Hesari on selvästi päättänyt nostaa tilaajamääränsä erityisesti vähävaraisten keskuudessa. Tämä koskee varsinkin sellaisia vähävaraisia, joilla on hyvä ruuansulatusjärjestelmä. Valitettavasti juuri tuohon ruuansulatus-näkökulmaan liittyy myös kyseisen markkinavaltauksen vaarallisuus. Kyse on ihmisten ravintoterveydestä. Varoitan ankarasti, että nyt tuleva teksti ei ole tarkoitettu amerikkalaisille kuluttajille vaan ainoastaan viileään harkintaan kykeneville suomalaisille. Siis vain tälle hyvin pienelle joukolle.
On valitettavasti niin, että Hesari kannattaa pääkirjoituksessaan (5.6) ruuan arvonlisäveron nostamista oikein roimasti. Verohan alennettiin yleistä arvonlisäverotasoa alemmaksi muutama vuosi sitten, mutta on toki noussut sen jälkeen samoilla prosenttiyksiköillä kuin yleinen arvonlisävero. Ruuan arvonlisävero taitaa olla nyt 14 prosenttia. Hesarille sopisi mainiosti, että se nousisi vaikkapa 22 prosenttiin valtiovarainministeriön viimeisimpien pähkäilyjen mukaisesti. Valtionvarainministeriö lienee ehdottamassa, että siirryttäisiin yhtenäiseen 22 prosentin arvonlisäverokantaan.
En ole tarkemmin valtionvarainministeriön pähkäilyihin uskaltanut tutustua, koska ne kuulostavat niin pelottavilta, ja koska on ollut kiinnostavampaakin ilonaihetta noiden kuuluisien Kreikan ja kohta vähän myös muiden vakuusjärjestelyjen ympärillä. Hei vaan päähallituspuolueet ihan tasapuolisesti muuten.
Hesari perustelee kantaansa ruuan arvonlisäveron nostoon muun muassa sillä, että saman edun alemmasta arvonlisäverosta saavat myös varakkaat eivätkä pelkästään vähemmän varakkaat. Voisiko Hesarin pääkirjoitustoimitus nyt lopultakin päättää kantansa seuraavaan ongelmaan? Kun Hesari ja kaikki muut lehdet siinä mukana aina jaksavat muistuttaa, miten kateellisia suomalaiset ovat, ja varsinkin vähävaraiset runsasvaraisille, niin kuinka se nyt on, pitääkö olla kateellinen vai eikö pidä olla kateellinen. Nimittäin nyt kun vähävaraiset ruuankuluttajat eivät ole ymmärtäneet olla kateellisia varakkaille ruuankuluttajille, Hesarin pääkirjoitustoimitus oikein usuttamalla usuttaa tähän kateuteen. Nyt siis pitäisi olla kateellinen varakkaille, jotka myös saavat matalan arvonlisäveron edun itselleen.
En ole ymmärtänyt olla tähän mennessä tuolla tavalla kateellinen tai täsmällisesti sanoen katkera rikkaille, mutta pakko kai tässä on ruveta kateuksissaan ajamaan ruuan arvonlisäveron korotusta ihan vain varakkaiden kiusaksi.
Hesari siis lämpimästi suosittelee (lievä ilmaus) ruuan arvonlisäveron nostamista reippaasti. Toki siinä samalla Hesari luettelee ihme kyllä myös lehtitilausten arvonlisäveron nostamisen nykyisestä 10 prosentista siihen samaan 22 prosenttiin. Tässä näyttääkin olevan jyrkkä linjanmuutos. Tähän asti Hesari ja muut sanomalehdet ovat käyttäneet kaiken lyyrisen voimansa lehtitilausten arvonlisäveron mataluuden puolesta.
Sivumennen sanoen Hesarilla ja muilla sanomalehdillä ei tunnu olevan taktista eikä strategista ajattelua mukana oman etunsa kannalta siinä, miten lehtien verotus kannattaisi järjestää nykyisessä murroksessa. Mutta sama se, kuinka nopeasti käyrä laskee. Toinen taktisesti ja strategisesti järkevä veto voisi olla, että sanomalehdet puolustaessaan empaattisesti ihmistä esimerkiksi verokysymyksissä hankkisivat samalla myötätuntoa lehtien perustelluille tai jopa hiukan perustelemattomillekin veronäkemyksille. En ole käsittääkseni ensimmäinen, jolla on tämänsuuntaisia ajatuksia sanomalehtien nykymenosta.
Kuten totesin, Hesarin arvonlisäveronäkemys merkitsee uutta markkinavaltausta vähävaraisten suuntaan mutta samalla myös uutta ennenkokematonta terveysriskiä vähävaraisten keskuudessa. Pahimmillaanhan on odotettavissa, että ruuan arvonlisävero nousee 22 prosenttiin. Tällaisen tulevaisuuden edessä moni miettii vastuullisesti, miten voisi nipistää elintarvikekuluistaan. Tämä muuten on ihan vakava asia, eikä esimerkiksi Hesarin pidä syyllistyä yksioikoisiin kansantaloudellisiin latteuksiin vaan Hesarin johtavana sanomalehtenä pitää tarjota tasapainottavia eheitä ratkaisuehdotuksia. Ei siis pidä syyllistyä pelkkään kansantalouspopulismiin ruuan arvonlisäverotuksen yhteydessä. No nyt harhauduin mediakasvatuksen puolelle, joten jatketaan varsinaisesta asiasta. Kun kuluttaja joutuu nipistämään elintarvikkeiden ostamisesta, voi pahimmillaan tulla mieleen että onko vielä olemassa edes hetken jokin tuoteryhmä jolla olisi ruokaakin alempi arvonlisäverokanta ja jota voisi mahdollisesti syödä jos vain sisäkalut kestävät. Voi tulla mieleen, olisiko esimerkiksi sanomalehti, tässä tapauksessa Hesari, sellainen.
Tuohon Hesarin tai minkään muunkaan ravinnosta poikkeavan syömiseen ei kuitenkaan kenenkään pidä ryhtyä. Teen nyt varmuuden vuoksi sen virheen, että ilmoitan lukijoille ja sanomalehtien toimituksille että juttuni on ollut osittain tyylilajiltaan sarkasmia tai jotain. Siellä seassa on kuitenkin ihan sellaisenaan vakavaa asiaa, kuten tuo että kun heitellään ehdotuksia ruuan arvonlisäveron nostamiseksi perustellen sitä noilla kahdella mainitulla seikalla, niin se ei riitä, vaan pitää tuoda siihen rinnalle jotakin muuta tasapainottavaa. Näin pitää aina toimia merkittävissä asioissa. Toki jos arvomaailma on kohtuuttoman kova ja myös seurauksiltaan epätarkoituksenmukainen, niin lehden valitsema linja on siinä mielessä täysin johdonmukainen.
Kansantalouden ja vähävaraisuus-varakkuus-näkökulman lisäksi Hesari mainitsee verotuksen yksinkertaistamisen, kun se perustelee arvonlisäverokantojen yhtenäistämistä. En ole lainkaan varma, onko nykytekniikan kanalta tuolla yksinkertaisuudella merkitystä.
Loppuun laitan pari irrallista virkettä.
1. Antaa mennä kun on alamäki.
2. Päivä tai kaksi on ollut hiljaista uutismaailmassa. Se ei oikein tunnu normaalilta. Mitä kuulemme seuraavaksi?
3. Paras kuulemani mietelmä on: Eilen meni paremmin kuin tänään, tänään paremmin kuin huomenna.
4. Kohta 3 on osoitus optimistisesta suhtautumisesta huumoriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti