Keskustelunaiheeksi on noussut vaihteeksi harmaa talous. Harmaaseen talouteen liittyviä suurimpia ongelmia ovat viime aikoina olleet näköjään sen tapaiset ilmiöt kuin ihmisten harrastama toistensa tietynlainen auttaminen ja esimerkiksi ”liian halpa” olut joissakin ravintoloissa.
Otetaan olut. Ensinnäkään mikään ei ole koskaan liian halpaa eikä ainakaan 3 euron olut. Mutta pahempi ongelma saattaa olla se, että jotkut eivät osta eivätkä kuluta lainkaan olutta, väkevämmistä puhumattakaan. Heidän (meidän) välillinen osuutensa verokertymään on siltä osin nolla euroa. Pitäisikö siis näille (meille) säätää vero kuluttamattomuudesta? Kysyn vain, kun oletan, että on ihmisiä jotka tykkäävät miettiä miten tällaisiakin porsaanreikiä tukitaan. Asiaa pohtimaan voisi laittaa suomalaiseen tapaan kolmikantaisen työryhmän, sillä kiinnostaahan kysymys myös työmarkkinaosapuolia.
Silloin, kun vielä ystäville (facebook puhuu kavereista) tarjosin jotakin, oli tapanani ehdottaa tyyliin, että voisin vaikka ”korruptoida” ruuat baarissa. Tuo korruptio-sana sai alkunsa siitä, että muinoin todella keskusteltiin Suomessa sellaisista kysymyksistä kuin vaikkapa korruptio. ”Korruptiosta” tuli sitten vitsisana, jota käytettiin kun tarjottiin ”lounas” ystäville ulkona, ihan täällä ruohonjuuritasollakin.
Yllä olevan kirjoitukseni sytykkeinä ovat viime päivien jutuillaan toimineet esimerkiksi Uusi Suomi ja muut verkossa luettavat lehdet tai julkaisut.
Lue myös tämän blogin muita kirjoituksia. Niitä on jo satoja! Ne eivät ole niin harmaita kuin tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti