Jälleen on saatu juttua aikaan valtionyhtiöstä. Arctia Shipping tukee parilla tonnilla curlingia, joka on myös yhtiön yhden hallitusjäsenen harrastus. Tunteita herättävän uutisesta tekee se tai media haluaa tekevän sen, että tapaus liitettäneen jollakin tavalla yksityisen ja julkisen edun kuviteltuun ristiriitaan tai johonkin mihin lie, emmätiä. Mutta miksi ajatellaan asiaa noin mutkikkaasti ja negatiivisesti taas?
Jos omistaja, tässä tapauksessa valtio, haluaa pitää kiinni yhtiön hallituksen jäsenen asiantuntijuudesta, curling-tuki tai jokin muu tuki on yksi kelvollinen keino siinä. Se on ikään kuin, sanon ikään kuin, palkkaan verrattava seikka. Ja toisaalta onko kyse edes henkilökohtaisesta asiasta? Kysehän on ehkä yksinkertaisesti siitä, että curling vain sattuu sopimaan hyvin Arctia Shippingin tukikohteeksi. Tämän sanon aidosti, en pätkääkään ironisesti. Ja curlingin tilalla voisi olla jokin muukin.
Mutta jotta meidän ei tarvitsisi lukea (no ei ole pakko) ”pöyristyttäviä” uutisia koplauksista tai jostakin, olen pikku hiljaa kääntynyt linjalle että valtion pitää yksityistää eli myydä vapaille osakemarkkinoille kaikki mahdolliset yhtiönsä.
Valtionhan sanotaan pitävän valtionyhtiöitä muun muassa siksi, että päättäjät ovat katsoneet tarpeelliseksi että valtio omalla osallistumisellaan on takaamassa jonkin alan häiriötöntä tai muuten suotuisaa toimintaa. Halutaan turvata ehkä lentoliikenteen jatkuvuus. Halutaan turvata talvimerenkulun keskeytyksettömyys. Halutaan valvoa, ettei alkoholista olisi haittaa enempää kuin on. Halutaan turvata joka paikkaan postinkulku. Samoin ihmisten kulku aika moneen paikkaan. Tämän siis oletan olevan taka-ajatuksena näissä valtionyhtiöissä. Mutta onko sitä pakko tehdä valtion omistuksen keinoin sittenkään?
Päättäjät ovat kummallisia. Osaavat nimittäin tehdä parempia lakeja esimerkiksi kunnallisen joukkoliikenteen keskeytyksetöntä toimintaa silmälläpitäen kuin omien toimintojensa keskeytyksetöntä ja kansanterveydellistä toimintaa silmälläpitäen. Eihän esimerkiksi Jyväskylän kaupungin tarvitse omistaa bussiyhtiötä ihmisten töihin- ja kouluunpääsyn turvaamiseksi ja täten kaupungin elintoimintojen jatkuvuuden turvaamiseksi. Päinvastoin nyt mentiin kerralla tiukan kilpailutuksen linjalle, siis eduskunta on määrännyt näin tehtäväksi. Ja hyvinhän tuo taisi alkaa. Ammattilaiset kummallakin puolella. Jutuista päätellen kilpailutus toimi tehokkaasti mutta on syy uskoa että myös kestävästi. Siis valtiokin yksityistäköön kaikki mahdolliset yhtiönsä ja hoitakoon toiminnan jatkuvuuden ankaran mutta asiallisen kilpailutuksen avulla. Miksei tämä toimisi valtionyhtiöiden korvikkeena, jos sen aiotaan toimivan kunnallisessa joukkoliikenteessä ja monessa muussa kunnallisessa toiminnassa.
Yksityistämisestä olisi nimittäin näihin curling- ja muihin tukiuutisiin liittyen se etu, että tämän jälkeen ei tulisi mieleenkään kenellekään syynätä mihin yleishyödylliseen se satanen tai kaksi tonnia miltäkin yksityisfirmalta menee. Valtion mielenkiinto kohdistuisi vain siihen, että se saa vaikkapa talvimerenkulun mahdollistamisen halvalla ja hyvin. Sitten voi vain luottaa siihen, että kylläpähän yksityinen yritys katsoo mihin tukirahojaan laittaa jotta se olisi sen liiketalouden kannalta kannattavaa ja tukisi siten sen pärjäämistä kilpailutuksissa. Näin yksinkertaista se lienee.
Jos siis jokin firma hyötyy liiketaloudellisesti siitä että se antaa tukea ties mille, niin so what. Hyvähän se on. Ymmärrän, että valtionyhtiöihin vähän suhtaudutaan kuin valtion virastoihin ja siksi kiinnitetään huomiota toiminnan neutraaliuteen, oletettuun tasa-arvoisuuteen ja muihin eturistiriidattomuuksiin. Mutta nyt pitäisi osata päättää lopultakin, miten valtionyhtiöihin tulee suhtautua. Mitä ne saavat tehdä ja miksi, tai mitä eivät ja miksi eivät. Kun tämä kuitenkin on jatkossakin vaikeaa, niin oikopolku ongelmasta pääsemiseen olisi täydellinen yksityistäminen. Moraaliseikat tulisi hoidettua lähinnä rahan eli tehokkuuskilpailun avulla.
Loppujenkin valtionyhtiöiden yksityistämistä ei mielestäni kuitenkaan pidä aloittaa ennen, kuin kurssit ovat hyvin korkealla.
Blogaus ei pyri olemaan täydellinen, mikä varmaan tuli hyvin selväksi kaikille.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti