En bloggaa esimerkiksi sellaisilla valmiilla alustoilla kuin Uuden Suomen Puheenvuoro tai Aamulehti blogit. Nämä kai ovat ne merkittävimmät. Bloggaan siis aivan tai suhteellisen vapaasti vain Bloggerissa. Onhan tuota Uuden Suomen Puheenvuoroa suositeltu, kun siellä saisi äänensä kuuluviin laajemmalle ja varsinkin värikkäitä kommentteja.
No miksi en bloggaa Uuden Suomen Puheenvuorossa tai Aamulehden blogeissa? Luultavasti ainakin siksi, että vaikka sanomisen halua ties mistä syystä milloinkin on, niin minulla ei ole polttavaa tarvetta ja intohimoa saada juuri se oma ääneni hallituksen korviin että tehkääpäs nyt siellä näin kuin minä tahdon. Noin mahtipontista ja itsensä noin vakavasti ottavaa pakotetta minulla ei ole liittyen Suomen ja maailmanpolitiikkaan. Hiukan vähempi riittää. Enkä usko, että nimenomaan omilla bloggauksillani edes laajalevikkisellä alustalla olisi noin suurta vaikutusta yhteiskuntaan. Lämmintä keskusteluahan toki syntyisi runsaasti. Syyni blogata ovat kevyen vaikuttamisuskon lisäksi hiukan kirjavammat. Mutta missään tapauksessa kyse ei ole myöskään terapiasta. Haluanpahan vain olla esillä syystä tai toisesta.
Kävijäliikenne on tosin julmetusti vähäisempää tällaisena villinä ja vapaana bloggaajana kuin olisi Uuden Suomen Puheenvuorossa tai vaikkapa Aamulehden blogeissa. Tässä kohtaa on kai reilua mainita myös demari.fi:n blogit. Ilmeisesti se on aika suvaitsevainen, ja ehkä sielläkin siis voisi blogata, sillä kirjoittaahan siellä ainakin yksi ”pesunkestävä ke…” kuten kirjoittaja kuvaa itseään.
Olen joskus lukenut Puheenvuoron säännöt, ja säännöthän ovat usein haastavaa luettavaa. Siis kun niitä kuitenkin tulee luettua siinä mielessä, että niitä pitäisi sitten myös noudattaa. Ehkä olen tässä suhteessa turhan tarkka ja kirjaimellinen, ja tuo sääntöjen kokeminen haastavaksi johtuu varmaan siitä. Normaalisti mitään sääntöjä missään asiassa ei kai ole tarkoitettu noudatettaviksi niin tarkkaan. Joskus varsinkin kun Uusi Suomi päivittää blogiohjeitaan ja ilmoittaa niistä Puheenvuorossa bloggaajilleen ja näiden kommentoijille, tuntuu että itse en välttämättä pystyisi kyseisiä sääntöjä noudattamaan ja niiden päivityksiä seuraamaan. Kokisin ne rajoittaviksi ja jopa ankariksi. Toki olen aina tyytyväinen, kun Uusi Suomi patistaa nimenomaan kommentoijia esiintymään selvästi omalla henkilöllisyydellään moninaisten nimimerkkiversioiden sijaan. Se on pelkästään hyvä asia. Yleisemminkin kannattaisin oman nimen pakollisuutta blogikommenteissa melkein kaikkialla. Nimenomaan kommenteissahan ne höpsöimmät tapaukset esiintyvät. Samaa toivon tietysti myös bloggaajilta entistä enemmän.
Tärkein syy blogata vapaasti vain Bloggerissa on ehkä kuitenkin se, että omassa blogissani voin halutessani vapaasti, Bloggerin sääntöjen puitteissa, rahasta tai ilman mainostaa tai muuten huvikseni kehua mitä tahansa tuotetta, palvelua, firmaa, ihmistä tai asiaa. Joskushan tulen kehuneeksi esimerkiksi juuri ostamaani jääkaappia nimeltä (toivottavasti ei tarvitse usein) tai jotakin liikettä tai jonkin yrityksen ideaa tai palvelua. Mitä milloinkin. Haluan pitää itselläni vapaan valinnan kaikin tavoin myös jatkossa. Niin ja bloginihan ei ole pelkästään poliittinen, vaan siinä käsitellään erilaisia markkinoita, markkinointia, liiketoimintaa, energiankulutusta, koiranulkoiluttamisen kielteisiä sivuvaikutuksia (kerran tähän mennessä) ja vaikka mitä. Tuskin kuitenkaan usein muotia, sisustusta, ruoanlaittoa, reseptejä, koruja ja mitä niitä onkaan suosikkiaiheita. Niistä joudun pysymään aika kaukana.
On vielä sellainenkin pikku juttu, että en välttämättä ole hyvä aina kirjoittamaan juuri siitä kulloinkin kuumimmasta uutisesta. Tämä johtuu tosin myös siitä, että kyseiset kuumat ja niin sanotusti ajankohtaiset jutut ovat useimmiten tylsiä tai nopeasti puhkikulutettuja. Ne ovat niin tylsiä, että ne menevät helposti ohi. Uuden Suomen Puheenvuorossahan ainakin joskus neuvottiin tai suositeltiin kirjoittamaan juuri pinnalla olevasta aiheesta (en muista tarkkaa sanamuotoa). Tuohon en kyllä pysty alistumaan enkä niin haluakaan. Olen kuitenkin omalta osaltani vakuuttunut, että linjani tässä suhteessa on oikea, suorastaan oivallinen. Joitakin vanhojakin bloggauksiani luetaan yhä uudelleen. On aiheita, jotka näköjään kestävät tai tulevat ajankohtaisiksi yhä uudestaan säännöllisin tai epäsäännöllisin väliajoin.
Bloggaan tästä eteenkinpäin mieluiten omaan lukuun, laskuun ja omaksi hyödyksi, säilyttäen tietyn vapauden (toki Bloggerillakin on sääntönsä kuten sanottu). Kävijäliikenteen ja kommenttien määrässä joudun tällöin tinkimään huomattavasti, mutta yritän pienentää ongelmaa sisällöllä, optimoinnilla (huumorisana ehkä tässä yhteydessä) ja ajoittain myös pessimoinnilla (tämä ei taas ollut huumoria lainkaan).
Ilman Uuden Suomen Puheenvuoroa, Aamulehden blogeja ja muita erityisiä alustoja ei olisi läheskään näin paljon erinomaisia blogeja, kuin nyt on. Kyse oli vain siitä, että minä en satu kirjoittamaan niissä omista henkilökohtaisista syistäni.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti