Eiköhän Jyväskylän ole paras pärjätä täysin omin voimin ja jättää puheet Muuramen liittämisestä sikseen. Lisäksi muuramelaiset puolestaan tuntuvat olevan vakuuttuneita siitä, että heidän kuntansa pärjää hyvin itsenäisenä. Ja he nimenomaan haluavat pysyä itsenäisinä.
Mikä on se syy, jolla jotkut Jyväskylässä (melkein) vaativat Muuramea osaksi Jyväskylää? Ne, jotka Muuramea Jyväskylään haluavat kaikin voimin, haluavat varmaankin Muuramen veronmaksajia. Ilmeisesti ajatellaan, että liian moni hyvä veronmaksaja tai sellaiseksi tuleva muuttaa Muurameen. Ne saataisiin vaivattomasti, kun vain liitettäisiin pieni lisäalue muuten laajaksi venähtäneeseen kaupunkiin. Ajatus on ymmärrettävä, ei siinä mitään. Mutta en vieläkään keksi vastausta siihen, mikä yhteiskunnallinen velvollisuus Muuramella olisi liittyä Jyväskylään. Nimittäin sitäkin kai tässä usein ajatellaan.
Sanotaan niinkin, että Muurameen muuttaa niitä jotka kykenevät asumaan ja haluavat asua mieluisassa ympäristössä kuitenkin nauttien Jyväskylän kaupallisista palveluista. Ja mokomat vielä käyvät aika paljon töissäkin Jyväskylässä. Muuramen työpaikkaomavaraisuushan ei mikään hurja ole. Mutta ei runsaastakaan Jyväskylässä työssä käymisestä synny mielestäni vielä velvollisuutta liittyä Jyväskylään. Erityisen kaukaa haettua ja Jyväskylänkin kannalta nurinkurista olisi, jos ajateltaisiin että Jyväskylän kaupallisten palveluiden käyttö synnyttäisi liittymisvelvollisuuden. Tosin pitäisin henkilökohtaisesti alueen elinvoiman kannalta tärkeänä, että siellä missä asun olisi myös omaa elämää. Se tarkoittaa, ettei ole vain nukkumapaikka ja luontoa ympärillä vaan on työpaikkoja ja muutenkin monipuoliset elämismahdollisuudet. Siis esimerkiksi työpaikkaomavaraisuus voisi olla mielellään korkea, mutta sehän on makuasia millaisesta asuinpaikasta kukin tykkää.
Muuten jo aiemmin joskus toistin jonkun toisen keksimän idean, että verojahan voisi maksaa osittain myös työssäkäyntipaikkakunnalle. Perustelinkin muistaakseni asiaa. Sehän muun muassa kannustaisi kuntia aktiivisuuteen. Ja siitä hyötyisi koko yhteiskunta. Kaikki. Voitaisiin ehkä unohtaa aika moni hallintoleikki myös. Onhan tosin yhteisövero. Se kai sitten ajaa osittain asiaa. Tai en minä tiedä, kuinka käytännössä on asian laita.
Keski-Suomessa mentäneen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä siihen, että siitä vastaa maakunnallinen organisaatio. Tähänkään ei siis tarvita sitä, että esimerkiksi Muurame liittyisi Jyväskylään. Maakunnallinen järjestämismalli voidaan hoitaa itsenäisten kuntien edustuksen pohjalta. Ei tarvita siis vastuukuntaviritystä, vastuukuntana Jyväskylä.
Jos Muurame onnistuttaisiin liittämään Jyväskylään huolimatta muuramelaisten vastustuksesta, siitähän voisi jäädä huono maku asukkaille. Sekö rakentaisi Jyväskylää? Luultavasti sen jälkeen vastakkainasettelu lisääntyisi, kun liitetyn Muuramen asukkaat olisivat huolissaan alueensa palveluista ja olisivat muutenkin tyytymättömiä vastentahtoiseen liitokseen. Tosin hallituksen kuntauudistusmalli joka tapauksessa on uhka sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille, jotka sijaitsevat alle 20 000 asukkaan kunnissa. Näin olen käsittänyt.
Lisäksi onhan se hyvä, että Jyväskylän kaupallisille palveluilla on naapurissa ostovoimaista asiakaskuntaa. Huonompi tilanne olisi se, ettei sellaista naapuria olisi. Jyväskylän pysyvä etu suhteessa Muurameen on myös se, että esimerkiksi julkisen liikenteen yhteydet Muuramesta Jyväskylään ovat luullakseni monin verroin tärkeämpiä kuin vastaavat yhteydet Jyväskylästä Muurameen. Toisin sanoen muuramelaisten luulisi arvostavan tulevaisuudessakin yhteistyötä Jyväskylän kanssa muun muassa siinä asiassa. Ja keskinäisen riippuvuudenhan tiedetään lisäävän yhteistyötä ja vahvistavan luottamusta.
Asun siis Jyväskylässä enkä ole asunut milloinkaan Muuramessa. Ihmettelen vain, miten minusta on tullut tällainen kuntaliitosten osittainen vastustaja. Toisaalta nimittäin kannatan hallinnon tehokkuutta, kaupunkimaista asumista, hyviä julkisia liikenneyhteyksiä, korkeita kerrosaloja ja mielellään suuria taloyhtiöitä. Nämä ovat vain yksittäisiä ihannepiirteitä, ja hyvä jos niistä yksikin toteutuu. Esimerkiksi hallinnon tehokkuus tai palveluiden alhaiset kustannukset eivät toteudu useinkaan siellä missä luulisi eli suuremmissa kaupungeissa. Vaikka kuntaliitosten olettaisi laskevan yksikkökustannuksia ja pienentävän hallinnon suhteellista osuutta, käytännössä tuppaa käymään päinvastoin. Eikä tietenkään harvaan asuttujen alueiden liitäminen muuta rakennetta yhtään tiiviimmäksi, vaan välimatkat kasvavat entisestään.
Kuntaliitos- ja muissa yhteyksissä tulee silloin tällöin mieleen konnarin vakioilmoitus kun aikanaan kuljin junalla Espoossa: ”Seuraavina Kilo, Kera ja vakavarainen Kauniainen.”
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
tiistai 29. lokakuuta 2013
perjantai 25. lokakuuta 2013
Uuden Suomen Puheenvuoro, Aamulehti blogit jne. – miksi en bloggaa niissä?
En bloggaa esimerkiksi sellaisilla valmiilla alustoilla kuin Uuden Suomen Puheenvuoro tai Aamulehti blogit. Nämä kai ovat ne merkittävimmät. Bloggaan siis aivan tai suhteellisen vapaasti vain Bloggerissa. Onhan tuota Uuden Suomen Puheenvuoroa suositeltu, kun siellä saisi äänensä kuuluviin laajemmalle ja varsinkin värikkäitä kommentteja.
No miksi en bloggaa Uuden Suomen Puheenvuorossa tai Aamulehden blogeissa? Luultavasti ainakin siksi, että vaikka sanomisen halua ties mistä syystä milloinkin on, niin minulla ei ole polttavaa tarvetta ja intohimoa saada juuri se oma ääneni hallituksen korviin että tehkääpäs nyt siellä näin kuin minä tahdon. Noin mahtipontista ja itsensä noin vakavasti ottavaa pakotetta minulla ei ole liittyen Suomen ja maailmanpolitiikkaan. Hiukan vähempi riittää. Enkä usko, että nimenomaan omilla bloggauksillani edes laajalevikkisellä alustalla olisi noin suurta vaikutusta yhteiskuntaan. Lämmintä keskusteluahan toki syntyisi runsaasti. Syyni blogata ovat kevyen vaikuttamisuskon lisäksi hiukan kirjavammat. Mutta missään tapauksessa kyse ei ole myöskään terapiasta. Haluanpahan vain olla esillä syystä tai toisesta.
Kävijäliikenne on tosin julmetusti vähäisempää tällaisena villinä ja vapaana bloggaajana kuin olisi Uuden Suomen Puheenvuorossa tai vaikkapa Aamulehden blogeissa. Tässä kohtaa on kai reilua mainita myös demari.fi:n blogit. Ilmeisesti se on aika suvaitsevainen, ja ehkä sielläkin siis voisi blogata, sillä kirjoittaahan siellä ainakin yksi ”pesunkestävä ke…” kuten kirjoittaja kuvaa itseään.
Olen joskus lukenut Puheenvuoron säännöt, ja säännöthän ovat usein haastavaa luettavaa. Siis kun niitä kuitenkin tulee luettua siinä mielessä, että niitä pitäisi sitten myös noudattaa. Ehkä olen tässä suhteessa turhan tarkka ja kirjaimellinen, ja tuo sääntöjen kokeminen haastavaksi johtuu varmaan siitä. Normaalisti mitään sääntöjä missään asiassa ei kai ole tarkoitettu noudatettaviksi niin tarkkaan. Joskus varsinkin kun Uusi Suomi päivittää blogiohjeitaan ja ilmoittaa niistä Puheenvuorossa bloggaajilleen ja näiden kommentoijille, tuntuu että itse en välttämättä pystyisi kyseisiä sääntöjä noudattamaan ja niiden päivityksiä seuraamaan. Kokisin ne rajoittaviksi ja jopa ankariksi. Toki olen aina tyytyväinen, kun Uusi Suomi patistaa nimenomaan kommentoijia esiintymään selvästi omalla henkilöllisyydellään moninaisten nimimerkkiversioiden sijaan. Se on pelkästään hyvä asia. Yleisemminkin kannattaisin oman nimen pakollisuutta blogikommenteissa melkein kaikkialla. Nimenomaan kommenteissahan ne höpsöimmät tapaukset esiintyvät. Samaa toivon tietysti myös bloggaajilta entistä enemmän.
Tärkein syy blogata vapaasti vain Bloggerissa on ehkä kuitenkin se, että omassa blogissani voin halutessani vapaasti, Bloggerin sääntöjen puitteissa, rahasta tai ilman mainostaa tai muuten huvikseni kehua mitä tahansa tuotetta, palvelua, firmaa, ihmistä tai asiaa. Joskushan tulen kehuneeksi esimerkiksi juuri ostamaani jääkaappia nimeltä (toivottavasti ei tarvitse usein) tai jotakin liikettä tai jonkin yrityksen ideaa tai palvelua. Mitä milloinkin. Haluan pitää itselläni vapaan valinnan kaikin tavoin myös jatkossa. Niin ja bloginihan ei ole pelkästään poliittinen, vaan siinä käsitellään erilaisia markkinoita, markkinointia, liiketoimintaa, energiankulutusta, koiranulkoiluttamisen kielteisiä sivuvaikutuksia (kerran tähän mennessä) ja vaikka mitä. Tuskin kuitenkaan usein muotia, sisustusta, ruoanlaittoa, reseptejä, koruja ja mitä niitä onkaan suosikkiaiheita. Niistä joudun pysymään aika kaukana.
On vielä sellainenkin pikku juttu, että en välttämättä ole hyvä aina kirjoittamaan juuri siitä kulloinkin kuumimmasta uutisesta. Tämä johtuu tosin myös siitä, että kyseiset kuumat ja niin sanotusti ajankohtaiset jutut ovat useimmiten tylsiä tai nopeasti puhkikulutettuja. Ne ovat niin tylsiä, että ne menevät helposti ohi. Uuden Suomen Puheenvuorossahan ainakin joskus neuvottiin tai suositeltiin kirjoittamaan juuri pinnalla olevasta aiheesta (en muista tarkkaa sanamuotoa). Tuohon en kyllä pysty alistumaan enkä niin haluakaan. Olen kuitenkin omalta osaltani vakuuttunut, että linjani tässä suhteessa on oikea, suorastaan oivallinen. Joitakin vanhojakin bloggauksiani luetaan yhä uudelleen. On aiheita, jotka näköjään kestävät tai tulevat ajankohtaisiksi yhä uudestaan säännöllisin tai epäsäännöllisin väliajoin.
Bloggaan tästä eteenkinpäin mieluiten omaan lukuun, laskuun ja omaksi hyödyksi, säilyttäen tietyn vapauden (toki Bloggerillakin on sääntönsä kuten sanottu). Kävijäliikenteen ja kommenttien määrässä joudun tällöin tinkimään huomattavasti, mutta yritän pienentää ongelmaa sisällöllä, optimoinnilla (huumorisana ehkä tässä yhteydessä) ja ajoittain myös pessimoinnilla (tämä ei taas ollut huumoria lainkaan).
Ilman Uuden Suomen Puheenvuoroa, Aamulehden blogeja ja muita erityisiä alustoja ei olisi läheskään näin paljon erinomaisia blogeja, kuin nyt on. Kyse oli vain siitä, että minä en satu kirjoittamaan niissä omista henkilökohtaisista syistäni.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
No miksi en bloggaa Uuden Suomen Puheenvuorossa tai Aamulehden blogeissa? Luultavasti ainakin siksi, että vaikka sanomisen halua ties mistä syystä milloinkin on, niin minulla ei ole polttavaa tarvetta ja intohimoa saada juuri se oma ääneni hallituksen korviin että tehkääpäs nyt siellä näin kuin minä tahdon. Noin mahtipontista ja itsensä noin vakavasti ottavaa pakotetta minulla ei ole liittyen Suomen ja maailmanpolitiikkaan. Hiukan vähempi riittää. Enkä usko, että nimenomaan omilla bloggauksillani edes laajalevikkisellä alustalla olisi noin suurta vaikutusta yhteiskuntaan. Lämmintä keskusteluahan toki syntyisi runsaasti. Syyni blogata ovat kevyen vaikuttamisuskon lisäksi hiukan kirjavammat. Mutta missään tapauksessa kyse ei ole myöskään terapiasta. Haluanpahan vain olla esillä syystä tai toisesta.
Kävijäliikenne on tosin julmetusti vähäisempää tällaisena villinä ja vapaana bloggaajana kuin olisi Uuden Suomen Puheenvuorossa tai vaikkapa Aamulehden blogeissa. Tässä kohtaa on kai reilua mainita myös demari.fi:n blogit. Ilmeisesti se on aika suvaitsevainen, ja ehkä sielläkin siis voisi blogata, sillä kirjoittaahan siellä ainakin yksi ”pesunkestävä ke…” kuten kirjoittaja kuvaa itseään.
Olen joskus lukenut Puheenvuoron säännöt, ja säännöthän ovat usein haastavaa luettavaa. Siis kun niitä kuitenkin tulee luettua siinä mielessä, että niitä pitäisi sitten myös noudattaa. Ehkä olen tässä suhteessa turhan tarkka ja kirjaimellinen, ja tuo sääntöjen kokeminen haastavaksi johtuu varmaan siitä. Normaalisti mitään sääntöjä missään asiassa ei kai ole tarkoitettu noudatettaviksi niin tarkkaan. Joskus varsinkin kun Uusi Suomi päivittää blogiohjeitaan ja ilmoittaa niistä Puheenvuorossa bloggaajilleen ja näiden kommentoijille, tuntuu että itse en välttämättä pystyisi kyseisiä sääntöjä noudattamaan ja niiden päivityksiä seuraamaan. Kokisin ne rajoittaviksi ja jopa ankariksi. Toki olen aina tyytyväinen, kun Uusi Suomi patistaa nimenomaan kommentoijia esiintymään selvästi omalla henkilöllisyydellään moninaisten nimimerkkiversioiden sijaan. Se on pelkästään hyvä asia. Yleisemminkin kannattaisin oman nimen pakollisuutta blogikommenteissa melkein kaikkialla. Nimenomaan kommenteissahan ne höpsöimmät tapaukset esiintyvät. Samaa toivon tietysti myös bloggaajilta entistä enemmän.
Tärkein syy blogata vapaasti vain Bloggerissa on ehkä kuitenkin se, että omassa blogissani voin halutessani vapaasti, Bloggerin sääntöjen puitteissa, rahasta tai ilman mainostaa tai muuten huvikseni kehua mitä tahansa tuotetta, palvelua, firmaa, ihmistä tai asiaa. Joskushan tulen kehuneeksi esimerkiksi juuri ostamaani jääkaappia nimeltä (toivottavasti ei tarvitse usein) tai jotakin liikettä tai jonkin yrityksen ideaa tai palvelua. Mitä milloinkin. Haluan pitää itselläni vapaan valinnan kaikin tavoin myös jatkossa. Niin ja bloginihan ei ole pelkästään poliittinen, vaan siinä käsitellään erilaisia markkinoita, markkinointia, liiketoimintaa, energiankulutusta, koiranulkoiluttamisen kielteisiä sivuvaikutuksia (kerran tähän mennessä) ja vaikka mitä. Tuskin kuitenkaan usein muotia, sisustusta, ruoanlaittoa, reseptejä, koruja ja mitä niitä onkaan suosikkiaiheita. Niistä joudun pysymään aika kaukana.
On vielä sellainenkin pikku juttu, että en välttämättä ole hyvä aina kirjoittamaan juuri siitä kulloinkin kuumimmasta uutisesta. Tämä johtuu tosin myös siitä, että kyseiset kuumat ja niin sanotusti ajankohtaiset jutut ovat useimmiten tylsiä tai nopeasti puhkikulutettuja. Ne ovat niin tylsiä, että ne menevät helposti ohi. Uuden Suomen Puheenvuorossahan ainakin joskus neuvottiin tai suositeltiin kirjoittamaan juuri pinnalla olevasta aiheesta (en muista tarkkaa sanamuotoa). Tuohon en kyllä pysty alistumaan enkä niin haluakaan. Olen kuitenkin omalta osaltani vakuuttunut, että linjani tässä suhteessa on oikea, suorastaan oivallinen. Joitakin vanhojakin bloggauksiani luetaan yhä uudelleen. On aiheita, jotka näköjään kestävät tai tulevat ajankohtaisiksi yhä uudestaan säännöllisin tai epäsäännöllisin väliajoin.
Bloggaan tästä eteenkinpäin mieluiten omaan lukuun, laskuun ja omaksi hyödyksi, säilyttäen tietyn vapauden (toki Bloggerillakin on sääntönsä kuten sanottu). Kävijäliikenteen ja kommenttien määrässä joudun tällöin tinkimään huomattavasti, mutta yritän pienentää ongelmaa sisällöllä, optimoinnilla (huumorisana ehkä tässä yhteydessä) ja ajoittain myös pessimoinnilla (tämä ei taas ollut huumoria lainkaan).
Ilman Uuden Suomen Puheenvuoroa, Aamulehden blogeja ja muita erityisiä alustoja ei olisi läheskään näin paljon erinomaisia blogeja, kuin nyt on. Kyse oli vain siitä, että minä en satu kirjoittamaan niissä omista henkilökohtaisista syistäni.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
torstai 24. lokakuuta 2013
Valtionyhtiöt ja yksityistäminen – eroon nyyhkyuutisista
Jälleen on saatu juttua aikaan valtionyhtiöstä. Arctia Shipping tukee parilla tonnilla curlingia, joka on myös yhtiön yhden hallitusjäsenen harrastus. Tunteita herättävän uutisesta tekee se tai media haluaa tekevän sen, että tapaus liitettäneen jollakin tavalla yksityisen ja julkisen edun kuviteltuun ristiriitaan tai johonkin mihin lie, emmätiä. Mutta miksi ajatellaan asiaa noin mutkikkaasti ja negatiivisesti taas?
Jos omistaja, tässä tapauksessa valtio, haluaa pitää kiinni yhtiön hallituksen jäsenen asiantuntijuudesta, curling-tuki tai jokin muu tuki on yksi kelvollinen keino siinä. Se on ikään kuin, sanon ikään kuin, palkkaan verrattava seikka. Ja toisaalta onko kyse edes henkilökohtaisesta asiasta? Kysehän on ehkä yksinkertaisesti siitä, että curling vain sattuu sopimaan hyvin Arctia Shippingin tukikohteeksi. Tämän sanon aidosti, en pätkääkään ironisesti. Ja curlingin tilalla voisi olla jokin muukin.
Mutta jotta meidän ei tarvitsisi lukea (no ei ole pakko) ”pöyristyttäviä” uutisia koplauksista tai jostakin, olen pikku hiljaa kääntynyt linjalle että valtion pitää yksityistää eli myydä vapaille osakemarkkinoille kaikki mahdolliset yhtiönsä.
Valtionhan sanotaan pitävän valtionyhtiöitä muun muassa siksi, että päättäjät ovat katsoneet tarpeelliseksi että valtio omalla osallistumisellaan on takaamassa jonkin alan häiriötöntä tai muuten suotuisaa toimintaa. Halutaan turvata ehkä lentoliikenteen jatkuvuus. Halutaan turvata talvimerenkulun keskeytyksettömyys. Halutaan valvoa, ettei alkoholista olisi haittaa enempää kuin on. Halutaan turvata joka paikkaan postinkulku. Samoin ihmisten kulku aika moneen paikkaan. Tämän siis oletan olevan taka-ajatuksena näissä valtionyhtiöissä. Mutta onko sitä pakko tehdä valtion omistuksen keinoin sittenkään?
Päättäjät ovat kummallisia. Osaavat nimittäin tehdä parempia lakeja esimerkiksi kunnallisen joukkoliikenteen keskeytyksetöntä toimintaa silmälläpitäen kuin omien toimintojensa keskeytyksetöntä ja kansanterveydellistä toimintaa silmälläpitäen. Eihän esimerkiksi Jyväskylän kaupungin tarvitse omistaa bussiyhtiötä ihmisten töihin- ja kouluunpääsyn turvaamiseksi ja täten kaupungin elintoimintojen jatkuvuuden turvaamiseksi. Päinvastoin nyt mentiin kerralla tiukan kilpailutuksen linjalle, siis eduskunta on määrännyt näin tehtäväksi. Ja hyvinhän tuo taisi alkaa. Ammattilaiset kummallakin puolella. Jutuista päätellen kilpailutus toimi tehokkaasti mutta on syy uskoa että myös kestävästi. Siis valtiokin yksityistäköön kaikki mahdolliset yhtiönsä ja hoitakoon toiminnan jatkuvuuden ankaran mutta asiallisen kilpailutuksen avulla. Miksei tämä toimisi valtionyhtiöiden korvikkeena, jos sen aiotaan toimivan kunnallisessa joukkoliikenteessä ja monessa muussa kunnallisessa toiminnassa.
Yksityistämisestä olisi nimittäin näihin curling- ja muihin tukiuutisiin liittyen se etu, että tämän jälkeen ei tulisi mieleenkään kenellekään syynätä mihin yleishyödylliseen se satanen tai kaksi tonnia miltäkin yksityisfirmalta menee. Valtion mielenkiinto kohdistuisi vain siihen, että se saa vaikkapa talvimerenkulun mahdollistamisen halvalla ja hyvin. Sitten voi vain luottaa siihen, että kylläpähän yksityinen yritys katsoo mihin tukirahojaan laittaa jotta se olisi sen liiketalouden kannalta kannattavaa ja tukisi siten sen pärjäämistä kilpailutuksissa. Näin yksinkertaista se lienee.
Jos siis jokin firma hyötyy liiketaloudellisesti siitä että se antaa tukea ties mille, niin so what. Hyvähän se on. Ymmärrän, että valtionyhtiöihin vähän suhtaudutaan kuin valtion virastoihin ja siksi kiinnitetään huomiota toiminnan neutraaliuteen, oletettuun tasa-arvoisuuteen ja muihin eturistiriidattomuuksiin. Mutta nyt pitäisi osata päättää lopultakin, miten valtionyhtiöihin tulee suhtautua. Mitä ne saavat tehdä ja miksi, tai mitä eivät ja miksi eivät. Kun tämä kuitenkin on jatkossakin vaikeaa, niin oikopolku ongelmasta pääsemiseen olisi täydellinen yksityistäminen. Moraaliseikat tulisi hoidettua lähinnä rahan eli tehokkuuskilpailun avulla.
Loppujenkin valtionyhtiöiden yksityistämistä ei mielestäni kuitenkaan pidä aloittaa ennen, kuin kurssit ovat hyvin korkealla.
Blogaus ei pyri olemaan täydellinen, mikä varmaan tuli hyvin selväksi kaikille.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Jos omistaja, tässä tapauksessa valtio, haluaa pitää kiinni yhtiön hallituksen jäsenen asiantuntijuudesta, curling-tuki tai jokin muu tuki on yksi kelvollinen keino siinä. Se on ikään kuin, sanon ikään kuin, palkkaan verrattava seikka. Ja toisaalta onko kyse edes henkilökohtaisesta asiasta? Kysehän on ehkä yksinkertaisesti siitä, että curling vain sattuu sopimaan hyvin Arctia Shippingin tukikohteeksi. Tämän sanon aidosti, en pätkääkään ironisesti. Ja curlingin tilalla voisi olla jokin muukin.
Mutta jotta meidän ei tarvitsisi lukea (no ei ole pakko) ”pöyristyttäviä” uutisia koplauksista tai jostakin, olen pikku hiljaa kääntynyt linjalle että valtion pitää yksityistää eli myydä vapaille osakemarkkinoille kaikki mahdolliset yhtiönsä.
Valtionhan sanotaan pitävän valtionyhtiöitä muun muassa siksi, että päättäjät ovat katsoneet tarpeelliseksi että valtio omalla osallistumisellaan on takaamassa jonkin alan häiriötöntä tai muuten suotuisaa toimintaa. Halutaan turvata ehkä lentoliikenteen jatkuvuus. Halutaan turvata talvimerenkulun keskeytyksettömyys. Halutaan valvoa, ettei alkoholista olisi haittaa enempää kuin on. Halutaan turvata joka paikkaan postinkulku. Samoin ihmisten kulku aika moneen paikkaan. Tämän siis oletan olevan taka-ajatuksena näissä valtionyhtiöissä. Mutta onko sitä pakko tehdä valtion omistuksen keinoin sittenkään?
Päättäjät ovat kummallisia. Osaavat nimittäin tehdä parempia lakeja esimerkiksi kunnallisen joukkoliikenteen keskeytyksetöntä toimintaa silmälläpitäen kuin omien toimintojensa keskeytyksetöntä ja kansanterveydellistä toimintaa silmälläpitäen. Eihän esimerkiksi Jyväskylän kaupungin tarvitse omistaa bussiyhtiötä ihmisten töihin- ja kouluunpääsyn turvaamiseksi ja täten kaupungin elintoimintojen jatkuvuuden turvaamiseksi. Päinvastoin nyt mentiin kerralla tiukan kilpailutuksen linjalle, siis eduskunta on määrännyt näin tehtäväksi. Ja hyvinhän tuo taisi alkaa. Ammattilaiset kummallakin puolella. Jutuista päätellen kilpailutus toimi tehokkaasti mutta on syy uskoa että myös kestävästi. Siis valtiokin yksityistäköön kaikki mahdolliset yhtiönsä ja hoitakoon toiminnan jatkuvuuden ankaran mutta asiallisen kilpailutuksen avulla. Miksei tämä toimisi valtionyhtiöiden korvikkeena, jos sen aiotaan toimivan kunnallisessa joukkoliikenteessä ja monessa muussa kunnallisessa toiminnassa.
Yksityistämisestä olisi nimittäin näihin curling- ja muihin tukiuutisiin liittyen se etu, että tämän jälkeen ei tulisi mieleenkään kenellekään syynätä mihin yleishyödylliseen se satanen tai kaksi tonnia miltäkin yksityisfirmalta menee. Valtion mielenkiinto kohdistuisi vain siihen, että se saa vaikkapa talvimerenkulun mahdollistamisen halvalla ja hyvin. Sitten voi vain luottaa siihen, että kylläpähän yksityinen yritys katsoo mihin tukirahojaan laittaa jotta se olisi sen liiketalouden kannalta kannattavaa ja tukisi siten sen pärjäämistä kilpailutuksissa. Näin yksinkertaista se lienee.
Jos siis jokin firma hyötyy liiketaloudellisesti siitä että se antaa tukea ties mille, niin so what. Hyvähän se on. Ymmärrän, että valtionyhtiöihin vähän suhtaudutaan kuin valtion virastoihin ja siksi kiinnitetään huomiota toiminnan neutraaliuteen, oletettuun tasa-arvoisuuteen ja muihin eturistiriidattomuuksiin. Mutta nyt pitäisi osata päättää lopultakin, miten valtionyhtiöihin tulee suhtautua. Mitä ne saavat tehdä ja miksi, tai mitä eivät ja miksi eivät. Kun tämä kuitenkin on jatkossakin vaikeaa, niin oikopolku ongelmasta pääsemiseen olisi täydellinen yksityistäminen. Moraaliseikat tulisi hoidettua lähinnä rahan eli tehokkuuskilpailun avulla.
Loppujenkin valtionyhtiöiden yksityistämistä ei mielestäni kuitenkaan pidä aloittaa ennen, kuin kurssit ovat hyvin korkealla.
Blogaus ei pyri olemaan täydellinen, mikä varmaan tuli hyvin selväksi kaikille.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
keskiviikko 23. lokakuuta 2013
Keskustan ja perussuomalaisten varjobudjetit – politiikan automatisointi
Lukaisin perussuomalaisten ja keskustan varjobudjetit. Lukemisen jälkeen jäi vaikutelma, että ei niistä osaa sanoa oikein mitään. Jos kuitenkin jotakin yrittää repiä, kai se on että toinen vetoaa erinäisiin äänestäjäryhmiin tarjoamalla pikku verovähennyksiä sinne tänne ja toinen pyrkii samaan antamalla pikkutukia sinne tänne. Kumpikin yrittää näin antaa henkistä vipuvoimaa monelle taholle.
Laadullisessa osassa eli niissä kauniissa sanoissa keskustan suuria juttuja ovat Infra Oy ja miljardirahasto. Rahastosta rahoitettaisiin kaikkea pitkäjänteistä ja tuottavaa suurta ja pientä. Rahaston pääoma käsittääkseni tulisi valtiolta, eläkerahastoilta, elinkeinoelämältä ja kansan kärttyisästä ja talkoo-isänmaahenkisestä kädestä. Ajatuksena on varmaan myös jonkinlainen kansalaissijoittaminen, joka voisi jopa tuottaa sijoittajalleen jotakin yli käyttötilin koron jos oikein hyvä tuuri kävisi.
En ole ollut tähän mennessä mitenkään vakuuttunut tuosta keskustan miljardirahasto-ideasta enkä ole vieläkään.
Hyvää keskustan pitkän tähtäyksen ohjelmassa, nyt ei siis puhuta vaihteeksi budjetista, on eläkeiän noston mainitseminen. Uskaltavat sentään sellaisen ääneen lausua. Pakkohan se on joka tapauksessa tehdä, tuo nosto.
Mitähän noista perussuomalaisista sanoisi? No pakkoruotsin poistoaloitettahan ne näyttävät budjetissaan tukevan, mikä on hyvä asia. Ja tietenkin ne kehitysavun jonkinasteiset leikkaukset, jos oikein ymmärsin, ja varmaan muutakin leikkausta oli.
Tarkennetaan vielä sen verran, että näistä kahdesta perussuomalaiset on se joka antaisi miljoonan pari rohkaisuksi sinne tänne kuten esimerkiksi suomalaiseen kirjallisuuteen kirjastotuen muodossa ja liikuntaharrastukseen, ja keskusta puolestaan se, joka myöntäisi pikku vähennyksiä siitä ja tästä tulosta ilmeisesti henkiseksi kannustukseksi.
Vielä tuosta keskustan budjetista. Kun siinä halutaan jaksottaa parille vuodelle yhteisöveron lasku, niin ei kai ne nyt yritä hämätä että siitä syntyisi valtiolle jokin kestävä säästö. Siis kun siinä verrataan vuoden 2014 hallituksen ja keskustan budjettia, niin siihen saadaan keskustan hyväksi parin sadan miljoonan säästö. Mutta eiköhän se koske tosiaan vain kyseistä vuotta, jos ne kuitenkin meinaa saman yhteisöveron laskun toteuttaa kuin hallituskin.
Ja mites Infra Oy ja miljardirahasto mahtaisivat näkyä budjetissa? Voisi olla aika menopainotteista monta vuotta, vaikka keskusta nasevasti sanookin että politiikkaa pitää tehdä ajassa. Voisi mennä siis budjetti jonkin aikaa päälaelleen, jos siihen laitettaisiin nuo miljardirahaston vaikutukset. Vai oliko se taas sitä nousukauden ohjelmaa jo?
Meni nyt enemmän keskustasta puhumiseksi, mutta kun en enää oikein muista mitä kaikkea olennaista siinä perussuomalaisten budjetissa sanottiin. Aika kaunopuheistahan se oli laadulliselta osaltaan. Kumpi noista olisi parempi? Vaikea sanoa. Ehkä ei niin kumpikaan. Tosin kuten ennenkin, myös nyt perussuomalaisten budjetti löytyi helpommin. Keskustan sai taas hakea sieltä ja täältä, kunnes löytyi osa sieltä toinen täältä. Lisäksi keskusta keskittyy enemmän periaatepuoleen, ja sen se osaakin ilmaista paremmin kuin perussuomalaiset. Mutta asia on kumminkin niin, että lopulta vain luvut puhuvat, ja niitähän tässä toivottiin.
Sitten tapojeni vastaisesti rupesin heti vilkuilemaan, mitä joku muu on sanonut näistä keskustan ja perussuomalaisten varjobudjeteista. Muun muassa törmäsin paariinkin kertaan tuohon demareiden arvioon. Mutta sitä lukiessa menin aivan sekaisin, ja koko loppuiltakin meni. Siis varjobudjetithan julkaistiin eilen 22.10.2013, mutta katsokaa mihin demari.fi jälleen on yltänyt. Katsokaa päiväyksiä. Paljastan jo sen verran, että nehän näyttävät olevan vähintään viisi päivää edellä. Palkinto heille siitä taas. Se demareiden arvio noista? budjeteista on tuossa:
http://www.demari.fi/politiikka/paakirjoitukset/8190-varjobudjetit-vain-vaisu-haastaja
Demarin arvion luettua tuli myös mieleen, että kun jopa hoiva-alalla, siis ihmisläheisellä alalla, kehitetään robotteja, niin olisiko niistä apua politiikassa. Huhhuh kaikkea sitä tuleekin mieleen.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Ja sitten peukkuja alas! Semmoinen nappi pitäisi olla.
Laadullisessa osassa eli niissä kauniissa sanoissa keskustan suuria juttuja ovat Infra Oy ja miljardirahasto. Rahastosta rahoitettaisiin kaikkea pitkäjänteistä ja tuottavaa suurta ja pientä. Rahaston pääoma käsittääkseni tulisi valtiolta, eläkerahastoilta, elinkeinoelämältä ja kansan kärttyisästä ja talkoo-isänmaahenkisestä kädestä. Ajatuksena on varmaan myös jonkinlainen kansalaissijoittaminen, joka voisi jopa tuottaa sijoittajalleen jotakin yli käyttötilin koron jos oikein hyvä tuuri kävisi.
En ole ollut tähän mennessä mitenkään vakuuttunut tuosta keskustan miljardirahasto-ideasta enkä ole vieläkään.
Hyvää keskustan pitkän tähtäyksen ohjelmassa, nyt ei siis puhuta vaihteeksi budjetista, on eläkeiän noston mainitseminen. Uskaltavat sentään sellaisen ääneen lausua. Pakkohan se on joka tapauksessa tehdä, tuo nosto.
Mitähän noista perussuomalaisista sanoisi? No pakkoruotsin poistoaloitettahan ne näyttävät budjetissaan tukevan, mikä on hyvä asia. Ja tietenkin ne kehitysavun jonkinasteiset leikkaukset, jos oikein ymmärsin, ja varmaan muutakin leikkausta oli.
Tarkennetaan vielä sen verran, että näistä kahdesta perussuomalaiset on se joka antaisi miljoonan pari rohkaisuksi sinne tänne kuten esimerkiksi suomalaiseen kirjallisuuteen kirjastotuen muodossa ja liikuntaharrastukseen, ja keskusta puolestaan se, joka myöntäisi pikku vähennyksiä siitä ja tästä tulosta ilmeisesti henkiseksi kannustukseksi.
Vielä tuosta keskustan budjetista. Kun siinä halutaan jaksottaa parille vuodelle yhteisöveron lasku, niin ei kai ne nyt yritä hämätä että siitä syntyisi valtiolle jokin kestävä säästö. Siis kun siinä verrataan vuoden 2014 hallituksen ja keskustan budjettia, niin siihen saadaan keskustan hyväksi parin sadan miljoonan säästö. Mutta eiköhän se koske tosiaan vain kyseistä vuotta, jos ne kuitenkin meinaa saman yhteisöveron laskun toteuttaa kuin hallituskin.
Ja mites Infra Oy ja miljardirahasto mahtaisivat näkyä budjetissa? Voisi olla aika menopainotteista monta vuotta, vaikka keskusta nasevasti sanookin että politiikkaa pitää tehdä ajassa. Voisi mennä siis budjetti jonkin aikaa päälaelleen, jos siihen laitettaisiin nuo miljardirahaston vaikutukset. Vai oliko se taas sitä nousukauden ohjelmaa jo?
Meni nyt enemmän keskustasta puhumiseksi, mutta kun en enää oikein muista mitä kaikkea olennaista siinä perussuomalaisten budjetissa sanottiin. Aika kaunopuheistahan se oli laadulliselta osaltaan. Kumpi noista olisi parempi? Vaikea sanoa. Ehkä ei niin kumpikaan. Tosin kuten ennenkin, myös nyt perussuomalaisten budjetti löytyi helpommin. Keskustan sai taas hakea sieltä ja täältä, kunnes löytyi osa sieltä toinen täältä. Lisäksi keskusta keskittyy enemmän periaatepuoleen, ja sen se osaakin ilmaista paremmin kuin perussuomalaiset. Mutta asia on kumminkin niin, että lopulta vain luvut puhuvat, ja niitähän tässä toivottiin.
Sitten tapojeni vastaisesti rupesin heti vilkuilemaan, mitä joku muu on sanonut näistä keskustan ja perussuomalaisten varjobudjeteista. Muun muassa törmäsin paariinkin kertaan tuohon demareiden arvioon. Mutta sitä lukiessa menin aivan sekaisin, ja koko loppuiltakin meni. Siis varjobudjetithan julkaistiin eilen 22.10.2013, mutta katsokaa mihin demari.fi jälleen on yltänyt. Katsokaa päiväyksiä. Paljastan jo sen verran, että nehän näyttävät olevan vähintään viisi päivää edellä. Palkinto heille siitä taas. Se demareiden arvio noista? budjeteista on tuossa:
http://www.demari.fi/politiikka/paakirjoitukset/8190-varjobudjetit-vain-vaisu-haastaja
Demarin arvion luettua tuli myös mieleen, että kun jopa hoiva-alalla, siis ihmisläheisellä alalla, kehitetään robotteja, niin olisiko niistä apua politiikassa. Huhhuh kaikkea sitä tuleekin mieleen.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Ja sitten peukkuja alas! Semmoinen nappi pitäisi olla.
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Vihreät toimittajat kolmannesko toimittajakunnasta
Kirjoitetaan nyt kerrankin aiheesta, josta muutkin kirjoittavat. Tämähän se on median edustajien ohje meille bloggaajille, eikö niin. No kelle on kelle ei, mutta jos kuitenkin tällä kertaa. Yksi sellainen aihe on edelleen vihreät.
Aarno Laitinen esittää Iltalehden blogissaan muun muassa, että toimittajista kolmannes olisi vihreitä. Jos osuus pitää paikkansa, onhan se huomattava. Niinpä tuli mieleen yksinkertainen laskutehtävä ja siihen karkea vastaus.
Vihreiden toimittajien määrän pitäisi vähentyä yli 20 prosenttiyksiköllä, jos leikisti haluttaisiin sen vastaavan vihreiden poliittista kannatusosuutta kansalaisten keskuudessa.
Vihreiden kannatus on ehkä noin kahdeksan prosenttia. Tehdään niin, että ystävällisesti pyöristetään Laitisenkin mainitsema kolmanneksen toimittajaosuus alaspäin 30 prosenttiin. Jos tästä vähennettäisiin, vain kuvitteellisesti tietysti, 22 prosenttiyksikköä, saataisiin 8 yksikköä katsomukseltaan vihreitä toimittajia. Sehän on siis vihreiden yleinen kannatusosuus nykyään. Laskutoimituksessa kävi kuitenkin niin hassusti, että samalla koko toimittajakunnasta väheni tuo 22 yksikköä, jolloin toimittajien määrä olisikin enää entisen sadan yksikön sijaan 78 yksikköä. Siitä taas edellä mainittu 8 yksikköä olisi yli 10 prosenttia, joten huonosti kävi tässä.
Fiksut vihreät tietysti heti naureskelivat rautakankilaskutoimitukselleni. Tarkoitan, että olisivat naureskelleet jos olisivat lukeneet. Hehän osaisivat heti tehdä kaavan, jolla saadaan tarkka tulos siitä kuinka paljon vihreiden toimittajien määrän pitäisi pudota jotta sen osuus näin laskeneesta toimittajien kokonaismäärästä vastaisi vihreiden yleistä kannatusosuutta. Mutta se siitä.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Aarno Laitinen esittää Iltalehden blogissaan muun muassa, että toimittajista kolmannes olisi vihreitä. Jos osuus pitää paikkansa, onhan se huomattava. Niinpä tuli mieleen yksinkertainen laskutehtävä ja siihen karkea vastaus.
Vihreiden toimittajien määrän pitäisi vähentyä yli 20 prosenttiyksiköllä, jos leikisti haluttaisiin sen vastaavan vihreiden poliittista kannatusosuutta kansalaisten keskuudessa.
Vihreiden kannatus on ehkä noin kahdeksan prosenttia. Tehdään niin, että ystävällisesti pyöristetään Laitisenkin mainitsema kolmanneksen toimittajaosuus alaspäin 30 prosenttiin. Jos tästä vähennettäisiin, vain kuvitteellisesti tietysti, 22 prosenttiyksikköä, saataisiin 8 yksikköä katsomukseltaan vihreitä toimittajia. Sehän on siis vihreiden yleinen kannatusosuus nykyään. Laskutoimituksessa kävi kuitenkin niin hassusti, että samalla koko toimittajakunnasta väheni tuo 22 yksikköä, jolloin toimittajien määrä olisikin enää entisen sadan yksikön sijaan 78 yksikköä. Siitä taas edellä mainittu 8 yksikköä olisi yli 10 prosenttia, joten huonosti kävi tässä.
Fiksut vihreät tietysti heti naureskelivat rautakankilaskutoimitukselleni. Tarkoitan, että olisivat naureskelleet jos olisivat lukeneet. Hehän osaisivat heti tehdä kaavan, jolla saadaan tarkka tulos siitä kuinka paljon vihreiden toimittajien määrän pitäisi pudota jotta sen osuus näin laskeneesta toimittajien kokonaismäärästä vastaisi vihreiden yleistä kannatusosuutta. Mutta se siitä.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
perjantai 18. lokakuuta 2013
Markkinointi&Mainonta uutisoi aiheesta verkkokauppa ja palautuskulut
Tämä bloggaus alkaa tylsästi, sillä heti alussa mainitaan sanat hallitus, eduskunta ja esitys. Mutta tätä ei oikein voi välttää, jos aikoo mennä asiaan suoraan. Nimittäin hallitus on antanut eduskunnalle esityksen, jolla muutettaisiin muun muassa etämyyntiä koskevia kuluttajansuojasäännöksiä. Asiasta uutisoi Markkinointi&Mainonta.
Esimerkiksi verkkokaupasta tilatun tuotteen palautuskulut olisivat jatkossa kuluttajan vastuulla, kunhan siitä on maininta verkkokaupan tilaussivulla. Muussa tapauksessa palautuskulut maksaa edelleen myyjä.
Mielestäni muutosesitys on hyvä. Tosin oma näkökulmani on hiukan eri kuin uutisessa mainittu EU-lähtökohta, jonka mukaan muutos helpottaisi rajat ylittävää verkkokauppaa. Tavoite on ymmärrettävä EU:n vapaan liikkuvuuden näkökulmasta, mutta itse ajattelen maanläheisemmin. Kuvittelisin, että muutos helpottaisi myös kotimaassa pienten ja aloittavien verkkokauppojen toimintaa ja vähentäisi niiden riskiä, joka liittyy palautuskuluihin. No tavallaan muutos siten helpottaisi tällaisten pientenkin verkkokauppojen kaupantekoa myös ulkomaille, joten siinä mielessä rajojen ylityksen tavoite ja pienen verkkokaupan etu yhtyisivät. Tosin itse saatan suhtautua kuluttajana epäröiden ulkomaiseen verkkokauppaan, joten muutos ei tekisi minusta yhtään innokkaampaa asiakasta siihen suuntaan. Mutta osittain sama vaikutushan muutoksella olisi myös kotimaiseen verkkokauppaan, kun tämän jälkeen kuluttajat olisivat harkitsevampia tilauspäätöstä tehdessään. Muutoksella olisi siten erisuuntaisia vaikutuksia.
Kuitenkin esitys mahdollistaisi edelleen, että myyjä maksaa palautuskulut. Näin tapahtuu, jos mainintaa tilaajan maksamasta palautuksesta ei ole tai jos verkkokauppa nimenomaan ilmoittaa maksavansa palautuskulut. Kuten uutisessa todetaan, jotkin verkkokaupat myös jatkossa maksavatkin palautuskulut sillä muuten niiden saamat tilaukset vähenisivät. Mutta onkin hyvä, että muutos mahdollistaisi erilaisille verkkokaupoille sen sopivimman toimintatavan.
Tässähän siirtyy riskiä tilaajalle tapauksissa, joissa on ilmoitettu tilaajan kustannusvastuu palautuksista. Ja tilaajan harkintavaiva lisääntyy. Mutta eipähän tarvitsisi maksaa toisten palautuskuluja tuotteen hinnassa, mikä osaltaan taas laskisi hintoja ja edistäisi kauppaa. Mutta kuten todettu, verkkokauppa voi vapaaehtoisesti tarjoutua maksamaan palautuskulut edelleen. Silloinhan se valitsee toimintansa kannalta parhaaksi katsomansa käytännön.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Esimerkiksi verkkokaupasta tilatun tuotteen palautuskulut olisivat jatkossa kuluttajan vastuulla, kunhan siitä on maininta verkkokaupan tilaussivulla. Muussa tapauksessa palautuskulut maksaa edelleen myyjä.
Mielestäni muutosesitys on hyvä. Tosin oma näkökulmani on hiukan eri kuin uutisessa mainittu EU-lähtökohta, jonka mukaan muutos helpottaisi rajat ylittävää verkkokauppaa. Tavoite on ymmärrettävä EU:n vapaan liikkuvuuden näkökulmasta, mutta itse ajattelen maanläheisemmin. Kuvittelisin, että muutos helpottaisi myös kotimaassa pienten ja aloittavien verkkokauppojen toimintaa ja vähentäisi niiden riskiä, joka liittyy palautuskuluihin. No tavallaan muutos siten helpottaisi tällaisten pientenkin verkkokauppojen kaupantekoa myös ulkomaille, joten siinä mielessä rajojen ylityksen tavoite ja pienen verkkokaupan etu yhtyisivät. Tosin itse saatan suhtautua kuluttajana epäröiden ulkomaiseen verkkokauppaan, joten muutos ei tekisi minusta yhtään innokkaampaa asiakasta siihen suuntaan. Mutta osittain sama vaikutushan muutoksella olisi myös kotimaiseen verkkokauppaan, kun tämän jälkeen kuluttajat olisivat harkitsevampia tilauspäätöstä tehdessään. Muutoksella olisi siten erisuuntaisia vaikutuksia.
Kuitenkin esitys mahdollistaisi edelleen, että myyjä maksaa palautuskulut. Näin tapahtuu, jos mainintaa tilaajan maksamasta palautuksesta ei ole tai jos verkkokauppa nimenomaan ilmoittaa maksavansa palautuskulut. Kuten uutisessa todetaan, jotkin verkkokaupat myös jatkossa maksavatkin palautuskulut sillä muuten niiden saamat tilaukset vähenisivät. Mutta onkin hyvä, että muutos mahdollistaisi erilaisille verkkokaupoille sen sopivimman toimintatavan.
Tässähän siirtyy riskiä tilaajalle tapauksissa, joissa on ilmoitettu tilaajan kustannusvastuu palautuksista. Ja tilaajan harkintavaiva lisääntyy. Mutta eipähän tarvitsisi maksaa toisten palautuskuluja tuotteen hinnassa, mikä osaltaan taas laskisi hintoja ja edistäisi kauppaa. Mutta kuten todettu, verkkokauppa voi vapaaehtoisesti tarjoutua maksamaan palautuskulut edelleen. Silloinhan se valitsee toimintansa kannalta parhaaksi katsomansa käytännön.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Kehitysministeri ja omistajaohjaus – oletukseni
Vihreät voivat ohittaa tämän tekstin siihen asti, kun ovat valintansa kehitysministeriksi tehneet. Valitkoot rauhassa. Tuo oli huumoria, sillä tokihan he niin tekevät.
Niin siis vihreiden valinta Heidi Hautalan seuraajaksi kehitysministerin ja omistajaohjauksesta vastaavan ministerin tehtävään on myös minun oletukseni mukaan europarlamentaarikko Satu Hassi. Enpä ala luetella oletukseni syitä. Eiköhän ne ole esitetty jo muutamaan kertaan. Tosin varmaan on esitetty ajatuskulkuja myös sen pohjaksi, miksi vihreät päätyisivätkin johonkuhun toiseen. Lisäksi moni esittää näkemyksiään siitä, kuka pitäisi valita ja ketä taas ei pitäisi valita. Mutta se on sitten jo toinen näkökulma, minulle riittää tämä.
Ja mistä lähtökohdista ennustelen? En ainakaan vihreydestäni, sillä en ole vihreä vihreiden tarkoittamassa mielessä. Tein kerran luultavasti vihreiden itsensä väsäämän vihertestin ja sain vihreysasteekseni alle 50/100. Siinä se on minun vihreyteni.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Niin siis vihreiden valinta Heidi Hautalan seuraajaksi kehitysministerin ja omistajaohjauksesta vastaavan ministerin tehtävään on myös minun oletukseni mukaan europarlamentaarikko Satu Hassi. Enpä ala luetella oletukseni syitä. Eiköhän ne ole esitetty jo muutamaan kertaan. Tosin varmaan on esitetty ajatuskulkuja myös sen pohjaksi, miksi vihreät päätyisivätkin johonkuhun toiseen. Lisäksi moni esittää näkemyksiään siitä, kuka pitäisi valita ja ketä taas ei pitäisi valita. Mutta se on sitten jo toinen näkökulma, minulle riittää tämä.
Ja mistä lähtökohdista ennustelen? En ainakaan vihreydestäni, sillä en ole vihreä vihreiden tarkoittamassa mielessä. Tein kerran luultavasti vihreiden itsensä väsäämän vihertestin ja sain vihreysasteekseni alle 50/100. Siinä se on minun vihreyteni.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
maanantai 14. lokakuuta 2013
Teiden kunto huono? – ehkä ei sittenkään
Näkemykset teiden kunnosta vaihtelevat. Moni kansanedustaja ja elinkeinoelämän edustaja on sitä mieltä, että teiden kunto on huono ja siksi kunnossapitoon täytyy saada paljon lisää rahaa. Sitä vastoin moni ylinopeutta ajanut toteaa, että teiden kunto on nykyään niin hyvä että huomaamattaan saattaa ajaa yli sallitun nopeuden.
Bloggaajan oma kanta teiden kuntoon on se, että ei tulisi mieleen aivan ensimmäiseksi eikä vielä toiseksikaan valittaa siitä.
Heräte bloggaukseen tuli tuosta uutisesta:
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/kauppaneuvokselle-lahes-sadan-tonnin-ylinopeussakot/1688431
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Bloggaajan oma kanta teiden kuntoon on se, että ei tulisi mieleen aivan ensimmäiseksi eikä vielä toiseksikaan valittaa siitä.
Heräte bloggaukseen tuli tuosta uutisesta:
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/kauppaneuvokselle-lahes-sadan-tonnin-ylinopeussakot/1688431
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
perjantai 11. lokakuuta 2013
Pankkien vakavaraisuus ja maksuvalmius – tiukennukset isoja varten mutta pienten kiusaksi
Uutiset ovat kertoneet pankkien säästöohjelmista ja yt-neuvotteluista jo jonkin aikaa. Uusia ilmoituksia tulee koko ajan. Syiksi mainitaan kiristyneet vakavaraisuusvaatimukset, viranomaissääntelyn kasvaneet kustannukset, lainakorkojen alhaiset marginaalit ja asiakaskäyttäytymisen ja toimintaympäristön muutokset.
Esimerkiksi vakavaraisuusvaatimusten kiristyminen aiheuttaa pankeille muun muassa sen, että käytännössä niiden pitäisi omalla tulorahoituksellaan saada kasvatettua omaa pääomaansa. Kuten Keskisuomalainen uutisoi Keski-Suomen Osuuspankin osalta, pankki pyrkii kasvattamaan liikevoittoaan ja sen avulla vahvistamaan omaa pääomaansa. Sen pitää saada useiden miljoonien parannus vuositulokseensa.
Vakavaraisuus- ja maksuvalmiusvaatimusten kiristyminen ja muu viranomaissääntely on erityisesti EU:n direktiivien aiheuttamaa. Nyt taitaa kuitenkin olla niin, että juuri finanssiala tätä yhdentymistä kaikilta osiltaan on ensimmäisten joukossa vaatinut. Voi siis sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Ei kai kyse ole kuitenkaan siitä, että haluttaisiin vain parhaat palat EU:sta, eurosta ja pankkiunionista, vai olisiko sittenkin? Sen sijaan en tiedä, paljonko korkomarginaaleilla on tekemistä euron ongelmien ja epätasaisuuden kanssa. Mitä enemmän mahdollisesti on, sitä suuremmalla syyllä sopii sanoa että sitä saa mitä tilaa. Matalat korot sinänsä ovat eurolähtöistä tavaraa.
Miten ne pankit ja muut finanssialan yritykset sitä tulostaan yrittävät parantaa? Osassa tapauksia näyttää siltä, että säästötavoitteiden saavuttamiseksi henkilöstövähennykset ovat hyvin olennaisia, esimerkiksi 95 henkilöä ja 5,5 miljoonaa euroa, kun taas jossakin tapauksessa vähennystarve on enintään parikymmentä henkilöä vaikka tähdätäänkin jopa 10 miljoonan tulosparannukseen. Eli siinä on varmaan hyvin erilaisesta keinovalikoimasta kyse. Mukana on vaihtelevasti konttoriverkoston karsintaa ja muita tehostamistoimia.
Mielenkiintoista on, että ainakin jossakin määrin mietitään olisiko myös mahdollista nostaa lainojen korkomarginaaleja ja palvelumaksuja tuloksen parantamiseksi. Samantapaista pohdintaahan olen havainnut media-alalla. Siis sitä, voitaisiinko ehkä nostaa printtilehden tilaus- tai ilmoitushintoja. En tiedä, onko tätä yritetty viedä pitemmälle vai onko jäänyt vain alkuajatuksen asteelle. Kyllähän tuo tilausmaksun korotus joillakin paikallisilla lehdillä kai onnistuu. Syynä varmaankin on vakaa tilaajakunta.
Jos tässä vaikeassa tilanteessa pankki katsoisi voivansa nostaa marginaalejaan tai palvelumaksujaan ja vastaavasti (levikkiään menettänyt) sanomalehti tilaus- tai ilmoitushintoja, miksi pankki tai lehtitalo ei ole tehnyt näitä korotuksia jo aiemmin. Hintojahan kannattaa korottaa aina, kun se lisää voittoa tai vähentää tappiota kestävästi eli nyt ja myös jatkossa. Näin luulisin.
Yksi mieleen tuleva strategia, johon hintojen korottaminen voisi sopia huonona aikana, on se, että esimerkiksi pankki tai sanomalehti aikoisi keskittyä uskollisimpaan asiakaskuntaansa joka maksaa mitä vain. Onhan paljon myös tällaisia ihmisiä edelleen. Mutta tämä uskollisimpiin asiakkaisiin keskittyminen merkitsisi sitä, että pankki tai vaikkapa lehtitalo tyytyisi pienempään asiakaskuntaan.
Voisihan tuokin strategia toimia väliaikaisratkaisuna ehkä. Vai kävisikö siinä sittenkin niin, että ala supistuisi? Sehän voisikin olla strategiana, että tyydytään alan supistumiseen ja otetaan asiakkailta jatkossa se mikä suinkin saadaan.
Tässä oli parikin asiaa eli liikaa: Ensinnä se että nyt niitä vakavaraisuus- ja sääntelyrasitteita sitten on pankeilla, kun sitä integraatioita kaikilla mausteilla on haluttu. Toisena oli, toimisiko korkomarginaalien ja palvelumaksujen korottaminen pankilla liiketaloudellisesti kannattavasti nyt jos sen ei ole katsottu toimivan jo aiemmin. Tai jos se olisikin toiminut jo aiemmin, miksi ei ole käytetty? Vastaus tuohon nyt toimimiseen voi olla, että toimisi. Strategiahan saattaa olla, että jatkossa otetaan asiakkailta se mikä saadaan ja tyydytään siihen että toiminta voi myös supistua. Toinen selitys hintojen korottamisen toimivuudelle voisi olla, että aivan pian markkinatilanne kääntyy kohti parempaa. Se sopisi samalla siihen kuvioon, että hintoja ei ole nostettu aiemmin. Mutta täsmääkö tämä hyvin sen kanssa, että juuri nyt on säästökuureja ja yt-neuvotteluja päällä?
Kun katselin tarkemmin juttuja tuosta vakavaraisuus- ja maksuvalmiussääntelyn kiristymisestä, muun muassa Finanssivalvonnan mukaan niillä ei olisi juurikaan vaikutusta suomalaisille pankeille paitsi pienille. Edelleen juttuja lukiessani selviääkin, että sääntelyn kiristyminen ei hetkauta pankkeja jotka kuuluvat suurempaan yhteisvastuulliseen pankkiryhmittymään. Sen sijaan erilliset pienet pankit joutuvat toimiin kiristyneiden maksuvalmiussäännösten takia, vaikka niillä olisi muuten erinomainen vakavaraisuus. Eräs suuremman pankin edustaja toteaakin, että tämä on väärin monia pieniä pankkeja kohtaan.
Finanssivalvonnan taholta muuten väitetään myös, että tiukentunut sääntely ei olisikaan syy pankkien tulosongelmiin vaan muutostarpeet johtuisivat marginaalien pienuudesta ja ongelmista muissa ansaintalähteissä.
Mutta joka tapauksessa (oma päätelmäni), kun EU:ssa haluttiin vähentää nimenomaan suurten pankkien ylisuurta riskinottoa, tässä kävikin sitten näin että suomalaisille suurille sillä ei ole niin väliä mutta pieniä se voi kiusata kovinkin.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Esimerkiksi vakavaraisuusvaatimusten kiristyminen aiheuttaa pankeille muun muassa sen, että käytännössä niiden pitäisi omalla tulorahoituksellaan saada kasvatettua omaa pääomaansa. Kuten Keskisuomalainen uutisoi Keski-Suomen Osuuspankin osalta, pankki pyrkii kasvattamaan liikevoittoaan ja sen avulla vahvistamaan omaa pääomaansa. Sen pitää saada useiden miljoonien parannus vuositulokseensa.
Vakavaraisuus- ja maksuvalmiusvaatimusten kiristyminen ja muu viranomaissääntely on erityisesti EU:n direktiivien aiheuttamaa. Nyt taitaa kuitenkin olla niin, että juuri finanssiala tätä yhdentymistä kaikilta osiltaan on ensimmäisten joukossa vaatinut. Voi siis sanoa, että sitä saa mitä tilaa. Ei kai kyse ole kuitenkaan siitä, että haluttaisiin vain parhaat palat EU:sta, eurosta ja pankkiunionista, vai olisiko sittenkin? Sen sijaan en tiedä, paljonko korkomarginaaleilla on tekemistä euron ongelmien ja epätasaisuuden kanssa. Mitä enemmän mahdollisesti on, sitä suuremmalla syyllä sopii sanoa että sitä saa mitä tilaa. Matalat korot sinänsä ovat eurolähtöistä tavaraa.
Miten ne pankit ja muut finanssialan yritykset sitä tulostaan yrittävät parantaa? Osassa tapauksia näyttää siltä, että säästötavoitteiden saavuttamiseksi henkilöstövähennykset ovat hyvin olennaisia, esimerkiksi 95 henkilöä ja 5,5 miljoonaa euroa, kun taas jossakin tapauksessa vähennystarve on enintään parikymmentä henkilöä vaikka tähdätäänkin jopa 10 miljoonan tulosparannukseen. Eli siinä on varmaan hyvin erilaisesta keinovalikoimasta kyse. Mukana on vaihtelevasti konttoriverkoston karsintaa ja muita tehostamistoimia.
Mielenkiintoista on, että ainakin jossakin määrin mietitään olisiko myös mahdollista nostaa lainojen korkomarginaaleja ja palvelumaksuja tuloksen parantamiseksi. Samantapaista pohdintaahan olen havainnut media-alalla. Siis sitä, voitaisiinko ehkä nostaa printtilehden tilaus- tai ilmoitushintoja. En tiedä, onko tätä yritetty viedä pitemmälle vai onko jäänyt vain alkuajatuksen asteelle. Kyllähän tuo tilausmaksun korotus joillakin paikallisilla lehdillä kai onnistuu. Syynä varmaankin on vakaa tilaajakunta.
Jos tässä vaikeassa tilanteessa pankki katsoisi voivansa nostaa marginaalejaan tai palvelumaksujaan ja vastaavasti (levikkiään menettänyt) sanomalehti tilaus- tai ilmoitushintoja, miksi pankki tai lehtitalo ei ole tehnyt näitä korotuksia jo aiemmin. Hintojahan kannattaa korottaa aina, kun se lisää voittoa tai vähentää tappiota kestävästi eli nyt ja myös jatkossa. Näin luulisin.
Yksi mieleen tuleva strategia, johon hintojen korottaminen voisi sopia huonona aikana, on se, että esimerkiksi pankki tai sanomalehti aikoisi keskittyä uskollisimpaan asiakaskuntaansa joka maksaa mitä vain. Onhan paljon myös tällaisia ihmisiä edelleen. Mutta tämä uskollisimpiin asiakkaisiin keskittyminen merkitsisi sitä, että pankki tai vaikkapa lehtitalo tyytyisi pienempään asiakaskuntaan.
Voisihan tuokin strategia toimia väliaikaisratkaisuna ehkä. Vai kävisikö siinä sittenkin niin, että ala supistuisi? Sehän voisikin olla strategiana, että tyydytään alan supistumiseen ja otetaan asiakkailta jatkossa se mikä suinkin saadaan.
Tässä oli parikin asiaa eli liikaa: Ensinnä se että nyt niitä vakavaraisuus- ja sääntelyrasitteita sitten on pankeilla, kun sitä integraatioita kaikilla mausteilla on haluttu. Toisena oli, toimisiko korkomarginaalien ja palvelumaksujen korottaminen pankilla liiketaloudellisesti kannattavasti nyt jos sen ei ole katsottu toimivan jo aiemmin. Tai jos se olisikin toiminut jo aiemmin, miksi ei ole käytetty? Vastaus tuohon nyt toimimiseen voi olla, että toimisi. Strategiahan saattaa olla, että jatkossa otetaan asiakkailta se mikä saadaan ja tyydytään siihen että toiminta voi myös supistua. Toinen selitys hintojen korottamisen toimivuudelle voisi olla, että aivan pian markkinatilanne kääntyy kohti parempaa. Se sopisi samalla siihen kuvioon, että hintoja ei ole nostettu aiemmin. Mutta täsmääkö tämä hyvin sen kanssa, että juuri nyt on säästökuureja ja yt-neuvotteluja päällä?
Kun katselin tarkemmin juttuja tuosta vakavaraisuus- ja maksuvalmiussääntelyn kiristymisestä, muun muassa Finanssivalvonnan mukaan niillä ei olisi juurikaan vaikutusta suomalaisille pankeille paitsi pienille. Edelleen juttuja lukiessani selviääkin, että sääntelyn kiristyminen ei hetkauta pankkeja jotka kuuluvat suurempaan yhteisvastuulliseen pankkiryhmittymään. Sen sijaan erilliset pienet pankit joutuvat toimiin kiristyneiden maksuvalmiussäännösten takia, vaikka niillä olisi muuten erinomainen vakavaraisuus. Eräs suuremman pankin edustaja toteaakin, että tämä on väärin monia pieniä pankkeja kohtaan.
Finanssivalvonnan taholta muuten väitetään myös, että tiukentunut sääntely ei olisikaan syy pankkien tulosongelmiin vaan muutostarpeet johtuisivat marginaalien pienuudesta ja ongelmista muissa ansaintalähteissä.
Mutta joka tapauksessa (oma päätelmäni), kun EU:ssa haluttiin vähentää nimenomaan suurten pankkien ylisuurta riskinottoa, tässä kävikin sitten näin että suomalaisille suurille sillä ei ole niin väliä mutta pieniä se voi kiusata kovinkin.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Pakkoruotsi ja kondomi samassa esityksessä
Pakkoruotsista ja kondomista ei ehkä kannata puhua samassa yhteydessä. Tuo Iltalehden uutinen (alun perin Keski-Uusimaa-lehti) omalla tavallaan osoittaa, että kun joku ärsyyntyy jostakin kohdasta siinä tuhoutuu sitten muukin hyvä asia samalla. Eräässä koulussahan oli opettaja tulkinnut oppilaiden taide-esityksiä kielteisesti ja oli siksi poistanut ne seiniltä. Niissä muun muassa kritisoitiin pakkoruotsia ja kannustettiin käyttämään kondomia. Mainittiin myös sana homo.
Mutta noin yleisemmällä tasolla, kun esimerkiksi pakkoruotsista kirjoittaa, en siinä yhteydessä provosoisi pakkoruotsin kannattajia millään muulla aiheella tai sanankäytöllä samaan aikaan. Keskittyisin pakkoruotsiin. Jos taas puhuisin vaikkapa kondomista, en ottaisi esille samaan aikaan pakkoruotsin kaltaista aihetta. Nimittäin jos joku olisikin kiinnostunut lukemaan juttua kondomista, hän saattaisi aivan ymmärrettävästi tuhahtaa että nyt ei kyllä kiinnosta tuo pakkoruotsista valistaminen (tämä siis vain esimerkki).
Iltalehden uutiseen muuten löysin sosiaalisesta mediasta, siitä yhdestä joka on nyt menossa pörssiin. Seuratkaa kirjoittajaa siellä. Saatan sanoa jotakin tyhmää.
Kuten edellisessäkin blogimerkinnässäni väitin, olen nytkin kiitollinen kielteisestäkin palautteesta, vaikka kovillehan se varmaan ottaa jos kohdalle sattuu. Palautteesi on meillä tärkeä, sano entinen mies.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Mutta noin yleisemmällä tasolla, kun esimerkiksi pakkoruotsista kirjoittaa, en siinä yhteydessä provosoisi pakkoruotsin kannattajia millään muulla aiheella tai sanankäytöllä samaan aikaan. Keskittyisin pakkoruotsiin. Jos taas puhuisin vaikkapa kondomista, en ottaisi esille samaan aikaan pakkoruotsin kaltaista aihetta. Nimittäin jos joku olisikin kiinnostunut lukemaan juttua kondomista, hän saattaisi aivan ymmärrettävästi tuhahtaa että nyt ei kyllä kiinnosta tuo pakkoruotsista valistaminen (tämä siis vain esimerkki).
Iltalehden uutiseen muuten löysin sosiaalisesta mediasta, siitä yhdestä joka on nyt menossa pörssiin. Seuratkaa kirjoittajaa siellä. Saatan sanoa jotakin tyhmää.
Kuten edellisessäkin blogimerkinnässäni väitin, olen nytkin kiitollinen kielteisestäkin palautteesta, vaikka kovillehan se varmaan ottaa jos kohdalle sattuu. Palautteesi on meillä tärkeä, sano entinen mies.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
tiistai 8. lokakuuta 2013
Tyytyväiset asiakkaat, positiivinen palaute, hyvä yritys – kielteinen palaute?
Luin erään yrityksen sivulta kohtaa, jossa on sen asiakkaiden palautteita. Odotin, että esimerkeistä olisi löytynyt yksi edes hiukan kielteinen palaute, mutta ei ollut kielteistä edes mausteeksi. Otoksen palautteet olivat kaikki täydellisen tyytyväisiltä asiakkailta. Tosin yritys mainitseekin, että sen saamasta palautteesta on positiivista, no jääköön paljastamatta, aivan hirveän suuri osuus. Mutta siitä huolimatta ja juuri sen antaman itseluottamuksen turvin olisi tuossa palautteiden otoksessa voinut olla edes yksi esimerkki siitä marginaalisesta vähemmän positiivisten palautteiden joukosta.
Nyt voi toisaalta sanoa, että olenpahan tavannut täydellisen hyvän yrityksen asiakkaiden tyytyväisyyden osalta. Ja onhan tuossa täydellisessä julkikuvassa myös sellainen vetovoima, että se koukuttaisi ja houkuttaisi itseänikin kokeilemaan yrityksen palvelua jos asia olisi ajankohtainen. Kun palvelua ja sen lopputulosta kehutaan noin täydelliseksi, niin olisihan se kohdattava ihan kasvoista kasvoihin, pienellä jännityksellä että mitähän sieltä tulee. Jos palvelussa ja muissa seikoissa sitten esiintyisikin vaikka vain pientäkin kielteisen palautteen aihetta, se olisi bloggaamisen arvoinen positiivinen löytö. Se ei olisi tavoiteltava löytö siinä mielessä, että sitä toivoisin tosi tilanteessa, sillä kyse ei ole ihan mitättömästä asiasta. Tuskin kuitenkaan vuosikausiin tarvitsen kyseistä palvelua, joten enemmänkin seuraan sivusta miten tämä täydellisen hyvä yritys porskuttaa. Toiseksi, yritys ei edes toimi tällä alueella, joten tarvittaessa pitäisi käyttää jonkin toisen yrityksen palveluita.
Etkö pitänyt jutusta? Anna kielteinen palautteesi, kiitän palautteestasi jo etukäteen!
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Nyt voi toisaalta sanoa, että olenpahan tavannut täydellisen hyvän yrityksen asiakkaiden tyytyväisyyden osalta. Ja onhan tuossa täydellisessä julkikuvassa myös sellainen vetovoima, että se koukuttaisi ja houkuttaisi itseänikin kokeilemaan yrityksen palvelua jos asia olisi ajankohtainen. Kun palvelua ja sen lopputulosta kehutaan noin täydelliseksi, niin olisihan se kohdattava ihan kasvoista kasvoihin, pienellä jännityksellä että mitähän sieltä tulee. Jos palvelussa ja muissa seikoissa sitten esiintyisikin vaikka vain pientäkin kielteisen palautteen aihetta, se olisi bloggaamisen arvoinen positiivinen löytö. Se ei olisi tavoiteltava löytö siinä mielessä, että sitä toivoisin tosi tilanteessa, sillä kyse ei ole ihan mitättömästä asiasta. Tuskin kuitenkaan vuosikausiin tarvitsen kyseistä palvelua, joten enemmänkin seuraan sivusta miten tämä täydellisen hyvä yritys porskuttaa. Toiseksi, yritys ei edes toimi tällä alueella, joten tarvittaessa pitäisi käyttää jonkin toisen yrityksen palveluita.
Etkö pitänyt jutusta? Anna kielteinen palautteesi, kiitän palautteestasi jo etukäteen!
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
maanantai 7. lokakuuta 2013
Huolimaton koiranomistaja lue tämä koirallesi
Nyt tutkijat arvelevat, että koiran tunne-elämää voitaisiin mahdollisesti verrata pienen ihmislapsen tunne-elämään (Uusi Suomi). Jos näin on, meidän pitäisi ruveta ajattelemaan koirasta ihmismäisemmin. Mikäs siinä. Kuten uutisen lukeneet ovat jo kommentoineet, noinhan moni koiranomistaja on tähänkin asti ajatellut, ellei enemmänkin.
Tuo vaikuttaa muutenkin lupaavalta. Nimittäin tässä itselläkin herää vähitellen toivo, että seuraavaksi koiralta löytyisi kykyä taajamaympäristössä vaadittavaan normikäyttäytymiseen. Näin koirakin ymmärtäisi, että ihan mihin tahansa ei kannattaisi jättää jätöksiään taajamien hoidetuilla alueilla. Mutta jos kuitenkin vahinko sattuu, fiksu koira pyytäisi ulkoiluttajaansa keräämään jätökset pois.
Kirjoittaja asuu taajamassa, jossa on hoidettuja alueita kuten jalkakäytäviä ja kevyen liikenteen väyliä.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Tuo vaikuttaa muutenkin lupaavalta. Nimittäin tässä itselläkin herää vähitellen toivo, että seuraavaksi koiralta löytyisi kykyä taajamaympäristössä vaadittavaan normikäyttäytymiseen. Näin koirakin ymmärtäisi, että ihan mihin tahansa ei kannattaisi jättää jätöksiään taajamien hoidetuilla alueilla. Mutta jos kuitenkin vahinko sattuu, fiksu koira pyytäisi ulkoiluttajaansa keräämään jätökset pois.
Kirjoittaja asuu taajamassa, jossa on hoidettuja alueita kuten jalkakäytäviä ja kevyen liikenteen väyliä.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
lauantai 5. lokakuuta 2013
”Ohoh!” aloittaa Markkinointi&Mainonta otsikkonsa – eikä syyttä
Luen säännöllisesti Markkinointi&Mainonnan verkkosivua jo senkin takia, että sieltä mahdollisesti löytyisi mielenkiintoisia markkinointi-ideoita. Nyt löytyi idea, ei kuitenkaan suoranaisesti markkinointiin eikä henkilökohtaiseen käyttöön vaan idea jota voisi soveltaa laajasti suomalaiseen liiketoimintaan ja työelämään.
Markkinointi&Mainonta kertoo, että STT pohtii yöpäivystyksensä osalta työskentelyn siirtämistä Australiaan. Ajatuksena on erityisesti, että näin päästäisiin rasittavasta yövuorosta normaaliaikaiseen työskentelyyn.
Minusta tuossa olisi huikeat mahdollisuudet laajemmallekin soveltamiselle esimerkiksi sellaisissa toimistovalvontatehtävissä, jotka eivät edellytä kentällä työskentelyä tai muuta luonnonmukaista kanssakäyntiä kasvotusten. Jos riittää, että voidaan keskustella ikään kuin kasvotusten tietoliikenteen avulla, tuollainen Australiaan siirto voisi olla mahdollista monella alalla osassa tehtäviä. Onhan jo tähänkin mennessä siirretty esimerkiksi neuvontatehtäviä etäämmälle, ensin kotimaassa ja nyt yhä enemmän ulkomaille, mutta tähän asti syynä on ollut varmaankin kustannusten vähentäminen ja työvoiman saatavuus. Näin ollen STT:n esimerkissä asiaan tulisi yksi näkökulma lisää.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Markkinointi&Mainonta kertoo, että STT pohtii yöpäivystyksensä osalta työskentelyn siirtämistä Australiaan. Ajatuksena on erityisesti, että näin päästäisiin rasittavasta yövuorosta normaaliaikaiseen työskentelyyn.
Minusta tuossa olisi huikeat mahdollisuudet laajemmallekin soveltamiselle esimerkiksi sellaisissa toimistovalvontatehtävissä, jotka eivät edellytä kentällä työskentelyä tai muuta luonnonmukaista kanssakäyntiä kasvotusten. Jos riittää, että voidaan keskustella ikään kuin kasvotusten tietoliikenteen avulla, tuollainen Australiaan siirto voisi olla mahdollista monella alalla osassa tehtäviä. Onhan jo tähänkin mennessä siirretty esimerkiksi neuvontatehtäviä etäämmälle, ensin kotimaassa ja nyt yhä enemmän ulkomaille, mutta tähän asti syynä on ollut varmaankin kustannusten vähentäminen ja työvoiman saatavuus. Näin ollen STT:n esimerkissä asiaan tulisi yksi näkökulma lisää.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
torstai 3. lokakuuta 2013
Takinkääntö ja valppaat kilpailijat
Luin jälleen jutun, jossa poliitikko kommentoi toisen poliitikon kääntäneen takkinsa. Tällaiset jutut ovat yleisesti ottaen tarpeellisia, sillä ne täsmentävät käsitystämme päätöksenteosta ja päätöksentekijöistä. Edellytys tälle oikean kuvan saamiselle tietysti on se, että väitteet takinkäännöstä ovat totuudenmukaisia. Mutta luulisi niiden enimmäkseen olevan, sillä en ainakaan itse tohtisi väittää toisesta henkilöstä perättömiä varsinkaan merkittävissä yhteyksissä ja asioissa.
Takinkääntö herättää kiinnostusta sen takia, että sen usein ajatellaan olevan taktista. Senhän ei kuitenkaan tarvitse olla taktista, vaan kyse voi olla todellisesta mielen muuttumisesta. Tosin kyllähän myös mielen muuttuminen herättää kysymyksiä, mutta siihen suhtaudutaan kuitenkin suvaitsevammin kuin taktiseen takinkääntöön. Oma juttunsa tai yksi taktisen takinkäännön muoto on vielä sellainen, että päätöksenteossa usein tullaan vastaan puolin ja toisin ja sen johdosta esimerkiksi äänestetään vastoin omaa alkuperäistä kantaa. Sovitaan siis, että jotta saadaan toiselta annetaan myös itse.
Käännän omankin takkini melko usein kotioloissa, mutta käännän sen myös aina takaisin. Eikä tämä koske pelkästään takkia.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Takinkääntö herättää kiinnostusta sen takia, että sen usein ajatellaan olevan taktista. Senhän ei kuitenkaan tarvitse olla taktista, vaan kyse voi olla todellisesta mielen muuttumisesta. Tosin kyllähän myös mielen muuttuminen herättää kysymyksiä, mutta siihen suhtaudutaan kuitenkin suvaitsevammin kuin taktiseen takinkääntöön. Oma juttunsa tai yksi taktisen takinkäännön muoto on vielä sellainen, että päätöksenteossa usein tullaan vastaan puolin ja toisin ja sen johdosta esimerkiksi äänestetään vastoin omaa alkuperäistä kantaa. Sovitaan siis, että jotta saadaan toiselta annetaan myös itse.
Käännän omankin takkini melko usein kotioloissa, mutta käännän sen myös aina takaisin. Eikä tämä koske pelkästään takkia.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Pekkarinen, Huovinen, Wallinheimo ja Paloniemi, täälläkö sammutetaan väärin?
Keskisuomalaiset kansanedustajat Mauri Pekkarinen (kesk.), Susanna Huovinen (sd.), Sinuhe Wallinheimo (kok.) ja Aila Paloniemi (kesk.) suhtautuvat Jyväskylän yt-neuvottelujen aloitustapaan omituisen kielteisesti. Yle Uutisten mukaan nämä kansanedustajamme ”arvostelevat kovin sanoin” sitä, että Jyväskylän valtuustolla ei ollut tilaisuutta käydä poliittista keskustelua yt-neuvottelujen aloituksesta. Valtuustoryhmillä kuulemma ei ollut tietoa yt-neuvotteluihin ryhtymisestä. Neuvottelut tulivat siis niille yllätyksenä. Jaa.
Yle Uutisten jutusta saa kuvan, että erityisesti Mauri Pekkarinen arvostelee kovimmin tätä poliittisen keskustelun sivuuttamista yt-asiassa. Minusta näiden keskisuomalaisten (taitavat kyseiset olla jyväskyläläisiä kaikki) kansanedustajien suhtautuminen on epäpragmaattista (käytetään nyt tätä) ja myös epäreilua tässä tilanteessa, kun Jyväskylän talouden ongelmista on toitotettu jo liian kauan, jopa niin kauan että olen alkanut epäillä onko meillä edes koko ongelmaa. On perin epäjohdonmukaista enää tässä vaiheessa puuttua poliittisiin muotoihin, kun jo ajat sitten olisi pitänyt ryhtyä toimiin kaupungin talouden tasapainottamiseksi. Ei tällainen asenne kansanedustajilta tai muiltakaan poliitikoilta ainakaan lisää uskottavuutta.
Tympeintä tässä mainittujen kansanedustajien käyttäytymisessä on se, että kun eduskunta ensin leikkaa kuntien rahoja ja sitten muun muassa Jyväskylä lopultakin ryhtyy tarvittaviin toimiin, niin sitten itse kansanedustajat ryhtyvät ”kovin sanoin” kommentoimaan että toimiin ryhdyttiin väärin.
Tosin esimerkiksi Pekkarinen myöntää, että vaikka olisi käyty sitä poliittista keskustelua valtuustossa niin jonkinlaisiin toimiinhan tässä olisi tarttenut varmaan ruveta. Mutta mitä muita vaikuttavia toimia näillä meidän kansanedustajillamme olisi ollut taskussaan kuin se, mitä nyt ehkä meinataan Jyväskylässä tehdä. Ei tule mieleen muuta kuin kunnallisen tuloveron korottaminen. Tosin Jyväskylällä taitaa olla päätös siitä, että nyt ei koroteta, mutta piankos se muutetaan. Jos kuitenkin päätöksestä pidetään kiinni kuten tässä tapauksessa pitää pitää, niin sitä vähemmän näiltä mainituiltakin kansanedustajilta niitä vaikuttavia ideoita löytyy.
Mauri Pekkarinen haluaa nyt sitten katsoa, miten Jyväskylän säästötoimet ja yt:t ja toisaalta valtion miljardileikkaus kunnilta mahtavat ”mätsätä”. Pekkarinen näyttää nimittäin ajattelevan niin, että Jyväskylä ryhtyi toimiin liian hätäisesti tsekkaamatta sitä ennen erinäisiä vireillä olevia juttuja. Pekkarisen huoleen voi vain todeta, että jos vitkuttelua ja juttelua olisi vielä jatkettu, ei olisi kohta mitään mikä mätsäisi minkään kanssa milloinkaan.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Yle Uutisten jutusta saa kuvan, että erityisesti Mauri Pekkarinen arvostelee kovimmin tätä poliittisen keskustelun sivuuttamista yt-asiassa. Minusta näiden keskisuomalaisten (taitavat kyseiset olla jyväskyläläisiä kaikki) kansanedustajien suhtautuminen on epäpragmaattista (käytetään nyt tätä) ja myös epäreilua tässä tilanteessa, kun Jyväskylän talouden ongelmista on toitotettu jo liian kauan, jopa niin kauan että olen alkanut epäillä onko meillä edes koko ongelmaa. On perin epäjohdonmukaista enää tässä vaiheessa puuttua poliittisiin muotoihin, kun jo ajat sitten olisi pitänyt ryhtyä toimiin kaupungin talouden tasapainottamiseksi. Ei tällainen asenne kansanedustajilta tai muiltakaan poliitikoilta ainakaan lisää uskottavuutta.
Tympeintä tässä mainittujen kansanedustajien käyttäytymisessä on se, että kun eduskunta ensin leikkaa kuntien rahoja ja sitten muun muassa Jyväskylä lopultakin ryhtyy tarvittaviin toimiin, niin sitten itse kansanedustajat ryhtyvät ”kovin sanoin” kommentoimaan että toimiin ryhdyttiin väärin.
Tosin esimerkiksi Pekkarinen myöntää, että vaikka olisi käyty sitä poliittista keskustelua valtuustossa niin jonkinlaisiin toimiinhan tässä olisi tarttenut varmaan ruveta. Mutta mitä muita vaikuttavia toimia näillä meidän kansanedustajillamme olisi ollut taskussaan kuin se, mitä nyt ehkä meinataan Jyväskylässä tehdä. Ei tule mieleen muuta kuin kunnallisen tuloveron korottaminen. Tosin Jyväskylällä taitaa olla päätös siitä, että nyt ei koroteta, mutta piankos se muutetaan. Jos kuitenkin päätöksestä pidetään kiinni kuten tässä tapauksessa pitää pitää, niin sitä vähemmän näiltä mainituiltakin kansanedustajilta niitä vaikuttavia ideoita löytyy.
Mauri Pekkarinen haluaa nyt sitten katsoa, miten Jyväskylän säästötoimet ja yt:t ja toisaalta valtion miljardileikkaus kunnilta mahtavat ”mätsätä”. Pekkarinen näyttää nimittäin ajattelevan niin, että Jyväskylä ryhtyi toimiin liian hätäisesti tsekkaamatta sitä ennen erinäisiä vireillä olevia juttuja. Pekkarisen huoleen voi vain todeta, että jos vitkuttelua ja juttelua olisi vielä jatkettu, ei olisi kohta mitään mikä mätsäisi minkään kanssa milloinkaan.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
tiistai 1. lokakuuta 2013
Kolumnisti tai asiantuntija, älä kopioi ideaa käsin enää vuonna 2013
Erityisesti viime aikoina on tullut vastaan lukematon määrä viisaan oloisia kirjoituksia siitä, että suomalaiset yritykset eivät muka osaa kehittää uusia kiinnostavia tuotteita tai eivät osaa markkinoida niitä. Yritän lukea näitä alkuun aina niin lupaavia kirjoituksia vilpittömän uteliaana, mitähän sieltä tulee. Enimmäkseen tyhjää sieltä tulee. Yritysten ideaköyhyyttä voivottelevia kirjoituksia vaivaa juuri se, mistä ne yrityksiä kritisoivat. Ne eivät juurikaan tarjoa lukijaa herättävää konkreettista ideanpoikasta.
Ajankohtaan sopien, eikö näitä kirjoittajia voisi leikisti syyttää kopioinnista. Jos joku onkin kerran saanut mielestään tuoreen oivalluksen siitä, että suomalaisilla yrityksillä ei olisi taitoa kehittää ja markkinoida, pitääkö kaikkien muiden kopioida tuo väite tuhanteen kertaan. Jos kuitenkin on pakko kopioida, sitä ei kannata tehdä nykyään enää käsin raapustamalla alusta loppuun sama teksti-idea.
Minulla ei ainakaan ole kanttia väittää, että suomalaiset yritykset olisivat erityisen huonoja tuotekehittäjiä ja markkinoijia. Ei tuo teema ainakaan siinä määrin inspiroi, että viitsisin siitä sepittää jonkin näennäisoivaltavan tyhjänpäiväisyyden. Pointti on se, että jos sanoo että suomalaiset yritykset ovat ideaköyhiä ja toistensa kaltaisia, niin jossakin vaiheessa pitää sitten tuoda jokin oma mielellään konkreettinen idea. Ymmärrän toki lämpimikseen kirjoittamisen merkityksen myös tämän aiheen osalta, mutta miksi jättää luovaa panostaan aina siihen kun voisi nostaa tasoa pienellä ponnistelulla jos kerran resursseja omasta mielestä tuntuu olevan.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Ajankohtaan sopien, eikö näitä kirjoittajia voisi leikisti syyttää kopioinnista. Jos joku onkin kerran saanut mielestään tuoreen oivalluksen siitä, että suomalaisilla yrityksillä ei olisi taitoa kehittää ja markkinoida, pitääkö kaikkien muiden kopioida tuo väite tuhanteen kertaan. Jos kuitenkin on pakko kopioida, sitä ei kannata tehdä nykyään enää käsin raapustamalla alusta loppuun sama teksti-idea.
Minulla ei ainakaan ole kanttia väittää, että suomalaiset yritykset olisivat erityisen huonoja tuotekehittäjiä ja markkinoijia. Ei tuo teema ainakaan siinä määrin inspiroi, että viitsisin siitä sepittää jonkin näennäisoivaltavan tyhjänpäiväisyyden. Pointti on se, että jos sanoo että suomalaiset yritykset ovat ideaköyhiä ja toistensa kaltaisia, niin jossakin vaiheessa pitää sitten tuoda jokin oma mielellään konkreettinen idea. Ymmärrän toki lämpimikseen kirjoittamisen merkityksen myös tämän aiheen osalta, mutta miksi jättää luovaa panostaan aina siihen kun voisi nostaa tasoa pienellä ponnistelulla jos kerran resursseja omasta mielestä tuntuu olevan.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)