Olen ennenkin ihmetellyt sitä ristiriitaista viestintää, kun koko ajan puhutaan julkisen talouden valtavasta kestävyysvajeesta mutta samaan aikaan valtion haasteena näyttää olevan löysän rahan sijoittaminen väylärakentamiseen, telakoihin ja muuhun elvytykseen ja nyt viimeisimpänä ict-yrityksiin. Hallitushan on kai tehnyt linjauksen, että ict-yrityksiäkin voidaan ostaa. Tämän idean nerokkuutta en ymmärrä. Jotenkin voi ymmärtää jotkin strategiset alat, jotka on aika selkeästi lueteltu, mutta ict-ala ei kuulune ryhmään.
Miksi noita ict-yrityksiä kuitenkin mahdollisesti aiotaan ostaa valtiolle? Ei tule mieleen muuta selitystä kuin että joku on onnistunut lobbaamaan valtiota ostamaan ict-yrityksiä viime aikojen ja vuosien näkyvien irtisanomisten johdosta. Tällainen valtion väliintulo olisi kuitenkin yhden asian politiikkaa siihen nähden, että työttömyys ja lama eivät todellakaan rajoitu muutamaan suureen yritykseen ja pariin toimialaan vaan koskee ennen kaikkea monia pieniä yrityksiä monella alalla. Mutta yhden asian liike on tietysti näyttävämpää poliitikkojen kannalta.
Olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että ainoa oikea pitkän tähtäyksen elinkeinopolitiikka omistus- ja tuottamisnäkökulmasta on se, että hallitusti mutta tuntuvasti ulkoistetaan kuntien ja valtion toimintoja ja lisäksi hyvän markkinatilanteen vallitessa yksityistetään esimerkiksi valtion yritysomistuksia. Julkista sektoria itsessään pitää keventää ja kevennetyn julkisen sektorin täytyy sitten hyödyntää kustannustehokasta yksityistä sektoria minkä suinkin kykenee. Nimenomaan on pidettävä huoli siitä, että yksityinen sektori ei pääse ylihinnoittelemaan palveluitaan, joita se tuottaa ja myy kunnille ja valtiolle. Ja omistajapolitiikka menköön niin, että enintään noita strategisia aloja valtio ja kunnat voivat omistaa mutta ei muuta. Ja sekin pitää tehdä kustannustehokkaasti.
Joillekin ulkoistaminen ja yksityistäminen saattavat olla opinkappaleita ja pakkomielteitä ilman sen kummempia todellisia perusteluja. Kuitenkin niillä pitää olla jokin tarkoitus, ja se on säästäminen ja tehostaminen. Lisäksi esimerkiksi valtion omistusten osalta yksityistämisellä ja osakeomistuksesta luopumisella valtio selkeyttäisi rooliaan sen suhteen, onko se sijoittaja, strateginen omistaja vai työllistäjä. Pitää siis valita puolensa. Yksityinen sektori mielestäni myös liikaa käyttää sitä perustelua, että julkinen omistaja tai mikä taho milloinkin vääristää kilpailua. Yleensäkin kilpailun vääristymisestä on tullut yksi uskonkappale. Sillä voidaan perustella jopa tyhmiä toimenpiteitä ja päätöksiä.
Innokkaana vellova elvytyspuhe ihmetyttää. Elvytyksestä näyttää tulleen uskonto, anteeksi oikeat uskonnot, ei millään pahalla teitä kohtaan. Ja vieläpä näyttää siltä, että vain oikein kallis elvytys on suosiossa. Haluttaisiin rakentaa väyliä ja yleensä nimenomaan halutaan rakentaa paljon. Rakentamisvimmassa voi käydä niin, että aiheutetaan ylikuumenemista ja kustannusten nousua niillekin aloille joilla tuntuisi olevan työttömyyttä ja vapaata kapasiteettia.
Ihan kuin vallitsisi jonkinlainen epämääräinen usko siihen, että kun rakennetaan suurta ja paljon, niin rahaa ja työtä valuu ja leviää alas asti ja hyvin laajalle yhteiskunnassa. Miten niin kävisi, sitä ihmettelen. Mielestäni jälleen on kyseessä yhden asian liike. Uskotaan yhteen suureen ja toivotaan, että se säteilisi kaikkialle. Rakentaminen työllistää rakennusalaa ja ensisijaisesti läheisesti siihen liittyviä aloja, mutta sitten jää enemmistä kaikkea muuta joka ei hyödy tästä lainkaan. Mutta olisihan aivan liian vaikeaa elvyttää vähän kaikkea, joten on suuri houkutus elvyttää paria toimialaa reippaasti. Tämä on ikään kuin rahapeliä, jossa pannaan rahaa hirveästi koneeseen ja jäädään uskomaan että sieltä kolahtaa suurvoitto ihan itsestään kuppiin. Mielestäni elvytyspolitiikka alkaa tuntua toivottomalta ja väkinäiseltä, joten eiköhän ole parasta alkaa keventää julkista sektoria.
Seuraava julkisen vajeen paikkauskierros mennään kuulemma veroja korottamalla. Tällaisesta linjasta on uutisoitu. Mitähän veroja ne ovat, saisiko kysyä? Jokin aika sitten nimittäin valtiovarainministeri vakuutti, että ei ainakaan arvonlisäveroa nosteta tällä hallituskaudella. Tein asiasta lyhyen blogimerkinnänkin tuolloin.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Niitä on jo satoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti