perjantai 7. lokakuuta 2011

Mitä pahaa presidentin arvojohtajuudessa?

Tarja Halonen sanoo, että presidentin julistaminen arvojohtajaksi ei ole merkki modernista, kansanvaltaisesta yhteiskunnasta. Tämä väite olisi vaatinut selvennystä. Nyt joutuisin arvailemaan, mitä Halonen tarkoittaa, mutta arvailu näissä yhteyksissä on turhaa. Tuntuu vain siltä, että sanoja moderni ja kansanvaltainen käytetään mielellään monenlaisissa perusteluissa. Niistä on tullut kauniita sanoja.

Lisäksi Halonen toteaa, etteivät presidentin juridiset oikeudet vähennä arvojohtajuutta. Tämä toteamus on käsittääkseni Halosen vastaus lähinnä siihen, kun vallan vähentäjät ovat todenneet, että jäähän presidentille arvojohtajuus. Ihmettelen Halosen vastausta, sillä eihän tuo vallan vähentäjien kommentti kai sitä tarkoita, että vallan vähentäminen lisäisi arvojohtajuutta. Heidän tavoitteensa on varmaankin vain se, että presidentin juridinen valta vähenee. Sitten Halonen vielä muistuttaa mielipideyksinvaltiuden vaarasta, jos mennään arvojohtajapresidenttiyteen. Hän taitaa käyttää ilmaisua julistetaan arvojohtajaksi. Tämä varoittelu tuntuu hätävarjelun liioittelulta.

Haluaisin, että presidentti esiintyisi inhimillisenä solidaarisena arvojohtajana. Siihen toiveeni saattaa sitten kaatuakin. Kansalaisethan voivat valita joskus presidentin, joka julistaa vaikkapa, että yhteiskunnan kannustavuutta ja reiluutta pitää lisätä antamalla nykyistä parempi korvaus työnteosta ja jäädyttämällä perusturva nykyiselle nimellistasolle. Vaarana siis olisi, että arvojohtajan arvot olisivat itselleni vastenmielisiä, mutta en usko siihen, että Suomessa nousisi joku arvosanelijaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti