Operaattori soitti, laajakaistaoperaattori. Itse asiassa tietenkin soittaja oli operaattorille myyntipalvelua tarjoavan firman puhelinmyyjä. Myytävä artikkeli oli laajakaista, adsl-laajakaista.
Puhelinmyyjä ehdotti sujuvasti ja reippaasti, että nyt kannattaisi vaihtaa hidas yhden megan adsl-laajakaista 10 megan laajakaistaan. Lisäksi siihen tulisi mukaan mobiililaajakaista. Mobiililaajakaista olisi kuulemma hyvä olla valmiina, kun sitä sitten joskus tarvitsee. Tämä tarjous olisi hyvä, kun hinta ei nousisi nykyisestä.
Nyt tuntui siltä, että puhelinmyyjä myy sellaista mihin on melkein aito tarve eikä hintakaan nouse entisestä. En joutuisi maksamaan lisää saamastani hyvästä. Tosin hitaasti puhelimessa innostuvana henkilönä pidän koko ajan pientä jarrua päällä. Kun taitava puhelinmyyjä puhuu, mietin samalla kysymyksiä. Haluan varmistella, että onhan sitten niin ja pysyyhän kaikki muuten entisellään ja eihän tule lisämaksuja ja kuinkas kauan se sitoo. Nämä ovat niitä moninaisia epäröiviä kysymyksiäni, kun olen jo oikeastaan ostamassa mutta en ihan vielä uskalla paukauttaa että no joo.
Kun olin aikani varmistellut ja kun myyjä oli toistellut että juu juu kyllä ja että olisiko vielä jotakin mielessä, niin viimeisen mietintärypistyksen jälkeen sanoin että joo no otetaan se. Fiilis oli sellainen, että olin ilmeisesti tehnyt huolellista työtä ja asiat eivät ainakaan menisi huonompaan suuntaan. Puhelinmyyjä vaikutti kohtalaisesti luottamusta herättävältä.
Pian rupesikin tulemaan viestiä eri kanavia pitkin. Viesteissä minua pidettiin huolellisesti ajan tasalla, mitä tapahtuu tilaamani laajakaistan ja mobiililaajakaistan asennuksen suhteen seuraavaksi. Tuli mieleen, että nyt on päätetty pitää tiedonkulku, informointi, informaatio, riittävänä.
Tuli myös postista saapumisilmoitus. Pähkäilin, että ei kai tässä tarvitse mitään itse asennella. Toivoin, että postista noudettava lähetys ei olisi mikään asennustietoväline. Hiukan ihmettelin, että mikähän se sitten mahtaisi olla. Päättelin lopulta, että varmaankin ovat lähettäneet vielä ohjeita ja muuta vastaavaa. Haluavat silläkin tavalla varmistaa, ettei uusi laajakaistaliittymä eikä myöskään mobiililaajakaista aiheuta minulle ongelmia. En pitänyt kiirettä saapumisilmoituksen kanssa enkä noutanut lähetystä postista aivan heti.
Lopulta hain lähetyksen postista. Kun sain lähetyksen, ihmettelin mielessäni että jaaha tämä on vain tämmöinen ohut kirje. Vähän kummeksuin, että onpas huolellista touhua kun tällainen kirje pitää oikein itse noutaa postista. Tulin kotiin. Avasin kirjeen. Kirjeen yhteydessä oli kortti.
Luin kirjettä. Alkoi hermostuttaa ja huolestuttaa yhä enemmän ja hyvin nopeassa tahdissa. Ei tuntunut todellakaan kivalta enää. Sim-kortti. Ja pahinta oli, että kirjeessä oikein kohteliaaseen ja tyypillisen iloiseen sävyyn kiiteltiin kun olen päätynyt vaihtamaan tai jotain, mitä siinä nyt sanottiinkaan. Olin sen verran huolestunut tästä yllätyksestä, että en malttanut keskittyä kunnolla edes kirjeen lukemiseen. Ja vaikka olisin sen lukenut kuinka moneen kertaan tahansa, ei sen jotenkin epämääräinen sisältö olisi minua rauhoittanut. Enkä viitsi tarkistaa nytkään tässä, mitä siinä tarkkaan ottaen lukee. Joka tapauksessa tuossa vaiheessa fiilis vain synkkeni, kun kirjeessä luvattiin vaihtaa numero ja muuta sellaista. Siinä olikin joku uusi numero mainittuna. Sitten siinä huomautettiin vielä, että älä vaihda sim-korttia ennen kuin he ilmoittavat. Tämä mitä nyt kerron, ei ole kovin tarkkaa sisällönkuvausta, sillä tarkkuudella ei ole kirjoitukseni kannalta merkitystä. Pääasia on tämä kielteinen tunnelma kyseisen kirjeen suhteen siinä vaiheessa, kun sen sain.
Yksi merkittävä asia oli taaskin se, että huomasin tehneeni väärän kaupan huolimatta kaikesta varmistelusta. Eihän puhelinmyyjä puhunut mitään kännykän numeron vaihtamisesta. Puhelinmyyjä ei edes kysynyt, mikä kännykkäliittymä minulla on. Ei mainittu kertaakaan sanaa Sonera ainakaan missään olennaisessa mielessä. Kännykkäliittymäni on siis Sonera, ja olen siihen hyvin tyytyväinen.
Siispä miten ihmeessä nyt minulle lähetetään sim-kortti kännykkää varten? Eihän tässä näin ollut tarkoitus käydä. Tämä meni jälleen täysin pieleen. Pahinta oli vielä se, että Soneran kännykkäliittymäni on määräaikainen ja nyt minulla on uusi sim-kortti ja siis uusi kännykkäliittymä vanhan lisäksi. Laskeskelin, paljonko joutuisin maksamaan turhia kuukausimaksuja ja kuinka kauan. Manasin huonoa tuuriani näiden kauppojen suhteen, olkoot ne sitten myymälässä tehtyjä tai puhelimessa. Siis tuo on todellakin sim-kortti, ja sim-kortti on tarkoitettu kännykkään.
Kaiken muun pahan lisäksi tuossa vaiheessa oli sunnuntai. Meillä on täällä asiamiesposti, ja vasta sunnuntaina tulin noutaneeksi tämän ongelmalähetyksen. Olisinpa edes lauantaina noutanut. Olisinpa ollut edes sen verran nopeampi. Pitää näköjään olla heti liikkeellä kaikenlaisten lähetysten suhteen tästä lähtien. Jos olisin lauantaina ajoissa ollut liikkeellä, olisin voinut soittaa operaattorin, laajakaistaoperaattorin, asiakaspalveluun. Olisin heti voinut perua, ainakin yrittää perua, tilaukseni vähintäänkin tämän kännykkäliittymän osalta. Mutta piti tosiaan käydä mahdollisimman huono tuuri, ja nyt oli sunnuntai eikä operaattorin asiakaspalvelu ollut auki.
Oli tässä kestämistä. Hikiset oli oltavat. Soitin eräälle tuttavalleni mieltäni ja tunnelmiani purkaakseni. Manasin, että tässä kävi taas näin, ja eihän puhelimessa ollut mitään puhetta koko kännykkäliittymästä eikä siitä mikä liittymä minulla on. Toistin tuolle tuttavalleni, että myyjä puhui vain mobiililaajakaistasta kiinteän laajakaistan lisukkeena. Siitä ainoastaan oli puhetta koko ajan eikä mistään kännykästä. Siitä toki puhuttiin moneen kertaan myyjän kanssa, että nettitikku pitää olla sitten jos todella kannettavaa käyttää vaikka matkalla. Mutta kännykästä ei puhuttu. Tätä marisin tuttavalleni. Ei tuntunut yhtään mukavalta. Ei tuntunut sittenkään, vaikka tuttavani rauhoitteli että kannattaa lukea se kirje tarkemmin jos se vaikka ei koskekaan kännykkää. Lohdutteli myös, että sattuuhan noita. Mutta minusta tuntui äärimmäisen vastenmieliseltä katsoa koko kirjettä. Ei siitä mitään selvinnyt. Siitä jäi vain mieleen, että kiitos kun otit käyttöön tämän uuden tai jotain. Ilmoitamme sitten, kun voit vaihtaa ja niin edelleen. Siinä oli mukana sim-kortti, ja sim-kortti tarkoittaa kännykkää. Mitä muuta se voi tarkoittaa? Ei mitään. Näitä kelasin siinä puhelimessa ystävälleni ja itsekseni.
Sunnuntai tuntui pitkältä. Odotin vain maanantaiaamua. Katsoin valmiiksi, moneltako operaattorin asiakaspalvelu aukeaa. Tässä jutussa oli lisäksi kiire, sillä operaattori oli avaamassa kiinteää laajakaistaliittymää jo maanantaina. Ehdoissa käsittääkseni mainitaan, että perumisoikeus on tuo 14 päivää tai mikä se nyt on, mutta että enintään kytkemiseen asti. Näin ymmärsin ehtoja luettuani. No kun tämä oli tämmöinen paketti, niin paketti on sitten otettu kun sen osakin on kytketty. Ja jos ne vielä sen kännykkäliittymänkin sattuvat kytkemään maanantaina, niin silloin viimeistään peli on menetetty. Ei voisi enää perua mitään. Pitäisi vain kärsiä.
Maanantaiaamu tuli, ja minä olin valmistautunut perumaan jopa koko tarjouksen. Ainakin siinä tapauksessa se olisi, sen pitäisi olla, mahdollista, kun ei ole ehditty tehdä kytkentää. Soitin operaattorin asiakaspalveluun ennen kahdeksaa ollakseni ajoissa jonossa. Eipä siitä ollut hyötyä. Herraääni muistutti, että aukeaa kahdeksalta, kiitos soitosta. Ei kiva taaskaan.
Sitten tuli kahdeksan. Aika pian sieltä henkilö vastasikin. Minulle oli tässä vaiheessa tärkeintä, että saan homman hoidettua nopeasti pois ennen kuin ehtii tapahtua pahempaa. Selitin varmaan tohkeissani ja epäselvästi tästä kännykkäliittymäongelmasta. Sanoin, että ei tässä ollut tarkoitus vaihtaa kännykkäliittymää. Kyselin, että ei kai minun nykyistä numeroani mennä muuttamaan ja siis nykyistä liittymääni. Asiakaspalvelija, että ei sen pitäisi siihen vaikuttaa. Minä kuitenkin pyysin, että kun tässä on vielä tämä perumisaika, niin mobiililaajakaista voidaan perua kun ei sillä ole nyt käyttöäkään. Riittää pelkkä kiinteä laajakaista. Mitähän se maksaisi? Henkilö siirsi hintatiedusteluni toiselle ihmiselle. Siirtymä kesti, ja ajattelin että mitenhän tässä käy. Hikoilutti. Odotin.
Vastasi hyvin miellyttävä henkilö. Puhui ystävällisesti ja rauhallisesti, palveluhenkisesti. Oli jo valmiiksi selvillä, mitä asia koski. Siinä mielessä alkoi aika hyvin tämä osuus. Ei toki ollut moittimista ensimmäisenkään vastaajan suhteen. Siinä sitten selviteltiin erilaisia hintoja, ja palvelija suositteli todella ottamaan tämän alkuperäisen tarjouksen. Kieltämättä jos olisi ottanut vain osan, olisi tullut paljon kalliimmaksi. Hinnat ovat näköjään kovia. Mutta mutta se ongelma tässä koko tarjouksessa oli se, että kun tuli se sim-kortti. Enkä minä kännykkäliittymää tarvitse. Ei kai nyt vain mennä muuttamaan kännykkäliittymääni. Sitäkin minä vielä ihmettelin, että jos käytän mobiililaajakaistaa, niin pitäisikö minulla olla toinen kännykkä tai vaihtaa tilapäisesti sim-kortti nykyiseen kännykkääni. Tätä muuten taisin tolkuttaa sille ensimmäisellekin asiakaspalvelijalle, ja hän taisi siihen vastata että no se on kyllä aika hankala sillä tavalla tehdä. Mutta vasta tämän toisen henkilön vastauksista minulle alkoi pikku hiljaa valjeta, että se sim-kortti tulee siihen nettitikkuun. Ai että sitä ei laitetakaan kännykkään. Ai se tulee siihen nettitikkuun. Enpä ole sitä tajunnutkaan, että se tulee siihen. Olen kyllä nettitikkua jonkin aikaa joutunut kerran käyttämään, mutta en tiennyt että siinä on sim-kortti. Tätä minä selvästi huojentuneena selitin asiakaspalvelun ystävälliselle ja rauhalliselle henkilölle. Ai että se onkin siis näin eikä näin. Olipa huojennus.
Puhelu päättyi hyvissä tunnelmissa, eikä tässä senkään jälkeen ole esiintynyt mitään takaiskua. Olen tullut nyt siihen tulokseen, että tuntuva tietämyksen lisääntyminen joissakin tietoteknisissä seikoissa edellyttää minun tapauksessani todellista tyhmyyttä. Toisaalta tällainen oppimistapa on rasittava. Nolottaisi myös vähemmän, jos tuo tietämys karttuisi tasaisesti eikä kielteisten elämysten kautta.
Nyt selvisi pitkään kestänyt ihmettelyni, miten nettitikku, tikku, auttaa saamaan yhteyden verkkoon. Kiinteässä laajakaistassa on modeemi, mutta miten ihmeessä tikun laittamisen jälkeen voi saada yhteyden verkkoon. Missä siinä on se tiedonkulku, jotta sinne verkkoon päästään. Nyt se selvisi. Sehän on juuri tämä sim-kortti. Harmi, etten tuota tiennyt aikaisemmin.
Tällainen on tyypillistä tietotekniikalle. Tietämykseen ja ymmärrykseen jää mieltä askarruttavia aukkoja, kun nopeaan tahtiin liian innokkaat tietotekniikkaihmiset tuovat markkinoille ja ottavat käyttöön uusia tekniikoita ja kun he ottavat käyttöön varsinkin uusia käsitteitä. Jos yrittää seurata verkkokeskustelua jostakin tietoteknisestä ongelmasta, niissä vastataan ikään kuin ammattilaiselle joka haluaa lisätietoa, kun pitäisi vastata kuin aloittelijalle. Jos kysyisin näiltä tietäjiltä, laitetaanko mobiililaajakaistassa sim-kortti siihen omaan kännykkään, niin heistä ainakin joku vastaisi että voi sen laittaa mut puhelut on sit aika kalliita. Tässä kohtaa meikäläinen tulkitsisi sitten jotenkin niin, että no ei se mitään, ei sitten soiteta sillä sim-kortilla, mutta hiukan jäisi epävarma olo että menikö se nyt ihan oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti