Taas ollaan luomassa työelämään uutta näennäisinnovaatiota, kolmen päivän koulutusvapaata. Todella järjetöntä. Mistään yleisestä vuosittaisesta koulutusvapaasta ei pidä sopia. Koulutuksen ja kuntoutuksen pitää lähteä kunkin työnantajan ja työntekijän tarpeesta. Ei koulutusta koulutuksen vuoksi. Kummallakin tulee olla konkreettinen näkemys siitä, milloin ja mitä koulutusta juuri kyseisessä organisaatiossa tarvitaan. Varsinkin toimihenkilöillä on jo liikaa kaikenlaisia koulutuspäiväputkia.
Mitä uutta tällä koulutuspoissaolokeksinnöllä luullaan saavutettavan? Ovathan työnantajat kouluttaneet tähänkin asti työntekijöitään. Ja onhan jo vuorotteluvapaa, jonka yhtenä tarkoituksena oli muistaakseni työntekijän itsensä kehittäminen. Sitten on opintovapaa, aikuiskoulutusraha ja ties mitä.
Koulutusvapaa nostaisi jälleen kuluttajan ja todennäköisesti valtion kuluja. Työntekijä ehtii tuottaa entistä vähemmän, mutta hän saa vähintään saman palkan kuin ennenkin. Kustannukset menevät tuotteisiin ja palveluihin. Näin kuluttaja lopulta joutuu maksamaan yhä enemmän yhä vähemmästä. Työnteko ei suinkaan tehostu enää niin paljon kuin kustannukset nousevat, vaikka kuinka yritettäisiin tehostaa.
Yksi varma seuraus on se, että työelämä muuttuu vuosi vuodelta raskaammaksi. Tehollinen työaika vähenee, mutta palkkataso samalla nousee. Tässä on kaksinkertainen syy kiristää työtahtia. Niinpä valitus työelämän rasittavuudesta vain lisääntyy. On myös turha olettaa, että palkattaisiin lisää työvoimaa korvaamaan puuttuvaa työpanosta. Niinpä työllisyyskään ei paranisi tämän kaavaillun leppoistamiskokeilun sivutuotteena.
Esimerkiksi virastoissa koulutusinnostus näkyy jo nyt ajoittain nurinkurisella tavalla. Kun menee asioimaan, ovessa ilmoitetaan että toimisto on koko päivän suljettu koulutuksen (tms.) takia. Tätäkö halutaan lisää?
Pahinta näissä työelämän niin sanotuissa laadunparannuksissa on, että niiden avulla vähennetään työaikaa pala palalta ja lisätään kustannuksia. Myöhemmin näistä palkallisista downshiftingeistä ynnä muista ei päästä eroon, vaikka haluttaisiin. Koulutusvapaa-asiassa hämmästyttää se, että maan hallitus työntekijäpuolen tukena ajaa sitä ja työnantajajärjestöt puolestaan ovat jo "antaneet pikkusormen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti