vilkuillen. Tuollaiseen riskinottoon en yleensä ryhdy. Huhhuh, tulisi kauheaa jälkeä siitä kyllä minun tapauksessani. Tosin sitten taas jotkut viisaat neuvovat hautomaan bloggauksia päiväkausia, joten ota näistä selvä.
Suomenmaan uutinen on tuossa:
http://www.suomenmaa.fi/etusivu/aho_suomen_talousluvut_pelottavat_6457781.html
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Niitä on jo satoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti