Ruotsi vapaaehtoiseksi –pyrkimykset aiheuttavat huolestuneisuutta joissakin kansalaisissa. Tosin noita huolenilmaisuja pitää välillä lukea tarkkaan ja hitaasti, että ymmärtäisi mistä lopulta ollaan huolissaan ja miten se liittyy ruotsi vapaaehtoiseksi –pyrkimyksiin. Hankalinta on suhtautua tapaan, että huolenilmaisun yhteydessä ahkerasti toistetaan käsitteitä historia, traditio, kulttuuri, kulttuuriperintö ja yleissivistys. Ruotsin kielen asemasta huolestuneiden puheenvuoroissa sanotaan ikään kuin ”suoraan”, että ruotsin kielen (toinen kotimainen siis) opettelu on tarpeen jotta suomalaiset ymmärtäisivät kaksikielisyyden merkityksen historian näkökulmasta, ymmärtäisivät kaksikielisyyden merkityksen osana suomalaista traditiota, ymmärtäisivät kaksikielisyyden merkityksen suomalaiselle kulttuurille ja ymmärtäisivät että kaksikielisyys on erityinen nykypäivässä näkyvä merkki suomalaisesta historiasta ja suomalaisen kulttuurin kehityksestä. Tätä on jo liian mutkikasta kirjoittaakin kuten lukija huomaa, joten vaikeiden asioiden kanssa ollaan tekemisissä.
Tuota noin, mitenkähän tässä nyt aloittaisi. Ensinnäkään en ainakaan pyri yksinkertaistamaan asioita liikaa. Yritän ymmärtää erilaisia mahdollisia vivahteita ja asioiden liittymistä mahdollisesti toisiinsa. Sitten. Ainakaan itse en ole kokenut historian havinaa ruotsin oppitunneilla ja ruotsin kotitehtäviä tehdessäni. Vaikka olen jopa joskus yltiöpäisestä innostuksesta ottanut ylihinnoitellun parinkymmenen tunnin ruotsin kielen kurssin yksityisestä kielifirmasta, en silloinkaan mielestäni tuntenut mitään erityistä historiaan tai kulttuuriin liittyvää olotilaa. Siis ruotsin opiskelulle kasataan kauhea kuorma ylimääräistä tavaraa, jos odotetaan ja oletetaan että sen yhteydessä kasvaisi tietoisuus suomalaisesta kaksikielisestä historiasta ja kulttuurista. Saman asian voi sanoa toisin päin niin, että historian ja kulttuurin ymmärtämiseksi kannattaa käyttää muita tapoja kuin ruotsin kielen opettelu.
Historian ja kulttuurin tuntemuksen lisäämistä on siis vaikea yhdistää ruotsin opetteluun sinänsä. Ehkä sellaista keinoa voisi kokeilla, että kuljettaisi ruotsin opettelun rinnalla kulttuuri- ja historiatiedon lisäämistä, mutta aika vaikea niitä on saumattomasti toisiinsa yhdistää toisiaan tukien. Tuntuu keinotekoiselta ja väkinäiseltä.
Yritän kuitenkin ymmärtää, mitä tällä ruotsin kielen opiskelun ja kaksikielisyyskulttuurin oivaltamisen yhteydellä ajetaan takaa. Otetaan avuksi täysin toisenlainen asia, teollinen perinne. Suomessa on paljon paikkakuntia ja kulmakuntia, joilla toimii sata tai pari sataakin vuotta vanha tehdas. Omistajat tosin ovat vaihtuneet, mutta tuote on useassa tapauksessa periaatteessa sama. Jos sattuu asumaan tällaisessa paikassa, siinä olisi tilaisuus liittää nykypäivä alueen menneisyyteen luontevasti jos on kiinnostusta. Mutta ei tähänkään mikään eikä kukaan ole pakottamassa. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten voi elävästi ja luontevasti ymmärtää nykypäivää ja historiaa yhdessä.
Mikä katkos syntyisi, jos ruotsi tulisi vapaaehtoiseksi eri opintoasteilla? Ei mielestäni mikään, vaan jos jotakin tapahtuisi kävisi päinvastoin. Motivoituneet ruotsin kielen opiskelijat olisivat varmaan myös motivoituneempia tutustumaan ehkä myös kaksikielisyyden kulttuurimerkitykseen. Nämä motivoituneet ruotsin kielen opiskelijat myös osaisivat ruotsia niin hyvin, että siitä olisi hyötyä julkisissa tehtävissä, ja yksityisissä.
Kuitenkin osa ruotsin kielen asemasta huolta kantavista henkilöistä toteaa, että ruotsin kielen asema ja elävänä pysyminen ja ruotsinkielisten asema eivät merkitse samaa kuin ruotsin opiskelun pakollisuus. Tällä tarkoitettaneen vähintäänkin sitä, että ruotsin kielen ja ruotsinkielisten asema on kiinni muustakin kuin ruotsin opiskelun pakollisuudesta. Ehkä tarkoitetaan jopa sitä, että asema ei ole ollenkaan kiinni pakollisuudesta. Mutta kuitenkin ollaan huolissaan ruotsin kielen ja sitä puhuvien asemasta. Usein väitetään, että asenteet ruotsia ja erityisesti ruotsinkielisiä kohtaan olisivat vaarassa jyrkentyä. Huolestuneet liittävät toisiinsa esimerkiksi ruotsi vapaaehtoiseksi –pyrkimykset ja kielteiset asenteet. Ikään kuin luopumalla pakollisuudesta vahvistettaisiin kielteisiä asenteita. Ja toisinpäin, vapaaehtoisuusvaatimukset olisivat ikään kuin merkki kielteisyydestä.
Nyt on yksi tavoite:
tutustu sivustoon
http://ruotsivapaaehtoiseksi.fi/
ja käy antamassa kannatuksesi kansalaisaloitteelle. Nyt siihen on vielä tilaisuus.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Niitä on jo satoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti