Jokin aika sitten Ruotsin valtiopäivillä sivuttiin myös Suomen asioita. Valtiopäiväedustaja tiedusteli sikäläiseltä ministeriltä, aikooko tämä olla yhteydessä Suomeen sen johdosta että Suomessa kysyjän mukaan esiintyy tiettyjä ”virtauksia”, en nyt muista tarkkaa ilmaisua. Tämä tapahtui niinä päivinä, kun Suomen media kirjoitteli samassa rytäkässä tor-verkosta ja toisaalta ruotsin kielen asemasta. Sana viha vilahteli hetken kiivaasti joillakin huulilla. Ilmeisesti kaikki tämä kiinnosti myös Ruotsin valtiopäiväedustajaa. Hän oli ikään kuin huolissaan ruotsin ja ruotsia puhuvien asemasta Suomessa.
Vaikka en Ruotsin uutisia luekaan muuten kuin vahingossa harvoin, on meikäläiselle syntynyt vuosien aikana käsitys että Ruotsin poliitikot ovat usein kiinnostuneita ruotsin kielen asemasta Suomessa. Tätä taustaa vasten ja ennen kaikkea itse asian takia on oikein ja ymmärrettävää, että myös Suomesta lähestytään Ruotsia suomen kielen aseman osalta. Nyt ilmeisesti aiotaan lähestyä.
Kun Suomessa on meneillään ihan rauhallinen ja normaali keskustelu ruotsin opettelun pakollisuudesta ja kun on vaikkapa tämä kansalaisaloite ”Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla”, ilmestyy outoja kommentteja. Niissä huomautetaan, että eikös ruotsin vapaaehtoisuutta ajavien kannattaisi tukea välillä suomen kielen asemaa Ruotsissa. Nyt kuulemma keskitytään sen sijaan ruotsin kielen ”polemisointiin” (=jonkinlainen kynäsota ruotsin kieltä vastaan, kai).
Tuossa on kaksi seikkaa. Ensinnäkin on tosiaan hyvä, että edistetään suomen kielen asemaa Ruotsissa. Ruotsia on aiheellista lähestyä tässä asiassa. Se toinen seikka on sitten se, että tavalliselle suomalaiselle on pääsääntöisesti luontevampaa ja tuloksellisempaa yrittää ensisijaisesti vaikuttaa suomalaisiin asioihin, kuten luulisi olevan asianlaita vastaavasti myös Ruotsissa omiin asioihin. Nimittäin tavallinenkin kansalainen voi kuitenkin yrittää vaikuttaa muodollisesti esimerkiksi kansalaisaloitteen kautta Suomen omiin asioihin (vaikka ei käytännössä niinkään), mutta Ruotsin asioihin hänellä ei ole muodollisia eikä juuri epämuodollisiakaan vaikutuskeinoja. Hänen kannattaa keskittyä oman maan asioihin. Ulkomaiden kuten Ruotsin asioihin ylivoimaisesti paras lähestyjä on kansanedustaja, ministeri tai muu korkea taho tai sitten esimerkiksi kansalaisjärjestö. Ja nehän käsittääkseni lähestyvät silloin tällöin.
On liioiteltua ja väärin väittää, että Suomessa käytäisiin kynäsotaa ruotsin kieltä vastaan, ”polemisoitaisiin” ruotsin kieltä tai jotain. En ole ruotsin kieltä vastaan. Kun usein väitetään, että ruotsin kielen opiskelun pakollisuutta kritisoivilla olisi kielteisiä asenteita ruotsia tai sitä puhuvia kohtaan, jopa vihaa, niin se on ala-arvoista vääristelyä. Esimerkiksi itse todella pidin ruotsista koulussa. Mutta en siitä huolimatta paasaa muille, että koska minulla on hyviä kokemuksia ruotsin tunneista, ruotsin on kuuluttava pakollisena eri kouluasteille.
Viimeistään yliopistossa ruotsin kielen kurssin pakollisuuden haitallisuus kärjistyy. Sekin aika siinä vaiheessa pitäisi voida käyttää tehokkaammin opiskelijan omien tavoitteiden mukaisesti. Yliopistossa ei pidä olla pakollisiksi täytteiksi koettavia oppiaineita siinä vaiheessa, kun pitäisi valita kurssinsa mahdollisimman tehokkaasti. Joka tapauksessa noita jälkeenpäin kyseenalaisiksi osoittautuvia kursseja tulee valittua ihan vapaaehtoisestikin, joten ei siinä olisi enää varaa pakollisille ajankäyttövirheille.
Ruotsia pitää voida opiskella siinä kuin muitakin kieliä. Monelle se on tärkeä kieli tavalla tai toisella kuten moni muukin kieli. Näin ajattelen.
Eiköhän tuo riitä. Tutustukaa sivustoon
http://ruotsivapaaehtoiseksi.fi/
ja käykää antamassa kannatuksenne kansalaisaloitteelle. Nyt siihen on vielä tilaisuus.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Niitä on jo satoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti