Itsenäisyyspuolue ja Muutos 2011 – mitä muutosta ne toisivat?

Eduskunnassa on kahdeksan puoluetta, mikä on paljon mutta käytännössä ei riittävästi. Näistä minkään äänestäminen alkaa pikku hiljaa olla henkilökohtaisesti kiikun kaakun. Kun vielä olisi suotavaa olla myös sellaisia puolueita, joihin (yksi toki riittää) voisi jopa liittyä kiinnostuksen niin osoittaessa, niin ei auta muu kuin odottaa uusia nousevia puolueita kehiin.

Miksi otin tuon liittymisen esille? Eikö riitä, että tyytyy äänestämään puoluetta joka on vähiten karmea. Toki kyllä, mutta kun kuitenkin valitettavasti Suomea johdetaan lobbareiden lisäksi niiden avustuksella ennen kaikkea kalliin puoluekoneiston kautta, niin tulee houkutus ottaa osansa tuosta julkisesti kalliista vaikutuskanavasta. Vaikka en nyt olekaan liittymässä mihinkään puolueeseen, rupesi kiinnostamaan mitä esimerkiksi tarjoaisi äänestäjälle ja tälle yhteiskunnalle Itsenäisyyspuolue tai Muutos 2011. Nämä lähinnä tulevat mieleen potentiaalisina realistisina uusina tulokkaina.

Ei hyvältä näytä. Alkuun Muutoksen periaatteet näyttävät selkeiltä siten, että niissä keskitytään asiakohtaisen kannanoton sijaan päätöksenteon tapaan ja aivan yleisiin ohjaaviin periaatteisiin. Puolue korostaa suorempaa demokratiaa. Tämä on ihan ok. Toki sitten siellä luetellaan pari ikään kuin perusperiaatetta, joita puolue painottaa ja näin ollen ilmeisesti edellyttää edustajiltaan ja jäseniltäänkin. Ei siinäkään kohtaa vielä mitään ihmeellistä ole, sillä nuo periaatteet ovat pikemminkin tavoitteellisia itsestään selvyyksiä ja sinänsä sopivat minulle hyvin. Niiden kanssa siis ei ole helppo olla eri mieltä periaatetasolla. Mutta sitten tulee ainakin minua hämäävää. Ohjelmassa otetaankin esille joitakin konkreettisia poliittisia kysymyksiä, kuten muistaakseni maahanmuutto, rikostuomioiden ankaruustaso jne. Tässä kohtaa näyttää minulla punaista tai ainakin melkein punaista. Nämä ovat mielestäni niitä kohtia, joista sitten käytännön politiikassa (jos sinne saakka puolue pääsee) voi tulla riitaa. Ei hyvä.

Ongelma on, että meikäläiselle jää epäselväksi, ottaako Muutos kantaa lähinnä tuon suoran demokratian ja joidenkin yleisperiaatteiden lisäksi myös tiettyihin erityiskysymyksiin vai eikö se ota. Toisaaltahan se nimittäin ilmoittaa siihen suuntaan, että se ei ottaisi vaan ihmiset sitten ottavat itse. Ja tämä juuri olisi puolueen oman ilmoituksen mukaan se kantava periaate. Mutta toisaalta rupeaakin vaikuttamaan siltä, että puolue kuitenkin ottaa kantaa ohjelmassaan tiettyihin poliittisiin kysymyksiin. Ja jos se ottaa, niin nuo kannanotot ovat sellaisia että minä en niitä välttämättä kannata. Siis ovatko nuo maahanmuutto, rangaistustaso ja muut kysymykset vain esimerkkejä asioista jotka ihmisiä askarruttavat vai ottaako Muutos jo suoraan kantaa niihin?

Laajemminkin puolueilla saattaa käydä aina niin, että alkuvaiheessa ohjelmat malttavat pysyä muutamassa johtavassa periaatteessa mutta ajan myötä sinne kerääntyy kaikenlaista yksityiskohtaista täytettä, jolloin onkin jo vaikeampi olla äänestäjänä mukana, jäsenyydestä puhumattakaan. Ja sanat ovat tärkeitä, kuten tiedämme.

Lopputulos Muutos-puolueen osalta omalla kohdallani on, että en oikein ota selvää mikä tämä puolue on. Ohjelma vaikuttaa ristiriitaiselta. Hiukan tuntuu myös siltä, että puolueesta saattaa tulla käytännössä hyvin tiukka sellaisten päivänpoliittisten kysymysten suhteen jotka minua eivät voisi enää vähempää kiinnostaa. Mutta tämä, mitä sanoin, ei todellakaan edes yritä olla mikään tuoteseloste puolueesta, vaan oma päiväkirjamainen rykäykseni. Itse asiassa asiahan on niin, että puolueista on ainakin minun yhä vaikeampi saada mitään tuoteselostuksenomaista tolkkua.

Sitten se Itsenäisyyspuolue. Ai niin tuosta Muutoksesta vielä, olen sen periaatteisiin ennenkin yrittänyt tutusta, ja mielikuvani on ilmeisesti ollut koko ajan suunnilleen se minkä kerroin nyt. Myös Itsenäisyyspuolueen ohjelmaan olen ennenkin vähän tutustunut. Eikä se oikein innostanut. Siis on syytä painottaa, että sekä Muutoksessa että Itsenäisyyspuolueessa on tiettyjä tosi hyviä juttuja joita kannatan lämpimästi vaikka minut herätettäisiin keskellä yötä, mutta se ei vielä riitä vakavampaan kanssakäymiseen. Itsenäisyyspuolueessa ei esimerkiksi oikein nappaa tuo elinikäisen työajan yleinen lyhentäminen. Hiukan myös tuntuu siltä jo ennakolta, että käytännössä puolue ajaisi politiikassaan hyvin vahvoja perinteisiä rakenteita esimerkiksi julkisen sektorin osalta. Eli paljon kuntien ja valtion virkailijoita, monenlaista pykäläviidakkoista tukea elinkeinoille sinne ja tänne pitkin ja poikin.

Sitten ne Itsenäisyyspuolueen ohjelmassaan esille ottamat raha- ja talouspoliittiset jutut. On pakko tunnustaa, että niihin tietotaitoni ei aivan riittänyt, siis niiden järkevyyden arviointiin, mutta hiukan epäilyttää kuitenkin. Tarkoitan näitä pankkisysteemin uudistuksia ja rahan liikkeellelaskuja. Sitten myös jotenkin häiritsee semmoinen luonnon ja ihmisen keskinäisen tasapainon, ja yleensäkin tasapainon, jatkuva korostaminen. Tosin tuohan on yleistä sisältöä kaikilla puolueilla ilmeisesti. Enkä ole vakuuttunut myöskään Tobinin veroista sun muista, mitä näitä nyt on erinäisiä sakkomaksuja rahan liikkeelle. Korostan tosin, että kuplien pumppaaminen tekemisen puutteessa olevan höpörahan voimalla on tylsää, ja sitä vain aina odottaa että poksahtaisi nyt jo ja mielellään vaikka aika kovaa.

Itsenäisyyspuolueen ohjelmassa mainitaan myös kristilliset arvot. Joo kristillisyyshän on perintömme, joten siinä mielessä tuon ei pitäisi ehkä aiheuttaa mitään reaktiota äänestäjässä. Uskoakseni kannatan nimittäin itsekin kristillisen perinteen arvoja. Mutta kun asia oikein otetaan esille tuolla sanalla puolueohjelmassa, varmuuden vuoksi pysyn aika kaukana. Tulee se sama efekti kuin Muutoksen kohdallakin, että jospa näihin puolueohjelman sanoihin sitten aikanaan viitataan tiukasti ja aivan erityisellä tavalla tulkiten siellä eduskunnassa kun jostakin lakiesityksestä äänestetään. Ja yleisemminkin tuo ”kristillisyys” saattaa (mistäs sen tietää) ohjata puolueen linjauksia jollakin erityisellä tavalla.

Se myös näissä puolueohjelmissa harmittaa, kun niissä tuppaa olemaan sitä kaunopuheista höttöä siellä sun täällä. Olen toki mainonnan ja markkinoinnin ystävä, mutta tuo kaunopuhelu jo karkottaa ainakin minut. Arvostan selkeää ja höttövapaata ulosantia, kun esittää periaatteitaan jopa aika vaikeistakin yhteiskunnallisista kysymyksistä. Tästä selkeydestä on hyvä esimerkki Elina Lepomäen kirjoitus Hesarissa
http://www.hs.fi/mielipide/a1380340674073?jako=7cc7ff1e1808e8e9440c7ef664c10e55&ref=tw-share


Mistä siis löytyisi Puolue? Taitaa mennä useampi vuosi sellaisen ilmaantumiseen.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Itsesensuuri eli meinasin kirjoittaa mutta onneksi maltoin

Luin joskus tarinan toimittajasta, muistaakseni päätoimittajasta, joka rakenteli kriittistä kirjoitusta merkittävistä tahoista. Kirjoitus eteni vaivalloisesti, sillä koko ajan joku näistä merkittävistä tahoista sattui soittamaan tälle toimittajalle tiukkasävyisen puhelun, minkä johdosta toimittaja katsoi parhaaksi muokata kirjoitustaan soveliaampaan muotoon aina siltä osin. Minulla on käynyt tänään hiukan samalla tavalla. Tosin tässä tapauksessa rajoittavana tekijänä on ollut itsesensuuri eikä ulkopuolinen sensuuri, maksavien asiakkaiden painostuksesta puhumattakaan.

Havaitsin tänään kiinnostavan keskusteluaiheen. Siihen ilmeisesti liittyy paljon tunteita, hämäystä, vääristelyä ja toisella taholla yritystä korjata näitä vääristelyjä ja yritystä rauhoitella kuumimpia tunteita. Itsellenikin syntyi ensimmäisten yllättävien väitteiden perusteella tietty negatiivinen käsitys asiain tilasta. Aloin kirjoittaa sen johdosta blogimerkintää. Mutta koska onneksi itsekritiikkini ja haluni kyetä olemaan sanojeni takana ylittää usein esilläolohaluni (mikä sekään ei todellakaan ole huono halu), emmin kirjoitukseni julkaisun kanssa. Onneksi emmin, sillä tuosta kuumasta aiheesta alkoi valjeta vähän toisenlaistakin ”dataa”. Niinpä kuvani asiasta muuttui selkeän kielteisestä hämmästelyyn ja kyselyyn.

Muuttuneen kuvan johdosta väsäsin entisen sijaan uuden hyvin lyhyen kirjoituksen, jossa lähinnä kyselin miten ne asiat nyt mahtavatkaan lopulta olla ja kuka puhuu kuinkakin totta vai puhuvatko kaikki vähän totta. Ja mitä siitä sitten taas voisi päätellä. Mutta jälleen minua alkoi epäilyttää. Tarkistin, olisiko asiaan tullut tällä välillä uutta näkökantaa. Uudet kommentit eri osapuolilta saivatkin minut asettumaan pelkän hämmästelyn ja kyselyn asemesta osittain tietylle kannalle sen suhteen, mitä nyt oikeasti on sanottu ja mitä kannanottoja on esitetty ja millä kannalla todella kukin on ja kuka ehkä vääristelee. Kuvani asiasta siis eheytyi jossakin määrin. Niinpä en enää katsonut aiheelliseksi esittää noita ihmetteleviä kysymyksiä ainakaan niin paljon kuin aikaisemmin. Lopputulos on, että en tehnyt tuosta kohauksesta minkäänlaista blogimerkintää.

Olisi harmittanut suunnattomasti varsinkin siinä tapauksessa, että olisin mennyt julkaisemaan ensimmäisen version. Olisin ilmeisesti ollut hyvin harhaanjohdettu tai ainakin huteralla pohjalla siinä vaiheessa. Ehkä toinenkaan versio, se jossa vain esitin kysymyksiä ja ihmettelyjä, ei olisi ollut kovin osuva. Tosin kyllä tässä on paras varautua ihmettelemään vielä vaikka mitä, esimerkiksi seuraavien vajaan kahden vuoden aikana, kuinka paljon vajaan, se on eri asia.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Kouvola 600, Jyväskylä 900, mutta ei mitään aaltoa kuitenkaan

Jokin aika sitten bloggasin Kouvolan irtisanomissuunnitelmien julkitulon jälkeen, että huomattavia yt-neuvotteluja olisi tulossa liitoskunnissa suoja-aikojen päättymisten jälkeen.
http://markkinat-politiikka-media.blogspot.fi/2013/09/odotettavissa-huomattavia-yt.html
Vähän kirjoitukseni jälkeen sattui kuitenkin ilmestymään uutinen kuntajohdolle tehdystä kyselystä, jonka mukaan irtisanomisaaltoa liitoskunnissa ei olisi odotettavissa (esim. Kaleva). Nyt sitten tupsahti muun muassa Uuteen Suomeen otsikko Jyväskylän ”yt-pommista”. Samasta asiasta uutisoi Keskisuomalainen.

Olen aikaisemminkin blogannut siitä, että vaikka kuinka talous on ollut vuosikaudet heikkoa paikoin, niin varsinkin henkilöstövähennyksistä puhumista vältellään. Niiden merkitystä saatetaan pitää kuntajohdon taholla pienenä säästötarpeeseen nähden. Toki en ole mikään ammattiennustaja, joten jos kerran irtisanomisten merkitystä pidetään vähäisenä kuntien säästötarpeiden kannalta niin sitten on kai juuri niin. Tosin kyllä se ihmetyttää, voiko tosiaan niin olla.

Nyt kuitenkin jopa minulle jyväskyläläisenä oli uutinen tuo Jyväskylän (enintään) 900 henkilötyövuoden vähennystavoite. Tosin olihan jo ollut puhetta 50 miljoonan euron karsintatarpeesta, joten jotakin sen kai pitikin merkitä ihan konkreettisesti.

Mutta voihan edelleenkin pitää paikkansa se liitoskuntien johdolta saatu kyselytulos, että irtisanomisaaltoa ei tosiaan olisi odotettavissa, kaikesta huolimatta. Siten Kouvola, Jyväskylä ja pari pienempää julkisuudessa ollutta tapausta jäisivät poikkeuksellisiksi yksittäistapauksiksi. Ja tottahan se on, että ei Kouvolan ja Jyväskylän kokoisiakaan liitoskaupunkeja määrättömästi riitä, joten ainakaan näin suuria kertalukuja ei loputtomasti voi tulla. Oliko tuo aika poliitikkomaisesti ilmaistu?


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Kuntaliitos ja viiden vuoden irtisanomissuoja – paratiisi

Joskus luin sellaisesta, että Japanissa sovellettaisiin työpaikoilla jossakin määrin työsuhteiden alasajoa niin, että työntekijän annetaan puuhastella mahdollisesti jopa entisellä palkalla jotakin firmalle merkityksetöntä aikansa kuluksi kunnes tämä itse kyllästyy touhuun ja lähtee. Toki Suomessakin kerrotaan paljon tarinoita siitä, miten työntekijä yritetään savustaa ottamalla tältä pois merkittävät tehtävät, mutta ehkä Japanin käytäntö on hengeltään vähemmän kielteinen kuin Suomen. Se on pikemminkin pehmeä lasku.

Kuntaliitosten viiden vuoden irtisanomissuojassa esimerkiksi päälliköiden tehtäviä ja jopa palkkaa voidaan kuulemma muuttaa, mutta ilmeisesti hierarkiataso ei saisi paljon laskea. No tästä syntyy sitten varmaan meheviä kiistoja niin ihmisten kuin neuvotteluosapuoltenkin kesken, kun toisaalla yritetään pitää kiinni asemista ja ylläpitää ammattisuojaa ja toisaalla yritetään järjestellä organisaatiota toimivaksi.

Kun nyt on tämä viiden vuoden irtisanomissuoja, siellä missä on, niin kaikkien taidoista ja tiedoista on syytä ottaa irti mahdollisimman paljon. Eli olemassa oleva resurssi pitää sitten hyödyntää. Tokihan, jos siis oltaisiin todella paratiisissa, jokainen organisaatio tarvitsisi kaiken mahdollisen työvoiman, ongelma on vain se että kaikkeen ei löydy rahaa. Siitähän se vain on kiinni, ja siksi pitäisi voida järkeistää.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi, ihan oikeasti!

Hän tarkoittanee ulkoistaminen kun kirjoittaa lainausmerkeissä yksityistäminen

Iltalehden kolumnissaan Kalle Isokallio paahtaa aiheesta kunnallisten palveluiden ”yksityistäminen”. Heti kolumnin alussa meikäläisen lainausmerkeissä korvaan särähtää ja panee epäilemään tuo Isokallion sanavalinta, ”yksityistäminen”. On jälleen kerran pakko itsekin tarkistaa käsitteet. Toki heti oletankin, että eihän Isokalliokaan tarkoittane yksityistämistä vaan ulkoistamista, kun hän kirjoittaa kunnan vastuulla olevan terveydenhuollon ”yksityistämisestä”. Jo nuo kyllämätiedänetteiseole-lainausmerkit joka ainoassa kohdassa yksityistäminen-sanan ympärillä vihjaavat, että jostakin muusta Isokallio omastakin mielestään vähän niin kuin ajattelee kirjoittavansa. Ja niinpä kirjoittaja välillä käyttääkin sitä oikeaa sanaa ulkoistaminen.

Siis Isokalliohan tarkoittaa ulkoistamista, kuten kirjoituksesta välillä käykin ilmi. Ulkoistaminenhan on sitä, että kunta hankkii jonkin kuntalaisten tarvitseman palvelun muulta toimijalta tuotettuaan palvelun aiemmin kunnan työnä mutta edelleen vastaa siitä että kuntalainen todella saa palvelun niin kuin on saanut ennenkin. Kuntahan ei edes voi yksityistää palvelua, joka on sen järjestämisvastuulla, se voi tosiaan vain ulkoistaa sen. Yksityistäminen tarkoittaa sitä, että kunta todella luopuu kyseisen palvelun huolehtimisesta kuntalaisille, jolloin jatkossa kukin on asiakassuhteessa yksityiseen toimijaan. Kunta ei ole siinä enää mitenkään välissä eikä mukana.

Kunnalle kuuluu esimerkiksi vastuu siitä, että kuntalaiset saavat tietyntasoisen ja kohtuuhintaisen hammashuollon. Kunta voi kuitenkin ulkoistaa hammashoitoa kuten joutuu paljon tekemäänkin, mutta ei se voi yksityistää lakisääteistä hammashuoltoa. Kunta ei siis voi ilmoittaa kuntalaisille, että hammashuolto ei tästä lähtien kiinnosta kuntaa enää joten hoitakaa itse kukin hammashoitonne samaan tapaan kuin kaupassa käyntinne.

Isokallion kanta itse asiaan näyttää olevan, että ulkoistaminen ei kannata. Hänen mukaansa kunta ei säästäisi kustannuksissa, koska esimerkiksi lääkärifirmat joka tapauksessa joutuisivat kattamaan toiminnassaan samat henkilöstökulut kuin kuntakin ja kuntahan homman lopulta maksaa. Henkilöstösäästöjä ei siten syntyisi. Lisäksi kirjoittaja laskeskelee, että lääkärifirman lääkärit eivät maksaisi paljon kuntaverojakaan koska ottaisivat tulonsa pääomatuloina. Tuossa voi olla jotakin ajatusta tosiaan ainakin näin äkkiseltään. No pääomatuloverotus onkin ilmeisen huonosti ajateltu aikanaan. Lisäksi Isokallio spekuloi, että kunnan työntekijä, esim. terveydenhoitaja, todennäköisemmin kuin yksityisen firman työntekijä asuu kunnassa ja tuo kunnalle näin ollen verotuloja. Ehkä ihan hitusen asia on näinkin pikku kunnissa (joissa ei lääkärifirmoja yms.), mutta hiukan lillukanvarrelta vaikuttaa nykymaailmassa tämä näkökulma. Toki jos kokoomus pääsisi päättämään, että jyväskyläläisten on varauduttava käymään lakisääteisessä terveydenhoidossa jopa Kemijärvellä, niin sitten se tietysti on voi voi. Mutta ei kai kokoomuskaan sentään tällaista meille keksi.

Mutta vakavana, ainakin niin vakavana kuin voin, esitän seuraavaa. Kannatan näillä näkymin periaatetta, että kunnat keskittyisivät roimasti laajassa mitassa kautta linjan lakisääteistenkin järjestämisvastuullaan olevien palveluidensa ulkoistamiseen. Mielestäni näin saataisiin parhaat kyvyt käyttöön, kun palveluiden tuottamista siirrettäisiin laajassa mitassa yksityisille alan organisaatioille ja kunta keskittyisi ainoastaan junailemaan että kuntalaisille on tarjolla nuo palvelut. Miksi jokaisen kunnan pitäisi ylläpitää sirpaleista organisaatiota, jossa tehdään ne tuhannet eri työtehtävät. Ei tunnu järkevältä eikä ideologisesti eikä minkään tasa-arvo- tai demokratiaseikan kannalta tarpeelliselta. Toki tämä edellyttää, että sitten markkinat todella joskus toimivat kunnolla. Mutta siihen suuntaan olisi mentävä. Tällöin ei myöskään olisi oleellista kuntien koko, kun kunta olisi vain järjestelijä. Tietysti sen verran kunnilla pitää olla voimaa, että ovat vahvassa tilaaja-asemassa yksityisiin suuriinkin palveluntuottajiin nähden. Mutta tällöin voitaisiin jatkaa lähinnä entiseen malliin kuntien välisellä tilaajayhteistyöllä ja koko kuntaliitoskeskustelu voitaisiin unohtaa.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!


Tuossa vielä linkki Kuntaliiton sivulle, jossa määritellään käsitteitä. Sieltä löytyy selkeästi myös, mitä on yksityistäminen ja mitä ulkoistaminen:
http://www.kunnat.net/fi/Kuntaliitto/media/juttupankki/kasitteita/Sivut/default.aspx

Pikavuoro X:n kirkonkylä – Jyväskylä, asiakaskokemus pienestä kiinni

Pikavuorolla matkustajan hyvä matkatunnelma ja asiakaskokemus ovat pienestä kiinni. Matkustin X:n kirkonkylältä Jyväskylään pikavuorolla ja valitsin mukavuussyistä vuoron jossa ei olisi vaihtoa Tampereella. Mielenkiinnolla sitten odotin, kuinka kävisi.

Nousin pikavuoroon X:n kirkonkylällä ja annoin matkalippuni. Kuljettaja sanoikin, että sama bussi menee Jyväskylään asti. Tulin uskomattoman hyvälle tuulelle tuosta maininnasta. Olin iloinen kahdesta syystä, ensinnäkin tietysti siksi että sama bussi tosiaan menisi perille asti kun kerran niin olin halunnut mutta toiseksi erityisesti siksi että kuljettaja aivan erikseen ilmoitti tuollaisen asian. Ele merkitsi erityistä huomaavaisuutta asiakasta kohtaan kuljettajalta. Kiitin hyvilläni. Sen jälkeen kuljettaja toivotti vielä hyvää matkaa, mistä niin ikään tietysti kiitin. Myös tämä oli aivan erityisen hieno teko. Siinäkään ei tarvittu sen kummempaa. Hyvin yksinkertaista, mutta uskomattoman huomaavaista Näin matka alkoi erittäin hyvissä tunnelmissa.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Kirjoittajilta karkasi vihainen mopo päin kokoomusnuoria ja Susanna Koskea

En ole taipuvainen tarttumaan kuumana velloviin enkä varsinkaan henkilöpainotteisiin aiheisiin. Ne voisikin jättää aivan hyvin parille Iltalehden kolumnistille. Se, että itse en niihin herkästi tartu, johtuu vain siitä että en ole usein edes huomannut moisia aiheita. Ne ovat yleensä tylsiä eivätkä liity juuri mihinkään laajempaan ja mielenkiintoiseen.

Aika monta päivää sitten kuitenkin tartuin aiheeseen kokoomusnuoret, koska siinä oli yleisempää kiinnostavuutta. Kirjoitin siis aiheesta blogissani minäkin. Aika pian tuon jälkeen rupesin kuitenkin ihmettelemään, kuka viitsii enää jankuttaa samasta aiheesta. Jotkut yrittivät saada siitä irti vielä kerran ja taas kerran jotakin väkinäistä. Ala-arvoista. Mutta miten tässä kävikään? Nythän se mopo vasta karkasikin. Uusi vaihde on päällä. Nyt lähinnä vihaiset vasurit ja vihreät keksivät jos vaikka mitä Susanna Koskesta ja kokoomusnuorista. Eilen luin erästä aikaisemmin hyvänä pitämääni blogia valitettavasti tästä samasta aiheesta. Äsken luin jonkun vihreän nokkeluuden saman aihepiirin ympäriltä. Mutta näitä samanhenkisiä näennäiskriittisiä ja vastenmielisen negatiivisia ja joissakin tapauksissa ylipitkiä jankutuksia on tullut viime päivinä vastaan tosiaan muitakin. Näitä ei kannata vahingossakaan lukea enää senkään takia, että tuo äärimmäinen negatiivisuus voi vaikka tarttua. No ei kai se tartu meikäläiseen, vaan antaa pikemminkin rokotuksen siihen, etten itse sortuisi oman kuvitellun nokkeluuteni ja älykkyyteni epäsuoraan tai suoraan korostamiseen ja muiden alentamiseen ja muuhun mustaan itsekeskeisyyteen omassa blogissani.

Juuri tuo oman älykkyytensä ja muiden tyhmyyden ja sivistymättömyyden (kaikki edelliset lainausmerkeissä) korostaminen on alkanut nousta blogeissa kohtuuttomiin mittoihin. Ei koske tosiaankaan vain kokoomusnuorten ympärillä pyörivää keskustelua. Tähän näyttää sortuvan valitettavan moni. Kirjoitajansa omahyväisyyden paljastavia sanontoja ovat sellaiset kuin ”Kaikki järkevät ihmiset…”, ”Itseään sivistyneenä pitävien luulisi jo tajuavan…”, ”Olen itse arkijärjellä ajatteleva…”.

Ehkä tuollaiset kirjoittajat eivät tunnista omaa negatiivisuuttaan ja omahyväisyyttään, mutta jos sattuvat tunnistamaan niin voisivat vaihtaa osan itsekeskeisyydestään ja omahyväisyydestään myönteisyyteen ja rakentavuuteen. Eikös se olisi jo hallitusohjelmankin mukaista, ja senhän mukaan meillä mennään eiks niin. Mutta ihan vakavana sanoo, että eivät positiivisuus ja rakentavuus merkitse vielä yltiöpositiivisuutta tai epäkriittisyyttä. Päinvastoin positiivisuus ja toisten edes periaatteellinen arvostaminen ovat suotavia asioita. Eivätkö ole vai? Vihamielisyyttä ja muiden halveksuntaa ei kannata yrittää pukea kriittisyyden ja älyllisyyden kaapuun. Tuo kuulostaa nyt papilta, mutta so what.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Jos yllä oleva sepustukseni otti päähän, kerro se jos suinkin uskallat. Tietysti sekä hyvät että pahat kommentit ovat yhtä tervetulleita, mutta paha kello on siitä kätevä että se kuuluu kauemmas. Näin on linjannut yksihenkinen brändityöryhmäni.

Kokoomuksen Verkkouutiset jorinalistisesti paras puolueellinen verkkolehti

En lue puolueiden paperisia lehtiä tai sähköisinä paperisen oloisia lehtiä, mutta luen säännöllisesti tärkeimpiä puolueellisia verkkolehtiä. Nämä tärkeimmät ovat Verkkouutiset (Kok.), perussuomalaisten verkkolehti, Verkkoapila (Kesk.) ja demari.fi (SDP). Tuo on myös niiden paremmuusjärjestys. Tai siis tarkemmin niin, että kaksi ylitse muiden ovat kokoomuksen Verkkouutiset ja perussuomalaisten verkkolehden uutissisältö. Demari.fi ja keskustan Verkkoapila jäävät jalkoihin mutta antavat tarvittavaa ärsykettä ja parhaimmillaan paljastavat omalta osaltaan miten asiat politiikassa ovat.

Kokoomuksen Verkkouutiset piristyi jossakin vaiheessa, ja sieltä löytyy puolueellisuudesta huolimatta kaikenlaista poliittisesti kiinnostavaa ja muutenkin. Tuo monipuolisuus, jopa suvaitsevaisuus, onkin Verkkouutisten suuri plussa. Sitten ne Verkkouutisten kolumnit sun muut ovat ajatuksiltaan mitä ovat, mutta se taas on kirjoittajien ongelma. Kuitenkin niitä luen, sellainen on ihminen.

Perussuomalaisten verkkolehdestä luen ne uutiset. Kuten tuli ilmi, en viitsi lukea perussuomalaistenkaan varsinaisen lehden ladattavaa versiota. Haluan lukea vain poliittiset uutiset helposti ja yksinkertaisesti verkkosivulta. Perussuomalaisten verkkolehden uutisissa onkin mainituista verkkolehdistä paras näkökulma poliittisiin asioihin. Mutta tosiaan Verkkouutiset on puhtaasti jorinalistisesti monipuolisin toistaiseksi.

Demari.fin käyn aina katsomassa, mutta usein petyn varmaan sen takia kun se on niin demari. Tosin tunnustus pitää antaa esimerkiksi siitä, että siinä jopa keskustellaan jonkin verran. Lehden osittainen kiinnostavuus on muutenkin siinä, että se inspiroi haastateltavien tai muiden lausunnon antajien änkyräkommenteilla ja demarimaisilla kolumneillaan ja pääkirjoituksillaan.

Pidän paljon enemmän keskustan Verkkoapilan ulkoasusta sen selkeyden vuoksi kuin demari.fin ulkoasusta. Tämä on siis luettavuusseikka. Verkkoapilassa tulevat heti esiin ne keskustamaiset otsikot. Demarissa taas asettelu on toisenlainen ja lisäksi seassa on kulttuuria ja muuta tarpeetonta sälää.

Rupesin miettimään, mikä siinä Demarissa sitten olisi vastaavasti parempaa kuin Verkkoapilassa. Sitä on hiukan vaikea sanoa. Ainakin siinä tosiaan kommentoidaan toisin kuin Verkkoapilassa. Ihmettelenkin tuota keskustan Verkkoapilan lähes kommentoimattomuutta. Eikö ole keskustelukulttuuria, miksi ei keskustella? Taidan kuitenkin sijoittaa Verkkoapilan ennen Demaria paremmuudessa.

Erityisesti sen jälkeen, kun SDP:n Demokraatin päätoimittaja vapautettiin tehtävästään, olen suhtautunut lehteen varauksellisesti. Oletan nimittäin, että tuskin siinä voi olla todella kiinnostavalla tavalla kriittistä sisältöä. Ei ainakaan puoluetta kohtaan. Jos näin on, kyseessä on ummehtuneisuus, hyvin vastenmielinen ilmiö. Juuri tässä suhteessa taas kokoomuksen Verkkouutiset vaikuttaa demari.fin vastakohdalta ja pelkästään myönteisessä mielessä. Miten asia sitten on todellisuudessa puoluekriittisyyden ja kirjoitusvapauden kannalta, en tiedä. Mistä sitä tietää, mitä rajoitteita sisällön suhteen on missäkin puoluelehdessä asetettu.

En juurikaan lue vihreää lankaa (Vihr.) enkä Kansan Uutisten verkkolehteä (Vas.). Ainoastaan joskus muistan vilkaista, mitä vihreässä langassa nyt mahtaisi olla, eikä se yleensä yllätä positiivisesti. Kun vihreät kuitenkin on puolue, niin tästä näkökulmasta lehden uutiset tuntuvat tulevan aivan toisesta maailmasta kuin muiden lehtien. Tämä on outoa. Toisaalta ei ole, kun sehän on vihreät, ja näin ollen lehti pysyy lestissään kiitettävästi. Pääpiirteissään vihreä lanka onnistuu käsittelemään asioita, jotka eivät kiinnosta.

Kansan Uutisten verkkolehteen ajaudun joskus jonkin linkin kautta, ja lehdessä onkin paljon terävää sisältöä ja keskustelua. Siitä siis löytyy tarvittaessa myös tasoa.

Lisäksi yhdessä vaiheessa yritin vilkaista verkkolehteä HBL.fi. Sehän ei tietääkseni ole puoluelehti lainkaan vaan ikään kuin Helsingin Sanomien verkkolehteen verrattava sanomalehti kielenä ruotsi, mutta siinä on ollut jokunen kolumni eräästä kiinnostavasta aiheesta. Muutenhan HBL.fi näyttää olevan tiiviisti maksumuurattu (tuskin pelkkä kirjautuminen riittää), joten lukemiseni jäi pariin kolumniin. Se, että HBL.fi on tiiviisti maksumuurattu, on pelkästään hyvä asia. Onhan se siten myös edelläkävijä.

Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Kansanedustaja (sd.) esittää hengästyttävän tehtävälistan kuntapäättäjille

Kansanedustaja Sirpa Paatero (sd.) kirjoittaa otsikolla "Kuntapoliitikot paljon tekijöinä". Paatero odottaa nyt kuntapäättäjiltä vastuun kantoa, näkemystä, luovuutta, rohkeita päätöksiä, kykyä rakentavaan keskusteluun ja yhteistyöhön, aktiivista uudistusten tekemistä. Pitää tehdä kuntarakenteen selvityksiä ja antaa lausuntoja sote-rakenneuudistuksesta, pitää uudistaa kuntarakenteita ja sote-rakenteita. pitää uudistaa toimintatapoja, pitää miettiä mitkä tehtävät ja velvoitteet voidaan purkaa ja pitää miettiä uudenlaisia palveluiden tuotantotapoja. Näitä siis vaaditaan kuntapäättäjiltä. Valtio puolestaan purkaa kunnille säädettyjä normeja.

Paatero toteaa, että monessa kunnassa jopa palveluita tuotetaan velaksi mikä on kestämätöntä. Siksi valtio onkin valmis lisäämään kuntien kontrollointia. Edelleen Paatero toteaa, että kuntapäättäjällä on nyt tiukkaa, kun tulot vähenevät työttömyyden ja ikääntymisen takia. Näin ollen päättäjä joutuu etsimään lisää myös työpaikkoja ja verotuloja.

Tuo kansanedustajan lista kuntapäättäjien tehtävistä ja vaatimuksista on hengästyttävä. Pelkkä lukeminen siis hengästyttää ainakin minua. Voi vain kuvitella, miten hengästyttäisi jos joutuisi vielä tekemäänkin eli jos olisi kunnallisessa luottamustehtävässä. Kun kansanedustaja kirjoittaa muun muassa luovien ratkaisujen tarpeellisuudesta, luen kirjoitusta hiukan silläkin silmällä että millaisia nuo ratkaisut voisivat luonteeltaan olla. Lopulta kirjoituksessa todetaan viileästi, että epämukaviakin ratkaisuja joudutaan tekemään eikä veronkorotuksiakaan voi sulkea pois. Paatero mainitsee tuloveron ja kiinteistöveron korotukset. Tulee mieleen esimerkiksi, että voi kiinteistö minkä teit kun olet olemassa. On täysin ymmärrettävää, että kiinteistötoimen kunnalle aiheuttama kulu on rahoitettava, mutta valitettavasti nyt jälleen tuntuu siltä että kiinteistö on yksi näitä automaattisia verotuskohteita yli aiheuttamiensa kustannusten. Minusta ainakaan tuo ei ole luovaa. Ehkä kirjoittajakaan ei ajattele, että se olisi. Myöskään tuloveron korotuksesta ei saa tulla automaatti. Jos kerran pidetään oikeana pakottaa kunnat säästämään valtionosuusleikkauksilla, niin paljon hyväksyttävämpää olisi pakottaa päättäjät ja muu kuntasektori säästämään pidättäytymällä tuloveron korottamisesta.

Paatero muistuttaa, että edellä luetellut toimet on hoidettava vuoden kahden sisällä, jotta myös vaikutukset alkaisivat näkyä. Hän vielä toteaa, että ei ole kadehdittava tehtävä, mutta jatkaa että kun on luottamustehtävän vastaanottanut sitten myös kantaa vastuun.

Olen nyt hiukan yrittänyt seurata, miten Jyväskylässä edetään talouden tasapainottamisessa. Ensinnä kiinnostaa, miten yritetään edetä, mitä ehdotetaan ja mitä päätetään toteuttaa ja mitä ainakaan ei aiota. On todettu toistaiseksi se, että edelleen velka lisääntyy. Toisaalta on muistutettu jo vuosia, että tilanne on paha. Jos näin todella on, luulisi ilmassa olevan monenlaista toimenpide-esitystä ja lisäksi ilmassa luulisi olevan myönteisyyttä säästöille ja järkeistämiselle. Julkisten tietojen perusteella tilanne on se, että kaupunginhallitus edellyttää esimerkiksi lautakunnilta esityksiä tämän vuoden ylitysten purkamiseksi ja raportteja siitä missä kulloinkin mennään. Henkilöstöpuolen osalta on toimittu niin, että hallinnon avoimeksi jääneistä viroista on merkittävä osa (60 %?) jätetty kuulemma täyttämättä. Kuten ilmeisesti muuallakin, suuri budjettiylittäjä on sairaanhoitopiiri. Siellä kuitenkin ainakin tietyllä taholla on halua ripeisiin toimiin esimerkiksi tukipalveluiden ja hallinnon järkeistämiseksi. Näin Suur-Jyväskylän lehden jutusta päätellen. Tässä on muistaakseni suunnilleen se, mitä itse olen saanut irti Jyväskylän suunnitelmista ja toimista taloutensa tasapainottamiseksi.

Vaikka esimerkiksi kansanedustaja voi kehottaa painokkaasti kuntapäättäjiä luovuuteen ja rohkeuteen ja joidenkin (erikseen mainitsemattomien) tehtävien ja velvoitteiden purkamiseen, niin todennäköisesti jokaiselle uudelleenjärjestämisesitykselle ja säästöesitykselle ilmaantuu ”perusteltu” vastustus kuntatasolla. Ja sitten kun todella ”säästetään”, yllättäin ”säästetäänkin” sellaisesta kuin vaikkapa omaishoito. Toivottavasti nyt ei ole tulossa tällaista.

Kansanedustaja Sirpa Paateron kirjoitus:
http://sirpapaatero.net/2013/09/12/kuntapoliitikot-paljon-tekijoina/



Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Hesari ja Demari kynsiä pureskelemassa

Hesarin pääkirjoitussivulla Seija Sartin aiheena on se, että eniten julkisuudessa ”asiantuntijoina” pääsevät esiintymään äänekkäimmät eli ne jotka eniten julkisuutta tavoittelevat. Todellisten asiantuntijoiden ei tarvitse mainostaa itseään. Esimerkkeinä oikeanlaisista asiantuntijoista Sartti mainitsee sellaiset nimet kuin Sailas ja Korkman.
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Puhuvat+p%C3%A4%C3%A4t+kolisevat+tyhj%C3%A4%C3%A4/a1378790020519

Sartin kirjoituksen aihe ja tyyli herättävät heti outoja mielikuvia. Tällainen kirjoitus olisi tyypillinen esimerkiksi Iltalehden (eri konsernia) blogeissa joidenkin siellä kirjoittavien osalta. Onkohan käsitykseni Hesarin eli Helsingin Sanomien tyylistä vain ajastaan jäljessä ja epätodellinen vai mistä johtuu, että tuo Sartin kirjoitus ei ole mielestäni ollenkaan sitä vakiintunutta Hesari-tyyliä vaan tavallaan viihteellisempää. Jospa se on juuri sitä lukijoita lähentelevää ja vuoropuhelullista, jota nyt ilmeisesti tavoitellaan muutenkin.

Kun selailin hs.fi:tä vähän enemmän, sieltä sattui tulemaan monta otsikkoa joista tulee mieleen lähinnä it-julkaisu. Piti tosiaan katsoa uudestaan osoiteriviltä, olenko HS-sivulla vai It-viikossa vai missä. Vähän ajan päästä alkoi näyttää vuorostaan Iltasanomilta. Taas epäuskoisena katsoin, olenko vielä hs.fi:ssä. Havaintojeni seurauksena tulin päätelmään, että Hesari, Helsingin Sanomat, on nyt päättänyt ottaa kaikki tyylinmuutospaukut käyttöön menestyksen turvaamiseksi.

Sitten ihan edellisestä riippumatta vilkaisin demari.fi:tä. Siellä Vuorenrinne kolumnoi opposition onykofagiasta, kuten Demarissa pitääkin ollakseen "uskottava" Demari. Mutta kiinnostavaa on, että kolumni sivuaa samaa aihetta kuin Sartin kirjoitus Hesarissa. Myös Vuorenrinne kirjoittaa, että media itsekin tyytyy kysymään usein samoilta varmoilta ja tutuilta kommentaattoreilta vaikka nämä eivät olisikaan aiheen varsinaisia asiantuntijoita.

Lopulta tai aika pian Vuorenrinteenkolumnin kärki osoittaa hyvin tarkoitushakuisesti oppositiojohtajiin.
http://www.demari.fi/politiikka/kolumnit/14493-oppositio-pureskelee-kynsiaan

Vuorenrinteen kolumnin lopussa on muuten hauska toteamus siitä, miten kuulemma hallitus jo on toteuttamassa niitä toimia joita Sipilä on pitkään ehdottanut. Varmaankaan kirjoittajan mielleyhtymä ei ole lainkaan sama kuin minulla, nimittäin se että onpa hyvin kuiskattu taas. No en minä tietenkään pysty sanomaan, onko kuiskattu, ehkä ei ole. Melkein veikkaisinkin, että ei ole, mutta sattuipa hauskasti kuitenkin.

Mediakaupat ovat aina kiinnostavia. Mitäs jos Hesari ostaisi Demarin. No tämäkään ennustukseni ei ehkä toteudu vaan jokin vähän sinne päin mutta mikä ja milloin, siinäpä kysymys.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Kokoomusnuoret saivat ”paremmintietävät” taivastelemaan

Todetaan nyt tässä nopeasti, että kokoomusnuorten saamassa palautteessa näyttää olevan tympeän paljon sellaista vanhakantaista itkua ja vääränlaista ”konservatiivisuutta”. Jämähtäneisyyttä ja jopa täti- ja setäasennetta kulloisenkin kommentoijan ikäluokasta riippumatta. Itse en ole aikoihin ollut nuori missään tavanomaisessa nuori-merkityksessä, joten näkemykseni ei pohjaudu sellaiseen lähtökohtaan. Pidän kokoomusnuorten kannanottoja yksinkertaisesti hyvinä. Ainoa huono niissä mielestäni on tasavero-ajatus, jota itse asiassa vastustan aivan julmetusti, mutta sekään ei voi olla kielletty aihe. Mielikuvani tuosta kokoomusnuorten kannanotosta ei ole yksityiskohdissa täsmällinen, sillä en ole alkuperäistä tekstiä lukenut vaan olen median varassa. Mutta joka tapauksessa siinä tuntuu olevan paljon ilahduttavia näkemyksiä. Eikä siinä tainnut pahasti särähtää tosiaan muu kuin tuo tasavero.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

SDP, Jouni Backman ja me osallistettavat kansalaiset

Aluksi sanottakoon taustaksi, että SDP:tä en äänestä joten kiinnostukseni puoluetta kohtaan perustuu täysin muuhun. Se perustuu siihen, että SDP on kuitenkin vaikutusvaltainen puolue. Koska se on vaikutusvaltainen, on minulla kiusaus repostella sen kummallisuuksia, jopa vastenmielisiä piirteitä. En näin ollen ole myöskään huolissani SDP:n kannatuksen laskusta. Jos vaikkapa olisin kiinnostunut siitä, mitä henkilövalintoja mahdollisesti puolueessa seuraavaksi tehdään, kiinnostukseni olisi pelkästään uutisuteliaisuutta. Näistä lähtökohdista vääntelen ja kääntelen SDP:n paria käsittämätöntä julkituloa seuraavassa.

SDP ilmoittaa itselleen ja muille, että puheenjohtajan vaihtamisella ei puolueen kannatusta nosteta. Saattaa asia näin ollakin. En itsekään pidä pelkkiä henkilövaihdoksia uskottavina merkkeinä puolueen tai minkään organisaation todellisesta muutoksesta. Henkilövaihdokset näyttävät usein pikemminkin tempuilta. Toisaalta toiset puolueet onnistuvat todella kääntämään kannatuksensa kasvuun nimenomaan henkilövaihdosten yhteydessä. Osalla taustalla saattaa olla todellinen muutos eli se, että esimerkiksi uusi puheenjohtaja onnistuu saamaan muutoksia aikaan jopa nopeasti. Osalla taas käy ”onnekkaasti” niin, että uudet henkilöt saavat puolueen kannatuksen nousuun vain sillä että ovat uusia. Tämä viimeinen vaihtoehto ei minua innosta. Ainoa mutta epätodennäköinen poikkeus olisi sellainen, että sinänsä hyvä puolue on saanut ansioitaan huonomman kannatuksen huonon puheenjohtajan takia. Tuo on kuitenkin käytännössä mahdotonta.

Mutta joka tapauksessa keskustan suosio on noussut reippaasti ja yhdenmukaisesti viime aikoina, mikä on mediassa laitettu selkeästi puheenjohtajan vaihtumisen ansioksi. Keskustan nykyiseen puheenjohtajaan katsotaan liittyvän sellaisia seikkoja, jotka ovat saaneet ihmiset kiinnostumaan keskustasta uudelleen. En osaa sanoa, onko keskustan toiminnassa (kannanotot, linjaukset, puheet, teot) tapahtunut muutoksia tai onko toiminnassa tapahtunut niin suurta muutosta että se ”oikeuttaisi” kasvaneen suosion. Joka tapauksessa keskustan suosion voimakasta kasvua vasten SDP:n puheet, että puheenjohtajaa vaihtamalla ei puolueen kannatusta lisätä, ovat erittäin yksioikoisia. Vai olisiko muka käynyt niin, että median ja muiden analyysit keskustan kannatuksen kasvun syistä ovat menneet pieleen?

Sitten otan esille toisen kummallisuuden SDP:n puheista. Jouni Backman puhuu kauniisti siitä, miten pitäisi lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia hyvin ennakkoluulottomasti. Ensin Backman puhuu, kuinka perusteellisia muutoksia kansalaisten vaikuttamisessa tapahtui kun aikanaan äänioikeus taattiin kaikille. Backman korostaa tässä yhteydessä, että silloin ei näperrelty (ilmaisut omiani) näennäisten pikku-uudistusten kanssa vaan tehtiin uudistuksia jotka nostivat kansalaisten todellista vaikutusmahdollisuutta. Backman esittää, että tätä linjaa pitää nyt jatkaa uusilla ennakkoluulottomilla uudistuksilla. Hän jopa ottaa esille perustuslakiin liittyvän muutoksen niin, että kun nyt siinä lukee että ”valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta", niin tuohon pilkun kohdalle pitäisi laittaa piste. Sen perään sitten selitettäisiin tuo, että kansaa edustaa eduskunta. Backmanin mielestä siis pitäisi nykyistä enemmän korostaa, että valta kuuluu kansalle.

Kun Backman puheensa loppua kohden valottaa tätä ”ennakkoluulotonta” demokratisoimislinjaansa käytännön esimerkeillä, petyin. Tätä toki odotinkin. Siksi puheen lukeminen oli vastenmielistä, mutta jos lähtee lukemaan poliitikon puhetta vakavalla tarkoituksella ja aikomuksella ottaa kantaa siihen asiallisesti ja rehdisti, epäilyttäväkin puhe on luettava loppuun avoimin mielin ja hammasta purren. Ei pidä toimia, kuten moni blogikommentoija, että jo ensimmäinen virke kuumentaa tunteet riittävästi kommentointia varten. Joskus nimittäin loppu voi paljastaa aivan muuta, kuin alusta voisi likaisin silmälasein varustettu lukija olettaa. Niin ne Backmanin demokratisoimisuudistukset ovat tuon puheen perusteella sellaisia kuin että kansalaisille pitäisi antaa enemmän mahdollisuuksia tehdä ehdotuksia (käyttikö jopa vaarallista sanaa ”aloite”) jo valmisteluvaiheessa. Minusta juuri tämä on näpertelyä eikä liity mitenkään jatkumoon äänioikeuden laajentamisesta aikanaan. En ymmärrä ajatuksenkulkua. Tuollainenhan on pelkkää kosmetiikkaa, tai siis se pilkkaa todellista kosmetiikkaa. SDP:n kannattaakin vain kiltisti totutella elämään olemassa olevien kansalaisvaikuttamisen kanavien kanssa. Ilmeisesti nekin nykyiset vähäiset periaatteessa hiukan suoremmat vaikuttamismahdollisuudet aiheuttavat SDP:ssä verenpaineen nousua.

Ei hyvältä näytä, demarit. Uskooko puolue itsekään lopulta, että tuollainen valmisteluvaiheen osallistaminen lisäisi käytännössä todellista vaikutusvaltaa. Kaikki törmää aina siihen, että tosi paikan tullen osallistumisen ei anneta vaikuttaa. Sen ei uskalleta antaa vaikuttaa.

Demarit olisitte joskus johdonmukaisia ja uskottavia. Näyttäkää myös, että ainakin periaatteessa arvostatte kansalaisia jos arvostatte. Älkää ainakaan herättäkö uusia epäilyksiä. Mitä se teitä auttaa? Lopettakaa mahdollinen äänten kalastelu jo alkuunsa.

Jouni Backmanin puhe Työväenliike.Nyt -tapahtumassa löytyy tuosta:
http://www.sdp.fi/fi/uutiset/11-puheet/6938-backman-tyovaenliike-nyt-tapahtumassa-hallintoa-osallistavammaksi



Lue myös tämän blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Onko muka negatiivinen bloggaaja älykkäämpi kuin positiivinen?

On taas alkanut näkyä mielipiteitä, joiden mukaan olemme liian negatiivisia. Ei kai kaikki mutta moni kuulemma. Tämä koskee myös sosiaalista mediaa ja samalla varmaan myös bloggaajia. Yritän itsekin muistaa välillä, etten sortuisi pelkkään arvosteluun. Niinpä sitä sitten joskus heittää jotakin positiivista ja vaikkapa kehuu jonkun aikaansaannoksia tai osoittaa muulla tavoin myönteistä huomiota jollekin taholle. Eikä se ole mitenkään vastenmielinen tehtävä. Päinvastoin siinä tuntee jopa hetkellisesti ylittävänsä itsensä, kun sellaiseen positiivisuuteen yltää aivan aidosti. Nyt on reilu tilaisuus antaa tunnustus. Sitäkin mieluisampaa se on, kun samalla voi vetää kotiin päin paikallishengessä.

Jyväskylä ottaa käyttöön tosi tyylikkään näköiset bussit ensi vuonna. Kaupunki on tehnyt erinomaisen diilin. Nimittäin tarjouskilpailun bussin ulkoasusta ja muusta ilmeestä voitti jyväskyläläinen Mainostoimisto Zeniitti sopivalla hinnalla. Hommassa on siis mennyt kaikki nappiin meidän jyväskyläläisten kannalta. Tällaista meininkiä Jyväskylään saa tulla lisää. Muutenkin bussihankkeessa vaikuttaa olevan myönteinen, palveluhenkinen ja luova vire päällä.

Tässä nyt se kaipaamasi linkki. Hoksasitko?
http://www.jyvaskyla.fi/liikenne/uutinen/1/0/63104


Lue myös muita tämän blogin kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Odotettavissa huomattavia yt-neuvotteluja yhdistyneissä kunnissa

Vuonna 2009 tuli voimaan monta kuntaliitosta, mikä merkitsee että vuodenvaihteessa 2013–2014 päättyy monessa kunnassa liitokseen liittyvä viiden vuoden suoja-aika irtisanomisessa. Tämä koskee niitä vuonna 2009 muodostuneita kuntia, joiden osalta ei ole tapahtunut sen jälkeen muita kuntaliitoksia. Kouvola on yksi tapaus. Siellä onkin arvioitu henkilöstön vähennystarpeeksi jopa yli 500. Samantapaisia tilanteita on odotettavissa useita. Jyväskylän viimeaikaista päätöksentekoa ja keskustelua en ole tarkkaan seurannut enkä tiedä, onko Jyväskylässä keskusteltu mahdollisista laajoista vähennystarpeista. Mutta pienempiä eri organisaatioiden yt-neuvotteluja täällä on käyty useitakin ja irtisanomisia on toteutettu tai niitä on tulossa. Jyväskylässä kaupungin henkilöstöä on yli 7000, kun Kouvolan kaupungilla sitä oli vuoden 2011 lopussa 6600. Tuskin Jyväskylän taloudellinen tilanne on helpompi kuin Kouvolan, joten siinä mielessä selvää vähennystarvetta saattaa olla myös täällä. On myös mahdollista, että Jyväskylässä yt-neuvotteluista ja irtisanomisista uutisoidaan pienemmissä erissä yksiköittäin eikä kokonaiskuva näy niin selvästi julkisuudessa kuin Kouvolassa. Tai sitten Jyväskylän organisaatiossa on vähemmän päällekkäisyyksiä kuin Kouvolassa. Mutta voi se olla jotenkin toisinkin. Ja sitten vielä, irtisanomistarvehan johtuu lopulta lähinnä siitä että rahaa tulee vähemmän ja velkaa on nyt jo paljon.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka kko blogi!

Kolmen päivän koulutusoikeus – en palkkaisi milloinkaan ketään

Luin nyt Demokraatista (ent. Demari) uutisen
Kolmen päivän koulutusoikeus maaliin - Ihalainen: "Olen tyytyväinen".

Ainakaan tuossa jutussa ei tule esille, että lakia ei sovellettaisi hyvin pieniin työllistäjiin eli enintään muutaman työntekijän työllistäjiin, joten laki koulutuspäivistä, koulutusoikeudesta, lisää jälleen työllistävän yrittäjän velvoitteita pykälien hallitsemiseen ja tarkkaan noudattamiseen. On mielenkiintoista, että yritystoiminnassa ja työelämässä mennään tähän suuntaan, kun luulisi trendin olevan joustavuuteen ja tapauskohtaiseen tarkoituksenmukaisuuteen yritystasolla. Toisaalta ilman työnantajapuolen myötävaikutusta tätä ei olisi säädetty, joten mikäpä siinä sitten. Mutta onko pienimpien työllistäjien sana painanut yhtään? Saattaa toki olla, ihmeellinen on maailma.

On täysin selvä, että edes teoriassa en itse henkilökohtaisesti työllistäisi milloinkaan ketään. Se on aivan ehdoton juttu. Jos olisin yrittäjä ja jos tulisi tarve lisätyövoimaan, ostaisin työn muualta. Ei olisi mitään järkeä suunnitella ”muodollisesti pätevää” koulutusta työntekijälle sillä perusteella, että niin käsketään jostakin. Kyseessä on keinotekoinen uusi säädös.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Autoilun verotus vapaaehtoisuuden pohjalta, tuottaisiko riittävästi?

En ainakaan heti tyrmäisi ajatustani, että autoilun verotusta voitaisiin kokeilla vapaaehtoisuuden pohjalta, siis kokeilla. Tosin ajatus saa välittömän vastustuksen valitettavan monelta taholta, mutta voisivat nämä edes miettiä asiaa kunhan pahimmasta kontrollikiihkostaan ensin pääsevät eroon. Yksityiskohdat jätän muille, mutta idea olisi se että auton omistaja maksaisi määrätyltä ajanjaksolta sopivaksi katsomansa summan autoiluverona. Hän saisi maksustaan edustavan näköisen tarran, jonka kiinnittäisi näkyvään kohtaan auton ulkopuolelle. Maksutarran ulkoasun suunnittelussa vain luovuus olisi rajana. Tärkein eli maksettu summa tietysti näkyisi selvästi.

Edellä esitetyllä tavalla korkeista vapaaehtoismaksuista voisi tulla status-asia ja kilpailullinen seikka auton omistajille. Siinä toteutuisi omalla tavallaan iloinen veronmaksaja –efekti. Motiiveja olisi monia muitakin kuin puhdas ”näyttäminen”, kuten huoli ympäristöstä(viherpesu?), huoli julkisista palveluista, huoli valtiontaloudesta, halu osoittaa maksaneensa edes jonkin summan ja halu esittää kuuliaista kansalaista.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Kuntauudistus vesitettiin, kun huonot toteutustavat esitettiin

Kuntaliitosten yhteyteen liitettiin viiden vuoden irtisanomissuoja, joka vielä ketjuuntuu jos kuntaliitoksia sattuu sopivasti putkeen. Lisäksi suoja-aika käsittääkseni koskee monia kuntayhtymiä uudelleenjärjestelyn yhteydessä. Näin suoja-ajan piiriin kuuluisi suuri osa kunnallisesta sektorista. Niinpä, kun joku ministeri sanoi että suoja-aika-ongelmaa on myös liioiteltu, niin minä sanon että sitä on vähätelty. Suoja-aikaa perustellaan hallituksen piirissä näköjään ainakin sillä, että muussa tapauksessa moni kuntavirkailija saattaa jarruttaa kuntaliitosta joka uhkaa omaa työpaikkaa. Mahdollisesti yksi syy suoja-aikoihin on myös se, että puolueet haluavat näin välttää kuntasektorin äänestäjiensä epäsuosion. Oli miten oli, tilanne on hölmö rakenneuudistusten periaatteen kannalta. Tässähän kävi niin, että rakenneuudistuksen edellytys on uusi rakenteellinen jäykkyys. Ilmentääkö tämä enemmänkin päätöksenteon luonnetta? Toivottavasti ei, mutta hyvin mahdollisesti kyllä.

Olen kannattanut kuntaliitoksia lämpimästi periaatteessa, mutta asiasta on mennyt mielenkiinto. Kun kuntauudistuksen ympäriltä tulee esille yhä enemmän erilaisia kyseenalaisia oheisjärjestelyjä ja siten myös uusia tahallaan luotuja jäykkyyksiä, hommasta häviää juju. Suoja-ajan lisäksi on viimeisimpänä outoutena ajatus seudullisesta kansanäänestyksestä mahdollisen pakkoliitoksen perusteena, joka on hyvin epäilyttävä paikallisen demokratian toteutumisen kannalta. Paikallisesti joihinkin kuntaliitoksiin liittyy myös muita lisukkeita, jotka aiheuttavat uusia jäykkyyksiä ja lisää byrokratiaa.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Miksi voitollinen vakuutus- ja pankkikonserni ei saisi tehdä henkilöstöjärjestelyjä?

Ammattiliitto Pro on kuulemma huolissaan siitä, että OP-Pohjola aikoo ulkoistaa noin 500 ict-työntekijän työt Accenturelle ja CGI:lle. Asiasta kertoo Uusi Suomi. Nuo noin 500 siirtyvät uuden työnantajan palvelukseen vanhoina työntekijöinä.

Jutussa kiinnittää huomiota, miten jälleen kerran kuten aina näissä tapauksissa ammattiliitto paheksuu erityisesti voitollisen yrityksen tekemiä henkilöstöjärjestelyjä. Uuden Suomen mukaan ”ammattiliitto Pro muistuttaa, että vakuutus- ja pankkikonserni OP-Pohjola tekee voitollista tulosta”.

Näinhän se aina menee, että ikään kuin ei saisi tehdä tällaisia henkilöstöjärjestelyjä jos yritys tuottaa voittoa. Mielestäni on hyväksyttävää, että yritys organisoi toimintaansa uudelleen parantaakseen tulostaan ja pitääkseen tuloksen hyvänä myös tulevaisuudessa. Miksi tuloksen pitäisi olla tappiollinen ennen, kuin voisi tehdä tällaisia järjestelyjä joissa ei edes irtisanota ketään?


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!