Kummatkohan ovat puolueelleen hyödyllisempiä, ne jotka laumana hyökkäävät puolueen ulkopuolelta tulevaa kritiikkiä vastaan vai ne jotka suostuvat tarkastelemaan puoluettaan myös tuon ulkopuolisen kritiikin näkökulmasta? Edelliset saattavat tuoda uskollisen kannattajakunnan ja lyhyellä tähtäyksellä menestystä, mutta pitkällä tähtäyksellä jälkimmäiset saavat ehkä aikaan uudistuksia ja vetoavat uusiin kannattajaryhmiin.
Kyse on myös makuasiasta. On varmaankin paljon niitä, jotka viihtyvät parhaiten sisäänlämpiävässä puolueessa. Toiset taas saattavat pitää sellaista puoluetta tunkkaisena, tylsistyneenä, epäilyttävänä ja ahtaana. Toisaalta onko meillä tässä suhteessa erilaisia puolueita, vai onko puolueilla taipumus painottua esimerkiksi sisäänlämpiävyyteen?
Seuraava kysymys on kiinnostava mutta vaikea ainakin itselleni: Jos pitäisi valita sellaisten melko kuvitteellisten paikkakuntien välillä, joilla ihmiset ovat vain jonkin yhden puolueen kannattajia, minkä puolueen paikkakunnalle muuttaisit?
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Niitä on jo satoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti