Maksaako junapyöräily liikaa?

Vihreässä Langassa on nimimerkki Ekokytän kirjoitus VR:n suhtautumisesta polkupyöriin, Vihreä VR ei kannusta pyörän kuljettamiseen. Kirjoittajan mukaan VR perii liian korkeita pyörämaksuja ja tekee siten vihreän ja terveellisen liikkumisen hankalaksi. Ekokytän mielestä VR toimii tässä vastoin vihreää mielikuvamainontaansa.

Kirjoittaja pitää kohtuuttomana, että VR perii lähijunissa pyörästä 4,2 euroa ja taajama- ja kaukojunissa 9 – 10 euroa matkalta. Kuitenkin kirjoittaja esittää reilusti myös VR:n antaman vastineen asiassa. Vastine onkin mielestäni ytimekäs ja vastaansanomaton.

Minun mielestäni 4,2 euroa ja 9 – 10 euroa eivät ole paljon. Ne ovat oikeudenmukaisia hintoja. Nimittäin siitähän vasta paljon joutuukin maksamaan, että voi itse matkustaa junalla. Valitetaan vasta sitten pyörien kohtelusta, kun ensin on pudotettu Helsinki-Jyväskylä –matkalippu tuohon yhdeksään euroon.

Olen ollut sekä kaukojunassa, metrossa että lähijunassa, kun sinne on tuotu pyörä tai vaikka mitä urheiluvälineitä. Kyllä hiukan hämmästyttää moinen touhu. Viimeksi matkalla Itäkeskuksesta keskustaan joku toi pyöränsä täysinäiseen metrovaunuun. Pyörä vei paljon tilaa. Miksi tulla ”pyöräilemään” metroon? Se olisikin pelkästään koomista ellei se olisi myös hiukan ärsyttävää.

Pyöräily on tarkoitettu ulkona tapahtuvaksi toiminnaksi. Muuten kannattaa käyttää julkisia ja kävellä loppumatka. Ainakin on reilua periä kunnon pyörämaksu.

Koulutusvapaa haitallinen työelämäuudistus

Taas ollaan luomassa työelämään uutta näennäisinnovaatiota, kolmen päivän koulutusvapaata. Todella järjetöntä. Mistään yleisestä vuosittaisesta koulutusvapaasta ei pidä sopia. Koulutuksen ja kuntoutuksen pitää lähteä kunkin työnantajan ja työntekijän tarpeesta. Ei koulutusta koulutuksen vuoksi. Kummallakin tulee olla konkreettinen näkemys siitä, milloin ja mitä koulutusta juuri kyseisessä organisaatiossa tarvitaan. Varsinkin toimihenkilöillä on jo liikaa kaikenlaisia koulutuspäiväputkia.

Mitä uutta tällä koulutuspoissaolokeksinnöllä luullaan saavutettavan? Ovathan työnantajat kouluttaneet tähänkin asti työntekijöitään. Ja onhan jo vuorotteluvapaa, jonka yhtenä tarkoituksena oli muistaakseni työntekijän itsensä kehittäminen. Sitten on opintovapaa, aikuiskoulutusraha ja ties mitä.

Koulutusvapaa nostaisi jälleen kuluttajan ja todennäköisesti valtion kuluja. Työntekijä ehtii tuottaa entistä vähemmän, mutta hän saa vähintään saman palkan kuin ennenkin. Kustannukset menevät tuotteisiin ja palveluihin. Näin kuluttaja lopulta joutuu maksamaan yhä enemmän yhä vähemmästä. Työnteko ei suinkaan tehostu enää niin paljon kuin kustannukset nousevat, vaikka kuinka yritettäisiin tehostaa.

Yksi varma seuraus on se, että työelämä muuttuu vuosi vuodelta raskaammaksi. Tehollinen työaika vähenee, mutta palkkataso samalla nousee. Tässä on kaksinkertainen syy kiristää työtahtia. Niinpä valitus työelämän rasittavuudesta vain lisääntyy. On myös turha olettaa, että palkattaisiin lisää työvoimaa korvaamaan puuttuvaa työpanosta. Niinpä työllisyyskään ei paranisi tämän kaavaillun leppoistamiskokeilun sivutuotteena.

Esimerkiksi virastoissa koulutusinnostus näkyy jo nyt ajoittain nurinkurisella tavalla. Kun menee asioimaan, ovessa ilmoitetaan että toimisto on koko päivän suljettu koulutuksen (tms.) takia. Tätäkö halutaan lisää?

Pahinta näissä työelämän niin sanotuissa laadunparannuksissa on, että niiden avulla vähennetään työaikaa pala palalta ja lisätään kustannuksia. Myöhemmin näistä palkallisista downshiftingeistä ynnä muista ei päästä eroon, vaikka haluttaisiin. Koulutusvapaa-asiassa hämmästyttää se, että maan hallitus työntekijäpuolen tukena ajaa sitä ja työnantajajärjestöt puolestaan ovat jo "antaneet pikkusormen".

Tehdäänkö asiakaslehtiä vain huvin vuoksi?

Kun saan kaupparyhmittymältäni kerran kuussa asiakaslehti-mainos – lähetyksen, ihmettelen kannattaako tämä. Laajemminkin esimerkiksi pankkien ja kaupan antelias asiakaslehtikäytäntö herättää ajatuksia. Toisaalta automatisoidaan ja itsepalvelutetaan ja toisaalta laitetaan rahaa asiakaslehtien julkaisemiseen. Jälkimmäinen tuntuu melko ulkokaupalliselta toiminnalta. Lisäävätkö asiakaslehdet kaupan, pankin ja muiden yritysten tuloja niin paljon, että lehtiä kannattaa julkaista? Jos eivät, sekin raha joudutaan ottamaan takaisin taas automatisoimalla ja palvelua vähentämällä. Se olisi paha virhe.

Täytyy kai tuon kannattaa. Miksi ne muuten lähettäisivät asiakaslehtiä, jos lehdet eivät innostaisi joitakin asiakkaita ostamaan lisää tai saisi asiakkaita pysymään uskollisina. Mukavahan asiakaslehdestä on katsoa, olisiko siinä jotakin kiinnostavaa. Joskus onkin. Mutta juuri kun on löytänyt kiinnostavan artikkelin, juttu jääkin melko kevyeksi. Eivätkö ihmiset jaksa muka lukea?

Myös puhdasta mainosmateriaalia tulee paljon kaupan asiakaspostituksissa. Mainokset sinänsä ymmärrän, mutta en ymmärrä niiden runsautta. Tosin mainoksia tulee kaiken aikaa joka puolelta muutenkin, jos ei ole niitä kieltänyt.

Vaikka tässä nyt kyseenalaistan asiakaspostin yltäkylläisyyden, tunnen sympatiaa omaa kaupparyhmittymääni kohtaan. Se johtuu joistakin erittäin hyvistä palvelukokemuksista ja muuten tasaisen hyvästä kohtelusta. Käsittääkseni käyttämäni ryhmittymä on myös pitkäjänteinen ja kärsivällinen liiketoimintaratkaisuissaan ja tulostavoitteissaan. Se on myönteinen piirre.

Asunnon ostajan ei tarvitse nyt hätiköidä

Asuntomedia-lehden Jyväskylän painoksessa (22.10.2011) on asiallinen mainosjuttu, jossa paikallisen SKV:n edustajien kertomana annetaan tietoa ajankohtaisista asuntomarkkinoista. Jutussa luonnollisestikin kannustetaan ihmisiä ryhtymään asuntokauppoihin, jos asia on ollut mielessä. SKV:n edustajan mukaan kohteita on nyt tarjolla runsaasti eikä päätöksiäkään tarvitse tehdä ´yhdessä yössä´. Vaikka ei olisi seurannut yhtään asuntomarkkinoita, tuo toteamus kertoo markkinatilanteen erittäin selvästi.

Asuntojen tarjonta on lisääntynyt ja myyntiajat ovat pidentyneet, kuten jutusta käy ilmi. Loppuvuodesta kauppa vähenee 10 – 15 prosentilla, mikä on melko normaalia. Minun mielestäni asuntoa ostavan kannattaa yrittää ajoittaa asuntokauppa joulukuulle tai vuodenvaihteen ympärille. Viime vuonnakin taisi siihen aikaan olla otollinen tilanne. Miksi jättäisi hyödyntämättä hiljaisen ajankohdan vain joulunodotusperinteen takia? Onhan erittäin halukkaita myyjiä myös silloin.

SKV:n edustaja toteaa, että jos hintapyyntö on ollut 10 prosenttia tai enemmän yli toteutuneen, hinnoittelu ei ole ollut oikea. Tämä on niin selvää tekstiä, että helpommaksi ei voi asunnon hinnoittelu tulla. Kuten jutusta käy ilmi, ylihinnoittelu johtaa helposti hintapyynnön alentamiseen. Tällöin ostajat jäävät odottamaan uutta mahdollista alennusta. Pahinta myyjän kannalta on, että ylihinnoittelu voi karkottaa ostajat täysin eikä kukaan viitsi edes tarjota.

Erikoismyymälöitä mieluummin keskustaan kuin laidalle

Toivottavasti kaupunkialueiden kauppapalvelut alkavat jälleen suuntautua keskustoihin. Nimenomaan erikoismyymälät kuten rautakaupat, sisustusliikkeet ja kodinkoneliikkeet. Tämä voi kuitenkin jäädä toiveeksi. Päivittäistavarat sen sijaan saa hankittua nytkin riittävän hyvin keskustasta tai omalta asuinalueelta. Otetaan esimerkiksi Jyväskylä. Täällä edellä mainitut erikoisliikkeet sijaitsevat valtaosin Palokassa ja Seppälässä tai ainakin keskustan ulkopuolella, mikä minusta tuntuu keinotekoiselta. Eihän palveluita pidä varta vasten viedä asiakkaiden luota pois.

Pientä toivoa saattaa olla siitä, että esimerkiksi Jyväskylässä kaupankäynti alkaa suuntautua jälleen keskustaan. Merkkejä tästä näkee ainakin jyväskyläläinen kiinteistösijoittaja Timo Häll, jota on haastateltu Suur-Jyväskylän lehdessä (22.10.2011). Yksi syy hänen mukaansa on se, että keskustassa autolla liikkumisen esteitä on vähennetty. Ehkä myös muulla tavoin keskustan kiinnostavuus asiakkaiden mielissä on kasvanut. Todennäköisesti Häll kuitenkin tarkoittaa tässä ensisijaisesti päivittäistavarakauppaa eikä niinkään erikoistuotteiden suurmyymälöitä. Kuitenkin juuri jälkimmäisiä tarvittaisiin keskustassa kaikkien ulottuvilla.

Kännykkäliikkeessä tehokas myyjä

Joistakin myyjistä huomaa hyvin selvästi ja lievää kateutta tuntien, että ne ovat työnantajilleen erittäin tuottavia. Ulosanti on sujuvaa ja vakuuttavaa. Ne pitävät koko ajan tuntuman asiakkaaseen eivätkä jätä häntä itsekseen mietiskelemään ja katselemaan tuotteita. Tämä siis siinä tapauksessa, kun asiakas tietää melko tarkasti, mitä on ostamassa.

Kävin muutama päivä sitten kodinkoneliikkeessä ostamassa kännykkää. Tiesin, minkä kännykän ostaisin, joten asiani oli melko selvä. Kun menin myymälään ja lähestyin myyjää, hän tervehti jo ajoissa kohteliaasti ja kysyi miten voi palvella (tai vastaavaa kuitenkin). Sanoin asiani, ja hän lähti näyttämään minulle haluamaani kännykkää. Pian myyjä jo esitteli, että ottamalla tietyn liittymän saisin kyseisen mallin hintaan, joka oli hyvin edullinen. Tiesin tällaisen tarjouksen olemassaolosta, mutta oletin kai että se ei olisi minulle mahdollinen. Olin joka tapauksessa valmistautunut ostamaan kännykän niin sanotulla normaalihinnalla.

Yritin nopeasti laskea, kannattaisiko minun vaihtaa hiukan kalliimpaan liittymään jotta saisin tarjoushintaisen kännykän. Kuvitellaan, että kuukausimaksun korotus olisi viisi euroa. Laskin lähinnä sitä, kuinka monta viisieuroista kännykästä saamani hinnanalennus kattaisi. Tällä halusin selvittää, kannattaisiko tarjous edes suunnilleen. Tarjous tosin sitoisi 24 kuukaudeksi, joten en voisi vaihtaa takaisin halvempaan liittymään ainakaan ennen sitä. En ole varma, oliko käyttämäni arviointitapa järkevä. Myyjä laski asiaa todennäköisesti aivan eri tavalla. Kuulostin luultavasti hyvin epäselvältä, kun yritin ääneen ajatella myyjälle miten laskin tarjouksen kannattavuutta.

Koko ajan myyjä esiintyi vakuuttavasti, sujuvasti ja ystävällisesti. Hän myös vastaili tyhmiin kysymyksiini hyvin ja toi samalla esille moneen kertaan tarjouksen kannattavuuden. Hän korosti myös sitä, että lisäominaisuudet, jotka tässä paketissa tulevat verrattuna vanhaan liittymääni, ovat hyödyllisiä ajan myötä. Olen nimittäin haluton kasvattamaan esimerkiksi puheaikaa ja maksamaan siitä. Mieluummin pakotan itseni pienempään pakettiin.

Pidin mielessäni, että voisin syyttää ainoastaan itseäni, jos hyväuskoisesti ja nopeasti tehty kauppa kaduttaisi jälkeenpäin. Juuri nyt piti olla kärsivällinen ja järkevä. Ei saanut tehdä nopeaa päätöstä vain sen takia, että myyjä oli vakuuttava. Välillä nimittäin tuntui itsestä, että jahnaan liikaa yksinkertaisen asian kanssa.

Ostin tuon tarjouskännykän. Myyjä teki tarvittavat toimet ammattitaidolla. Teki varmaan myös ylimääräistä. Oli jo sulkemisaikakin.

Tuli vaikutelma, että tämä myyjä on kadehdittavan tehokas yrityksen kannalta. Luultavasti rekrytointi on onnistunut täydellisesti. Täydellisesti tarkoittaa, että myyjä ei ole ollut hyvä vain valintavaiheessa vaan hän on aidosti hyvä. Olettaisin, että nykyään, kun lähes kaikki työ on palvelutyötä, erinomaisia asiakaspalvelijoita riittäisi vain pieneen osaan. Varsinkin, jos yritykset lisäksi valitsevat työntekijänsä väärien vaikutelmien ja uskomusten perusteella. Tässä tapauksessa myyjä oli erittäin myynti- ja palveluhenkinen ja samalla asiantunteva. Mieleeni tuli hämmästynyt kysymys, osaavatko yritykset sittenkin valita tai ”kouluttaa” oikeanlaisia työntekijöitä.

Hinnat netissä ja ajanvaraus netissä - asiakaspalvelua

Jyväskylään muuton jälkeen huomasin, että pitää mennä parturiin, mieluiten pian. En tuntenut täkäläisiä parturiliikkeitä, joten. piti ruveta tutustumaan niihin. Aloin etsiä verkosta tämän asuinalueen partureita. Muutama nimi sieltä löytyi. Valitettavasti osoitetiedot olivat osittain ristiriitaisia eri hakemistoissa. Joidenkin liikkeiden sijainti oli siis varmaankin muuttunut viime aikoina. Olisin toivonut, että edes jonkun parturiliikkeen kohdalla olisi ollut vähintään hintatiedot. Ei kuitenkaan löytynyt yhteystietoja laajempaa informaatiota. Yhden liikkeen kohdalta löysin nimettömän verkkoarvostelun, jossa paikkaa kehuttiin. Siinä tosin mainittiin myös, että jonoa tuntuu tälle parturille olevan.

Lähdin kylälle katsomaan, löytyisikö näitä parturiliikkeitä niistä mainituista osoitteista. Löysin yhden, joka oli juuri se kehuttu. En onnistunut havaitsemaan sen palveluiden hinnastoa enkä viitsinyt ruveta niitä kyselemäänkään. Arvelin myös, että jos liike on ollut suosittu tähän asti, nyt ainakin se on hyvin varattu, kun partureita tuntuu olevan alueella entistä vähemmän. Oli laajennettava piiriä ja tehtävä verkkokartoitus Jyväskylän parturiliikkeistä.

Alan palvelut keskittyvät kaupunkiin, siis tämän laajan Jyväskylän keskusta-alueelle. Iloiseksi yllätyksekseni alkoi tulla vastaan informatiivisia kotisivuja ja jopa verkkoajanvarausmahdollisuuksia. Tämä on erinomaista palvelua. Tosin monet liikkeet ovat usean työntekijän paikkoja, joten niillä on tietysti myös paremmat mahdollisuudet hankkia hyvät verkkosivut.

Nyt pääsin kunnolla vertaamaan verkossa eri liikkeitä. Erilaisia hienoja ja kalliita palveluita tuli vastaan, mutta sellaisia en etsinyt. Asiakkaat ovat tietysti yhä vaativampia, joten palveluille on kysyntää, mutta minulle riittää hiustenleikkaus järkevään hintaan.

Lopulta löysin siedettävän hintaisen parturin, johon pystyi tekemään verkkoajanvarauksen. Aika löytyi nopeasti. Olin tyytyväinen, että pääsin itsenäisesti tekemään varauksen. Tässä huomasi kuitenkin sen, että kun on tarjolla useita hyviä aikoja ja saa rauhassa valita, valinta onkin vaikea.

Valitsemassani parturiliikkeessä oli useampi työntekijä, jolle voi varata ajan. Minullahan ei ollut taustatietoja paikasta, joten piti vain jonkun henkilön kohdalle tehdä varaus. Toisaalta pidän outona sitä, kun jotkut kehottavat menemään juuri Liisalle, Maijalle, Saaralle tai juuri sille tummatukkaiselle jne. Kyllä minä haluan ensisijaisesti mennä parturiin, jossa tekijästä riippumatta tehdään se mikä parturissa pitää tehdä. Aika tuli varattua ja parturissa tuli käytyä.

Kun selailin ja etsiskelin näitä Jyväskylän keskustan parturiliikkeitä, mieleen tuli muutaman kohdalla konsulttitoimisto tai pörssiyhtiö. Liikkeiden tuote- ja palveluinformaatio vaikutti hienolta. Käyköhän vielä niin, että syntyy suuria parturi-kampaamokonserneja, joiden kotisivuilla komeilee ylimpänä teksti ”Sijoittajainformaatio”. Toivottavasti ei. Tärkeintä pitäisi olla asiakas, jopa sellainen, jolle riittää alle 25 euron hiustenleikkaus.

Haatanen haastatteli professori Antti Eskolaa

Alkuviikosta tuli uusintana YLE Puheen radio-ohjelma, jossa Kalle Haatanen haastatteli professori Antti Eskolaa. Se oli jälleen hyvätasoista Haatasta. Jo haastateltavan valinta sai odottamaan ohjelmalta kiinnostavuutta. Samoin aihe. Nehän liittyvät tietysti myös toisiinsa.

Haastattelija otti esille kiinnostavia kysymyksiä sosiaalitieteiden alalta. Haastateltava on henkilö, jolla on pitkä kokemus ja joka on tunnettu alallaan. Antti Eskolaan on suhtauduttu sekä voimakkaasti vastustaen että todennäköisesti hyvin ihaillen riippuen suhtautujasta. Kuuntelijana sain vaikutelman, että Antti Eskola ei ole kaikin ajoin kovin helppo haastateltava. En nyt muista tarkasti esimerkkiä tilanteesta. mutta jollakin tavalla hän haastaa haastattelijan joissakin kohdissa.

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, kun Eskola painotti, ettei hänelle jää yleensäkään mitään hampaankoloon ketään tai mitään kohtaan. Joskus olenkin kuullut jonkun sivumennen toteavan, että professorit ovat kovapintaista väkeä. Ehkä niin on, ja silloinhan ei jää niin hampaankoloon. Ei ole ainakaan liian herkkä.

En osta asuntoa, jota koskee lunastuslauseke

Onneksi en ole joutunut vaikeuksiin lunastuslausekkeen takia, kun olen ostanut asuntoa. Aikaisemmin mokomaan lausekkeeseen ei tullut kiinnitettyä ihmeemmin huomiota. Jos se jossakin tuli esiin, ajatteli ettei sitä kuitenkaan käytetä. Tällainen käsitys ja asennoituminen on tietysti väärä ja vaarallinen. Asunto-osakeyhtiöiden vanhat osakkaat käyttävät lunastusoikeutta ainakin siinä määrin, että Suomen kiinteistönvälittäjäliitto saa säännöllisesti kyselyjä, jotka liittyvät ongelmatapauksiin.

Viimeksi asuntoa ostaessani tarkistin huolellisesti, että lunastuslauseketta ei ole niiden yhtiöiden yhtiöjärjestyksissä, joiden asunnoista olin kiinnostunut. En koske pitkällä seipäälläkään lunastuslauseketalojen asuntoihin. Jos tällaisesta asunnosta tekee kaupan, lunastusajan umpeutumista odotellessa ei voi edistää asumisasioitaan käytännössä mitenkään ja näkee mahdollisesti vain turhaa vaivaa ja joutuu kärsimään ehkä lainanotto- ja muita kuluja. Niistä ei saa korvausta lunastustapauksessa. Jos lunastus toteutuu, edessä on uusi asunnonetsintä. Lisäksi lunastusta odotellessa on saattanut mennä ohi hyviä asuntoja.

Suomen kiinteistönvälittäjäliitto olisi halunnut eroon lunastuslausekkeista uuden asunto-osakeyhtiölain myötä. Sen sijaan Suomen kiinteistöliitto tuki lunastusoikeuden säilyttämistä. Lopulta lauseketta koskevaan kohtaan tuli lähinnä vain joitakin määräaikatarkennuksia.

Lunastuslausekkeen tarkoituksenahan on ollut antaa nykyisille osakkeenomistajille mahdollisuus estää ei-toivomiensa tahojen pääsy yhtiön osakkaiksi. On torjuttu ulkomaalaisia, mutta olen nähnyt lausekkeesta myös aivan suomalaiseen väestönosaan viittaavan nimityksen.

Puoltajat perustelevat lunastusoikeutta virallisesti kai jonkinlasena perusoikeutena, mikä on mielestäni huono puolustus. Ehkä lausekkeesta on tullut näppärä omaisuudenkasaamispykälä.

Millaisia ihmisiä ovat nämä lunastuslaseketalojen osakkaat? Näihin ihmisiinhän sen syyn täytyy liittyä. Ei oikein löydy muuta seikkaa, joka selittäisi "järkevästi" sen, että joissakin, onneksi aika harvoissa, yhtiöissä tätä käytäntöä vielä ylläpidetään. Se piirre näihin yhtiöihin tosin liittyy, että monet niistä ovat keskusta- tai niin sanottuja arvotaloja.

Annettakoon täydellinen markkinarauha lunastuspykälätaloille.

Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja Jyväskylään

Jyväskylään on luvassa kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Näin voisi päätellä, sillä Lakea Oy kertoo käynnistävänsä ripeästi rakennuttamishankkeita Jyväskylässä. Täällä ei ole viime vuosina juurikaan rakennettu kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, joten yritys pitää toimintaedellytyksiään Jyväskylässä hyvinä.

Lakea Oy tarjoaa rakennuttamis- ja isännöintipalveluja. Sillä on ennestään toimistot Seinäjoella, Vaasassa ja Kokkolassa.

Tällaista Jyväskylässä tarvitaan. Hienoa, että joku ymmärtää ja haluaa hyödyntää tätä markkinarakoa. Kun katselee vaikkapa suunniteilla olevien omistusasuntojen ennakkomarkkinointia ja viime vuosien toteutunutta tuotantoa, Jyväskylässä alkaa normiksi muodostua 4 tonnin neliö. Ihmettelin kerran tuttavalleni, mistä ostajia näihin. Hän sanoi välittömästi, että ne saavat rahaa vanhasta. Niinpä tietenkin. En tullut ajatelleeksi. Mutta kuinka kauan saavat? Asunnon pitää olla 80-luvulta tai uudempi tai sitten juuri putkiremontoitu. Muuten sitä hyljeksitään.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Kuopioon

Uusi Suomi kertoo, että lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea (taas näitä nimiä, siis Fimea) siirtyy Kuopioon. Kokonaisuudessaan siirto toteutuu vuoden 2018 loppuun mennessä.

Hidas siirtyminen. Tuli mieleen Paras-hanke. Mutta ehkä noista Helsingin-kuluista ei päästäisi sen aikaisemminkaan eroon, kun lienee pitkät vuokrasopimukset.

Hyvä kun siirtyy, ja vielä Kuopioon. Eivät ole sitten hyväpalkkaiset virkailijat nostamassa asuntojen hintoja esimerkiksi Jyväskylässä. Paitsi jos olisivat muuttaneet tänne Säynätsaloon, joka on yksi Jyväskylän kaupunginosa, Jyväskylän kiinnostavin alue teollisen perinteensä ansiosta. Tänne voisivat siirtää niitä virastoja vaikkapa Helsingistä.

Nyt alkaa todennäköisesti entistä massiivisempi kirjoittelu Fimean siirtymisestä. Viime aikoina samat siirtoa vastustavat nimekkäiden henkilöiden kirjoitukset ovat näkyneet useammallakin sivustolla.

Vähävaraisten vuokra-asuntoja vuokrattu muille

Valtion (ARA) rahoittamia vähävaraisille tarkoitettuja asuntoja on vuokrattu yritysten työsuhdeasunnoiksi ja muuhun yrityskäyttöön. Tästä kertoo Aamulehti (10.10.2011). Pelkästään Tampereella, Helsingissä ja Jyväskylässä ARA-asuntoja on tällä tavalla vuokrattu satoja. Asianosaiset vuokra-asunto-organisaatiot eivät kovin mielellään ole tuoneet tätä esille. Selitykseksi vuokraustapauksiin annetaan se, että tällaiset järjestelyt ovat tilapäisiä tai että suurista perheasunnoista on ylitarjontaa näissä vähävaraisille tarkoitetuissa kohteissa.

Se, että asiasta ei mielellään puhuta, antaa minulle vahvan vaikutelman siitä, että jotakin väärää ollaan tekemässä ja se tiedetään. Onhan kummallista, että vaikka ihmisiä on asuntojonoissa vuosikausia, näin kuitenkin tehdään. Jos on ylitarjontaa suurista asunnoista, miksi ei oteta opiksi. Olen tästä aikaisemminkin blogannut, että esimerkiksi vapailla markkinoilla kasvukeskuksissa on koko ajan järjetön pula yksiöistä, mutta siitä suurempaan päin tarjonta suhteessa kysyntään paikoin moninkertaistuu. Yleishyödyllisessä asuntokannassa olisi vieläkin suurempi eettinen velvollisuus rakentaa juuri tarpeen mukaan. Tässähän tulee vastaan tukiviranomaisten kokonormit, jotka usein käytännössä estävät suuren asunnon vastaanottamisen. Näin oletan tässäkin osin käyneen. Eikö julkisella puolellakaan siis vasen käsi tiedä, mitä oikea tekee. Toinen rakennuttaa suuria, toinen ei halua tukea niissä asumista.

Katsoin, löytyykö tästä Aamulehden esilleottamasta aiheesta juttua Keskisuomalaisessa tai Hesarissa. Ei ainakaan tämänpäiväisissä (ma) eikä viikonlopun lehdissä. Jyväskyläläisenä olen sitä mieltä, että Keskisuomalaisen on syytä ottaa tämä vuokra-asuntojuttu esille Jyväskylän tapauksessa. Nyt lehdellä olisi tilaisuus näyttää, miten hyvin se puuttuu yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Hei Keskisuomalainen, nyt! Vai onko tämä aihe jo käsitelty siellä joskus aikaisemmin?

Ensimmäisen kerran tästä Aamulehden jutusta luin ja sain linkin Aamulehteen Rakennuslehdestä.

Markkinatalous ja ystävät

Mitä tekemistä toistensa kanssa voi olla ystävillä ja markkinataloudella? Sillä, että on ystäviä, on suuri itseisarvo, eikä ystäviä tarvitse ajatella jonakin verkostona, jota voi hyödyntää. Joskus kuitenkin tulee tilanteita, jolloin markkinatalouden toimimattomuuden voi paikata vain ystävä, joka on neuvokas, empaattinen ja jolla sattuu olemaan tilanteeseen sopiva ratkaisu käytössään. Näin kävi minulle, kun tietokoneen käyttöön, tarkemmin tietoliikenteeseen, meinasi tulla jälleen lähes kahden viikon käyttökatko laajakaistapalvelun siirron odottelun takia. Silloin hyvältä tuttavalta löytyi nopeasti apu.

Ystävien kanssakäyminen on joustavaa ja hyväntahtoista. Tuttavani ei pyytänyt avustaan korvausta. Emme myöskään yrittäneet vetää aikatauluja kumpikin itselleen edulliseen suuntaan. Ystävä neuvoi minua kärsivällisesti ja ihan ilmaiseksi, kunnes sain kyseisen väliaikaisen aputekniikan käyttööni. Toimintaympäristömme oli suotuisa. Kummankaan ei tarvinnut korottaa ääntään, sillä samassa tilassa ei ollut muita tietoteknisistä ongelmista äänekkäästi puhuvia henkilöitä. Sopimuslomakkeita ei tietystikään tarvinnut täyttää, koska vallitsi luottamus.

Ilman ystävän teknistä apuneuvoa olisi pitänyt vain odottaa siihen asti, kun markkinatalouden ehdoin hankkimani palvelu jälleen alkoi toimia. Markkinatalous saisi kyllä muuttua ystävällisemmäksi, ettei hyväntahtoisten tuttavien tarvitsisi joustaa niin usein.

Mitä pahaa presidentin arvojohtajuudessa?

Tarja Halonen sanoo, että presidentin julistaminen arvojohtajaksi ei ole merkki modernista, kansanvaltaisesta yhteiskunnasta. Tämä väite olisi vaatinut selvennystä. Nyt joutuisin arvailemaan, mitä Halonen tarkoittaa, mutta arvailu näissä yhteyksissä on turhaa. Tuntuu vain siltä, että sanoja moderni ja kansanvaltainen käytetään mielellään monenlaisissa perusteluissa. Niistä on tullut kauniita sanoja.

Lisäksi Halonen toteaa, etteivät presidentin juridiset oikeudet vähennä arvojohtajuutta. Tämä toteamus on käsittääkseni Halosen vastaus lähinnä siihen, kun vallan vähentäjät ovat todenneet, että jäähän presidentille arvojohtajuus. Ihmettelen Halosen vastausta, sillä eihän tuo vallan vähentäjien kommentti kai sitä tarkoita, että vallan vähentäminen lisäisi arvojohtajuutta. Heidän tavoitteensa on varmaankin vain se, että presidentin juridinen valta vähenee. Sitten Halonen vielä muistuttaa mielipideyksinvaltiuden vaarasta, jos mennään arvojohtajapresidenttiyteen. Hän taitaa käyttää ilmaisua julistetaan arvojohtajaksi. Tämä varoittelu tuntuu hätävarjelun liioittelulta.

Haluaisin, että presidentti esiintyisi inhimillisenä solidaarisena arvojohtajana. Siihen toiveeni saattaa sitten kaatuakin. Kansalaisethan voivat valita joskus presidentin, joka julistaa vaikkapa, että yhteiskunnan kannustavuutta ja reiluutta pitää lisätä antamalla nykyistä parempi korvaus työnteosta ja jäädyttämällä perusturva nykyiselle nimellistasolle. Vaarana siis olisi, että arvojohtajan arvot olisivat itselleni vastenmielisiä, mutta en usko siihen, että Suomessa nousisi joku arvosanelijaksi.

Väsynyttä Kreikka- ja presidenttikeskustelua

Poliittinen keskustelu on tällä hetkellä tylsää. Kreikasta ja presidenttiehdokkaista yritetään vääntää jotakin viisasta ja nokkelaa, mutta se on väkinäistä. Kreikka on mutkikas ja toivoton aihe hahmotettavaksi, ja presidenttikisaan puolestaan mennään räpeltämällä.

Presidenttikeskustelussa ei ole politiikkaa mukana. En tiedä, millainen on meno tv:n puolella, koska ei ole tv:tä, mutta muualla aiheen käsittely on lähinnä sanaleikkiä. Satuin kuuntelemaan, kun Enbuske haastatteli Niinistöä. Siitä ei jäänyt mitään kiinnostavaa mieleen. Enbuske tosin yritti rohkeasti panna Niinistöä koville, mutta viihdeohjelmahan siitä tuli. Ihmettelen vain, että näillä eväilläkö vaaleihin ja presidentiksi mennään.

Ehdokkaiden paremmuusarvioinnin kannalta presidenttikeskustelulla ei tosin ole merkitystä, sillä parhaat ehdokkaat ovat joka tapauksessa Väyrynen ja Soini. Ehdotankin, että valitaan puolella palkkiolla kumpikin.

Kulttuuriväki pyrkii hoitoalan avuksi

Myönnän, että hiukan ärsyttää sellainen kasvava ilmiö, että kulttuuri- ja taideala ovat keksineet ruveta markkinoimaan itseään mukaan hoito- ja ennaltaehkäisevään työhön. Nyt viimeksi luin aiheesta Verkkoapilan jutun. Siinä musiikkiopistojen edustaja harmittelee kuntien rahatilannetta opistojen kannalta. Edustaja toivookin, että kunnat hyödyntäisivät musiikkiopistojen osaamista muun muassa vanhustyössä ja lasten kanssa tehtävässä työssä.

Ärsyttävää ilmiössä kai on se, että mielestäni musiikki todellakin on musiikkia ja siinä on sen merkitys. Automaattisestihan kenenkään asiantuntijan neuvomatta ihminen tulee kuunnelleeksi tunnetilaansa sopivaa musiikkia. Tietysti monet tekevät paljon myös järjettömyyksiä ja kuuntelevat musiikkia, joka tekee rauhattomaksi ja ties miksi. Mutta se on taas eri asia.

Verkkoapilan jutussa musiikkiopistojen edustaja tuo esille muun muassa sen, että lapsi, vai oliko se nuori, voi kanavoida tunteitaan musiikin avulla. Minä uskon, että ainakin nuoret juuri niin tekevätkin. Nehän oikein analysoivat toisilleen, mitä tuntemuksia mikin esitys heissä herättää.

Eihän siinä tietenkään ole mitään pahaa, että musiikki, taide tai mikä tahansa parantaa esimerkiksi potilaan elämää, jos se niin tekee. Eikä välineellisyydessäkään ole mitään pahaa. Musiikki ja taide mitä suurimmassa määrin ovat tuottoisan liiketoiminnan välineitä. Hyvä niin. Joku vaan tässä musiikin ja kulttuurin uudessa argumentointitavassa ärsyttää. Huomautan, että en ole kulttuuri-ihminen, ja tosikkomaisimpiin sanoihin kuuluvatkin mielestäni kriitikoiden ja joidenkin tekijöiden käyttämät sanat ulkomusiikillinen, ulkokirjallinen ja ulkotaiteellinen.

Kulttuurin uudenlaisen itsensä perustelun taustalla on tietysti se kova asia, että muiden alojen hyytyessä vain hoitoala vetäisi, kunhan sillä olisi rahaa. Tosin varsinainen hoitotyö niin kuin mikä tahansa ammattiala sopii vain pienelle osalle ihmisistä.

Jatkuva julkisuus Perussuomalaisten etu

Perussuomalaisten tulevaisuus on turvattu. Puolue tekee uusia ennätyksiä vaali vaalilta, jos se yhtään riippuu mediajulkisuuden määrästä. Rupesin lukemaan Uuden Suomen Puheenvuoro-blogipalvelua. Siinä alkoi tulla vastaan kirjoituksia, joista heti näki, että aihe liittyy Perussuomalaisiin tavalla tai toisella. En suinkaan mennyt blogipalveluun etsimään puheenvuoroja Perussuomalaisista vaan katsomaan, onko siellä kiinnostavia aiheita. Sitten vain tulin huomanneeksi, että Perussuomalaisista kirjoitetaan todella paljon.

Selasin blogipalvelua ylimalkaisesti ja luin vain kiinnostavilta tuntuvia kirjoituksia. Niinpä en muista myöskään sitä, missä määrin Perussuomalaisiin liittyvissä puheenvuoroissa oli myönteinen ja missä määrin muunlainen sävy. Ensiksi tosin oletin, että puolueeseen liittyvät tekstit olivat suurelta osin kannattajien kirjoittamia, mutta tuskinpa sittenkään. Luultavasti enemmistö oli kriittisiä. Eikä viidesosa pystyisikään valtaamaan julkisuutta.

Taasko odotettavissa epäoikeudenmukainen Yle-rahoitusesitys?

Ylen rahoitusmallin käsittelytapa ei herätä luottamustani. Asiasta puhutaan ja kirjoitetaan paljon palstoilla, mutta vastuussa olevien puheet saavat aikaan lähinnä epäluuloja. Todetaan kyllä tomerasti, että päätöksen on tultava ja se tulee pian, mutta juuri nyt en osaa sanoa sasiasta enempää. Minulle tulee tästä epäilyttävä kuva. Jälleenkö ihmiset yllätetään epäoikeudenmukaisella rahoitusesityksellä toivossa, että he järkyttyisivät niin etteivät ymmärtäisi edes vastustaa esitystä?

Mitä tarkoittaa esimerkiksi Jungner? Hänhän sanoo Demarin jutun (Neljännesmiljoona lintsaria ei maksa "rehellisyysveroa", 21.9.2011) mukaan, että kun maksajien määrä kasvaa maksu pienenee. Samalla hän puhuu budjettirahoituksesta. Toki verovelvollisia on enemmän kuin nykyisiä tv-maksuja, mutta normaalissa verotuksessa maksun määrä joillakin myös nousee. Onko kuitenkin tulossa huono tasavero, jossa budjettia käytetään kierrätyskeinona.

Paras on pysyä nykyisessä tv-maksumallissa ihan rauhassa eikä keksiä väkisin muuta. Aikaisintaan sitten, kun rahoitusmallista on käyty rehellinen keskustelu, voidaan ajatella muunlaista vaihtoehtoa.

Toimittajista lehtimyyjiä?

Jos lehden toimitustyöntekijä arvostaa tuotettaan, miksi hän ei mediamarkkinatilanteen niin vaatiessa ryhtyisi lehtensä puhelinmyyjäksi? Edes osittain. Näin hän ylläpitäisi omaa mediatyöpaikkaansa. Varmaan jotkut niin tekevätkin, mutta en ole julkisuudessa havainnut mainintoja tällaisista siirtymistä. Sen sijaan lehtiä myyvät valtaosin ja enenevästi lehtitalojen ulkopuoliset ihmiset.

Mitähän se arvostettu toimittaja ajattelee näistä puhelinmyyjistä, jotka myyvät hänen luomustaan? Arvostaako? Joku saattaa arvostaakin. Ehkä toimittaja kuitenkin enimmäkseen ajattelee, että hänen "hyvä tuotteensa" myy itse itsensä tai ainakin sen pitäisi tehdä niin. Yhä vähemmän kuitenkin myy. Suuntaus on ollut selvä jo pitkään, ja nyt on alkanut tulla näitä irtisanomisia.

Alaspäin mennään asuntojen hinnoissa

Kyllä se asuntojen hintapudotus on nyt alkanut. Esimerkiksi Taloussanomissa on ollut syyskuun aikana uutisia ja juttuja, jotka kaikki antavat viitteitä laskusuunnasta. Muun muassa Vuokraturvan skenaarioista minulle muodostuu kuva, että alaspäin mennään oikein reippaasti. Äärimmillään 20 prosenttia vuodessa. Niin ikään Taloussanomien mukaan Kiinteistömaailman Rytkönen toteaa, että vaikka asuntokauppa kävi elokuussa poikkeuksellisen vilkkaana, ihmiset myös tinkivät entistä hanakammin. Nyt on jo tilastoonkin perustuvia lukuja siitä, että Helsingissä käänne laskuun näyttää alkaneen heinäkuussa ja muualla elokuu saattoi olla käännekohta.

Omat heikot signaalini ovat kertoneet laskusta ja laskutunnelmista jo jonkin aikaa. Ongelma vain on se, että kaikenlainen markkinahypetys ja mahdollisesti ajoittainen todellinenkin kaupanteon vilkkaus hämäävät kuluttajaa. Mielestäni asuntokauppoja tehdään yllättävän vähän siihen nähden, mitä markkinakohinan perusteella voisi olettaa. Tietysti myyjillä ja välittäjillä kauppa käy aina kovaa ja tulevaisuudessa vieläkin kovempaa. Se kuuluu pelin henkeen.

On mielestäni erinomainen asia, että ihmiset ovat alkaneet tinkiä. Kiinteistömaailman Rytkönen kuvaa ilmiötä osittain jo kielikuvalla kokeilla kepillä jäätä, kuten Taloussanomien jutusta käy ilmi. Mitähän sanoja mahtaa tarkoittaa? Omasta mielestäni kepillä jäätä tarkoittaa sitä, että ilman määrätietoista harkintaa vain kokeillaan, sattuisiko myyjä hyväksymään tarjouksen. Jos sen sijaan tinkiminen on huolella harkittua, tarjous voi olla vaikkapa 30 prosenttia (tai melkein mitä tahansa) alle pyynnön. Asia riippuu pyynnöstä, myyjän tilanteesta ja markkinatilanteesta. Tietysti se riippuu myös ostajan tilanteesta. Ostajalla on kaikki syy pudottaa tarjouksensa tasolle, joka hänen on järkevää maksaa, kävi tarjouksen miten tahansa. Tällöin tinkimisessä ei ole kyse jään kokeilemisesta kepillä, vaan todellisuudentajusta.

On lisäksi kaksi kiinnostavaa seikkaa, jotka osoittavat käänteen tapahtuneen. Vaikka kauppa on ollut erityisen vilkasta elokuussa, hinnat ovat samalla laskeneet. Onko siis tarjonta suhteessa kysyntään kasvanut ja kasvu laskenut hintatasoa? Ehkä siitä on kysymys, sillä ainakin myynnissä olevien asuntojen määrä on kasvanut. Toinen kiinnostava seikka on, että loppukesän ja elokuun hinnanlaskua ei ole estänyt myöskään kasvukeskusten syksyinen opiskelijaryntäys. En tosin ole aikaisempina vuosina seurannut opiskelijaryntäyksen vaikutusta loppukesän ja alkusyksyn hintoihin. Joka tapauksessa nyt vaikuttaa siltä, että pinnan alla odottaa tuntuva lasku.

Myös korkojen nousu on odotettavissa joskus. Op-Pohjola-lehdessä (3/11) haastateltu pääekonomisti Reijo Heiskanen toteaa, että tulevaisuudessa korot nousevat vähintään pari-kolme prosenttiyksikköä. Kun Op-Pohjolan edustaja sanoo näin, mielestäni on syytä luottaa siihen että vähintään tuon verran korot nousevat.