Perussuomalaisten maksama HS-sivu sai aikaan käsittämättömän ”syvällisen” pohdiskeluaallon hyvästä ja pahasta. Pääasiassa kai pahasta ainakin joidenkin pohdiskelijoiden mielestä. Tarkoitan pohdintoja, joissa otetaan esille verovarojen kulkeutuminen Sanoma-konsernin taskuun. Eikä tässä vielä kaikki, sillä sitä kautta nämä verovarat ohjautuvat osittain Sanoman omistajien taskuihin, ja omistajat puolestaan ovat jo muutenkin varakkaita. Mutta ei tämäkään vielä mitään, vaan osa omistajista omistaa puolestaan suuria kansainvälisiä yrityksiä joilla menee jo muutenkin julmetun hyvin. Siis Suomen kansan verovarat kulkeutuvat puoluetuen kautta yksityiseen liiketoimintaan. Näin ilmeisesti ajattelijoiden ajatus etenee, jos siitä mitään ymmärrän tai osaan arvata. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään olla kiinnostunut koko asiasta. Enkä ymmärrä oikein tuota mielenkiintoa, varsinkaan kun siihen ei näytä liittyvän täsmällisyyttä vaan kyse on jostakin tunteenomaisesta reaktiosta.
Osoitetaan nyt hiukan kuitenkin tuon ajattelun kummallisuus. Nyt siirryn alatyyliin hetkeksi. En tiennytkään, että suomalaiset mainostoimistot ulkomaisista puhumattakaan ovat valtion omistuksessa, sillä eihän niistä miljoonista kampanjaeuroista valiteta syvähenkisen sosiologis-filosofisesti mitään, jotka menevät erinäisille viestintätoimistoille vaalikampanjoissa. Nyt tämä 50 tuhatta tai jokin muu summa on saanut aikaan laajan pohdinta-aallon. Käytin edellä ”puoluetuki”-ilmaisua, koska sitä kai nämä ajattelijamme ajattelevat tai jotakin muuta tarkemmin erittelemätöntä yhteistä. Toki jotkut puhuvatkin selkeästi puoluetuesta.
Lievä alatyyli jatkuu edelleen. Siis te ajattelijat, miten Suomen tapaisessa markkinataloudessa tällaiset rahavirrat pitäisi sitten järjestää? Vihjailin tuossa jo, että ongelma poistuisi ilmeisesti sosialisoimalla esimerkiksi viestintäfirmat. Minusta nyt tuntuu, että ajattelijoilta on hukkunut ajatus. Olisiko esimerkiksi hyväksyttävämpää, jos jokin puolue ulkoistaisi viestintänsä vaikkapa minulle yksityishenkilölle? Voisin tuossa blogissa mainostaa isosta rahasta ihan vaikka kuinka paljon. Minähän en ole ainakaan vielä monikansallinen yritys, että helpottaisiko se. Ei kai se sekään voi olla. Jos markkinoilla kilpailu toimii (eihän se tosin kaikin ajoin toimi eikä kaikilla aloilla milloinkaan), niin kyllä kai puoluekin voi huoletta ilman moraalista tuskaa hankkia mainos- tai ilmoituspalvelua vaikkapa suurelta sanomalehdeltä. Mielestäni tässä asiassa kannattaa olla yksinkertainen ja liikoja ajattelematon. En näe ongelmaa, vaikka yritän jopa pinnistellä. Jotenkin hyvällä tahdolla kuvittelen, että jokin juju näillä rahavirroista huolestuneilla nyt on, mutta sitten oma ajatukseni katkeaa enkä milloinkaan onnistu saamaan kiinni pointista. Se pakenee, mikä johtunee siitä että sitä lopultakaan ei ole.
Otan kaksi esimerkkiä siitä, miten tätä verovarojen virtausta yksityiseen liiketoimintaan on lähestytty. Toinen on Uuden Suomen juttu Harri Saukkomaan näkemyksistä, ja toinen on Reijo Liinamaan blogi Demokraatissa. Liinamaan bloggauksen alkuosa koskee ilmeisesti lähinnä sitä, miten kirjoittajan näkemyksen mukaan Soini kuvailee vakuussopimuksen luonnetta, mutta lopuksi myös Liinamaan on näköjään pakko puuttua ilmoituksen rahavirta-kysymykseen.
Uuden Suomen Saukkomaa-juttu on osoitteessa
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/59644-soinin-veto-huvittaa-verorahoja-puoluetuen-kautta-hesarille
ja Liinamaan bloggaus osoitteessa
http://blogit.demari.fi/reijolii/2013/06/03/vetta-bensaa-ja-vakuuksia-mita-ihmetta/
Varsinkin Saukkomaa näyttää pohtivan Uuden Suomen jutusta päätellen myös sitä, miten perussuomalaisten HS-sivu toimii informaatio- ja uskottavuusnäkökulmasta. Tämä näyttääkin kiinnostavan suunnattomasti joitakin. Maksullisuus tuntuu olevan painolasti kaikessa. Mielestäni se on yksioikoista ja hämyistä ajattelua. Lukijan pitää ajatella aina sisältö ihan itse, eikä ole mitään ylituomaria, joka pystyisi luotettavasti lukijan vakuuttamaan sisällön totuudellisuudesta tai jostain.
Lopuksi lukekaa Jan Vapaavuoren bloggaus. Myös se liittyy perussuomalaisten HS-sivuun. Ajatus näyttää olevan, että vakuuskeskustelu vie huomion Suomea koskevien suurempien haasteiden hoitamiselta. Vaikka itse kannatan vilkasta ja kriittistä vakuuskeskustelua enkä siltä osin tue Vapaavuoren näkemystä, pidän kirjoitusta sittenkin mielenkiintoisen myönteisenä jopa vakuusasiaa kriittisesti esilläpitävien kannalta, kun vielä ottaa huomioon että kirjoitus tulee päähallituspuolueen ministeriltä. Bloggaus on osoitteessa
http://www.vapaavuori.net/index.php?p=1_3&nid=267
Ja aivan lopuksi. Nyt ei pidä antaa sen vaikuttaa lukukokemukseenne, että asiani koskee nimenomaan perussuomalaisten tempausta. Uskon nimittäin vilpittömästi, että puolustaisin hyvää asiaa joka tapauksessa. Eikä lähtökohtani edes ollut puolustaa mitään puoluetta vaan pottuilla käsittämättömyyksille. Mutta eikö ole parempi, että esittää kantansa myönteisesti eikä aina väitä, että jokin puolue nyt teki taas epäeettisesti. Nyt kyseenalaistin puolestaan joidenkin ”eettiset” pohdiskelut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti