Olen ollut suurkuntaihailija ja olisin mielelläni edelleenkin, mutta hallituksen kuntauudistushanke on ruvennut näyttämään yhä huonommalta. Yksi mielenkiintoinen mutta ikävä yllätys on se, että sairaanhoitopiirien purkaminen muihin organisaatioihin synnyttäisi kuulemma jälleen uuden suoja-aikojen ketjun. Homma näyttää jopa sellaiselta, että nämä eri viritykset ja niiden uudelleenviritykset antavat viiden vuoden irtisanomissuojia kohta koko kuntapuolen henkilöstölle, kun siellä on liitosta tai muuta organisaatiomuutosta kaikkialla koko ajan. Eihän näin voi työvoiman käyttöä organisoida, vaan siinä pitää harjoittaa tarveharkintaa kuten työvoiman käytössä normaalisti on tapana. Tiedän tiedän, että terveydenhuollossa saattaa olla pulaa koko ajan henkilökunnasta eli että irtisanomistarvetta ei edes olisi, mutta silloin täytyy vain epärealistisesti toivoa että jokainen suoja-ajan piirissä oleva on intohimoinen juuri siinä työssä jota sattuu tekemään eli on oikealla paikalla.
Itse asiassa jos oikein olen ymmärtänyt (mikä ei ole itsestään selvää), esimerkiksi kokoomuslainen kanta onkin, että henkilöstökustannukset eivät ole mikään juttu eikä niillä ole erityisempää taloudellista merkitystä uudistuksen kannalta. Tähän kokoomuslainen voi sanoa, että väärin ymmärretty, jolloin hän sitten selittää uskottavasti miten pitää ymmärtää. Ei se sen monimutkaisempaa ole, eihän. Kokoomuksen otin vain sen takia, kun juuri siltä puolueelta saattaisi odottaa toisenlaistakin kantaa henkilöstömääriin. Mutta ei hallituksen kuntauudistuksen eikä sote-uudistuksen juju näytä olevan myöskään järjestelmän selkeys. En toki väitä, että systeemin ulospäin havaittava selkeys olisi tärkein päämäärä. Toimivuushan se tietysti on eiks niin.
Kunta- ja sote-uudistuksessa on valitettavasti jäänyt itseltäkin huomaamatta aiemmin se, että paras-uudistushan on tämän kaiken jo alulle pannut, joten ei tässä niin kauheasti uutta ole. Siellähän ne vastuukuntamallit ovat samoin kuin tuo suoja-aikavirityskin käsittääkseni.
Siltä osin kuin edellä ”faktat” ovat väärin (ja ovathan ne) tai osittain väärin, huomauttakaa.
Nyt perussuomalaisten malli on ruvennut näyttämään paremmalta ja myös paremmin perustellulta kuin hallituksen malli, mikä tämä jälkimmäinen sitten onkaan. Ja jos vieläpä päähallituspuolueiden omat jäsenet paikallisesti vastustavat puoluetovereidensa mallia, niin ei hyvää päivää. Tosin myös perussuomalaisten mallin olen käsittävinäni vasta periaatetasolla. Siinä on minulle ”aukkokohtia” (ei pahassa mielessä), jotka herättävät luonnollisestikin tarkistuskysymyksiä kuten että miten tuo kohta toteutetaan käytännössä jne.
Perussuomalaisten mallista vielä sen verran, että piirin lisäksi en sitten enää pidä tarpeellisena maakuntatason organisaatiota. Oikeastaan voisi kysyä, mikä se semmoinen maakunta on eli mihin sitä todella tarvittaisiin tulevassa uudistuksessa. Maakuntahan nousee varmaan esille opposition sisäisessä väittelyssä, ja keskusta sitä ainakin puolustaa vahvasti.
Kuntauudistuskeskustelussa on väitetty, että asiaan liittyisi myös puoluepoliittisia valtatavoitteita. Huonoa ja moitittavaa olisi se, jos näissä eri malleissa yhtenä kynnyskysymyksenä mallien esittäjillä olisi oman puolueen vallan kasvattaminen. Olisi törkeää yhteisten asioiden ”hoitamista” yhteisillä varoilla ja vieläpä terveydenhuollossa, jos mallin taustavaikuttimena olisi puolueen vallan kasvattaminen kunnissa tai muissa nyt luotavissa organisaatioissa. Niin ei pidä motivoida vakavia uudistuksia. Yhtä törkeää luonnollisestikin olisi jarruttaa jotakin uudistusta sillä motiivilla edes osittain, että uudistus veisi oman puolueen valtaa kunnissa ja muissa uudistukseen liittyvissä organisaatioissa. Mutta olisin pikemminkin yllättynyt, jos tällaista oman puolueen edun tavoittelua uudistuksen puolustamisen tai vastustamisen yhteydessä ei esiintyisi. Tosin kyseinen yllätys olisi sitten sitäkin iloisempi. Kuten huomasitte, en maininnut tässä kohtaa mitään puoluetta erikseen. Ensiksikään minulla ei ole siihen varmoja perusteita, ja toiseksi jos mainitsisin jonkin puolueen muut puoluepolitikoinnissa mahdollisesti yhtä ansiokkaat puolueet jäisivät epäoikeudenmukaisesti vaille mainintaa.
Oppositio hehkuttaa ”lähidemokratiaa” vastustaessaan hallituksen kuntauudistushanketta ja ennen kaikkea puolustaessaan omia mallejaan. Jotta ei kukaan käsittäisi väärin, en kallistu perussuomalaisten piirimallin kannalle lähidemokratian säilymis -argumentin takia vaan mallin muuten järkevältä tuntumisen takia. Käsittääkseni lähidemokratia on jotakin sellaista, kuin kaupunginosayhdistykset ja mahdollisesti toisaalta virallisemmat lähiparlamentit. Tosin ehkä lähidemokratialla sen puolustajat tarkoittavat myös yksinkertaisesti sitä, että ei ole isäntiä eikä renkikuntia vaan jokaisella kunnalla olisi painoarvoa piirin ja muiden kuntayhtymien päätöksissä. Tämä on asiallinen pointti. Minäkin pidän aika tärkeänä, että jos on itsenäinen kunta niin on sitten myös kunnan valta omista asioistaan. Halusin vain sanoa, että en pidä tarpeelllisena mitään lähiÖdemokratiaa. Kaupunginosayhdistykset tai juuri muutkaan asukasyhdistykset eivät saa minua innostumaan, mutta ei myöskään mahdollinen kaupunginosahallinto.
Päivää. Lukekaa myös blogin muita kirjoituksia. Niitä on jo satoja! Moni niistä on jopa parempi kuin tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti