SAK:n ja STTK:n kasvupoliittinen ohjelma = voimavaroja lisää, rutkasti!

SAK ja STTK ovat laatineet kasvupoliittisen ohjelman. Ensimmäisen kerran, kun ohjelmaan jossakin viitattiin, kiinnostuin siitä muun muassa sen takia, että tuossa esittelyssä mainittiin rakenteet.

Aloin sitten huolellisesti ja vastuullisesti kuten sanotaan lukea tätä SAK:n ja STTK:n kasvupoliittista ohjelmaa. Voisin tässä kohtaa jo esittää yleisnäkemykseni ohjelmasta tai esittää suoraan kritiikkiä heti aluksi, mutta olen mieluummin niin positiivinen kuin voin. Negatiivisuuttahan on aivan liikaa ilmassa, eikös olekin.

Paras kohta SAK:n ja STTK:n kasvupoliittisessa ohjelmassa on luku, joka käsittelee asuntotuotannon lisäämisen tarpeellisuutta. Siinä uskalletaan, kumma kyllä, puuttua jopa sääntelyyn, kun todetaan että pitää käydä läpi vanhentuneita rakentamismääräyksiä ja kun näistä esitetään vieläpä joitakin esimerkkejä. Tällaisen ”rohkeuden” esiintyminen on kuin valon pilkahdus. Mutta vaikka mielelläni olisin löytänyt muitakin positiivisia ”yllätyksiä” ohjelmasta, on tyydyttävä tähän. En sano tätä pahalla vaan totean vain näkemykseni.

Kasvupoliittisesta ohjelmasta antaa jonkinlaisen yleiskuvan seuraava toimenpideluettelo luvussa Laajapohjainen kasvustrategia:

• Vahvistetaan sopimusyhteiskuntaa. Se takaa vakaan ja ennustettavan ympäristön
elinkeinotoiminnalle.
• Hyvä hallinto ja oikeusjärjestelmä takaavat hyvän investointiympäristön.
• Huolehditaan hyvinvointipalveluista, jotka synnyttävät laaja-alaista osaamista
ja mahdollistavat korkean työssäkäyntiasteen.
• Panostetaan koulutusjärjestelmään ja taataan koko väestön korkea osaaminen.
• Jatketaan työtä harmaan talouden torjumiseksi entistä ponnekkaammin.

Tarkemmin kuvattuna ohjelman keskeiseksi viestiksi muodostuu mielestäni se, että pitää lisätä rutkasti rahaa hyvin moniin suuriin hankkeisiin ja niin sanottuihin hyviin asioihin ja monille julkisen sektorin toimijoille. Sanaa raha ei käytetä, vaan puhutaan resurssien vahvistamisesta, voimavarojen lisäämisestä ja riittävien resurssien turvaamisesta sille, tälle ja tuolle sektorille ja taholle.

Hyvinä panostuskohteina mainitaan useassa kohdassa koulutus, osaaminen, muutosturva, ammatillinen liikkuvuus, työelämän laatu ja jopa tuottavuuden kehittäminen. Keinoina esitetään voimavarojen lisäämistä työvoimapolitiikkaan ja työnvälitykseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja koulutuspaikkoihin nuorille ja aikuisille. Niin ikään esitetään valtion ja muiden tahojen osallistumista muun muassa kaivos-, matkailu-, elintarvike- ja metsäsektorin lisärahoittamiseen. Lisäksi tuodaan esille arktisen alueen ja Venäjän merkitys. Halutaan luoda kasvualoja varten rahastoja, joissa myös valtio on mukana. Painotetaan Tekesin resurssien vahvistamista jne. Myös valtion liiketoimintaomistusta pidetään esillä. Samalla ohjelmassa pidetään tärkeänä, että valtio omistajana toimii esimerkkinä hyvästä työelämän laadusta. Kilpailuviranomaisillekin pitää antaa enemmän voimavaroja eli olisikohan tuo rahaa ja henkilöitä?

Edellä oleva lista on haastava, mutta sittenkin kasvupoliittisen ohjelman keskeinen resurssikohde tuntuu olevan liikenneyhteyksien tai laajemmin infrastruktuurin parantaminen, laajentaminen ja uudistaminen. Ohjelmassa esitetään suuria hankkeita maalla, merellä ja kiskoilla. Myös kotimaan lentoliikennettä pitää vahvistaa.

Vähiten tässä SAK:n ja STTK:n kasvupoliittisessa ohjelmassa minua innostavat kohdat, joissa käsitellään elinkeinotoiminnan sääntelyä, verotusta ja julkista sektoria. Yritystoiminnan sääntelystä aluksi ikään kuin myönnetään, että sääntelyn mahdollisesti aiheuttamaa liiallista taakkaa erityisesti yritystoiminnan aloittamiselle on vältettävä, mutta sitten paljastuu mielestäni ohjelman vähemmän innostava henki. Ohjelmassa sanatarkasti huomautetaan:

Pienille yrityksille ei ole syytä luoda kohtuuttomia erivapauksia. Toisten yritysten
suosiminen tapahtuu aina toisten kustannuksella: pienyritysten vapauttaminen
joistakin velvoitteista on toisaalta kiristys suuremmille yrityksille ja yrityskoon
kasvun este.
Erityisen huolestuttavia ovat esitykset, jotka voisivat oikeuttaa pienet ja keskisuuret
yritykset jäämään työ- ja sosiaalilainsäädännön velvoitteiden ulkopuolelle.
Riskinä on se, että pk-yritysten työntekijöiden suoja heikkenee ja yritysten välinen
kilpailu vääristyy.

Toki ei olekaan syytä milloinkaan tehdä mitään liikaa, ei myöskään tukea liikaa, sillä liikahan on liikaa. Siitä erikseen varoittaminen tässä ohjelmassa on kuitenkin uhkan liioittelua. Näkökulma on mielestäni väärä, sillä aina voidaan valita joko positiivinen tai negatiivinen näkökulma. Olisin odottanut, että tällaisessa ohjelmassa tähtäin olisi koko ajan siinä miten työllistetään enemmän ihmisiä, miten todella vähennetään työttömyyttä, miten jokainen halukas pääsisi työelämään. Mutta kun näkökulma on sääntelyn tarpeellisuudesta muistuttaminen, ollaan myrkyllisellä linjalla. Näin ei luoda uutta, vaan jatketaan vanhaan malliin vanhoilla rakenteilla. Tässä on sellainen pelottelun henki, että ei haluta joustaa kun pelko kohdistuu nimenomaan mahdollisiin väärinkäytöksiin. Valitaan siis näkökulmaksi uhka, kun yhtä hyvin voitaisiin valita näkökulmaksi mahdollisuus. Minä valitsisin mahdollisuuden.

Tässäkin ohjelmassa on näköjään vaikea päästä eroon valvontamielialasta. On kaksi vaihtoehtoa. Toisaalta voidaan lähteä siitä, että luodaan joustoilla uusia mahdollisuuksia yhä laajemmalle porukalle. Toisaalta taas voidaan lähteä siitä, että keskitytään valvomaan sitä, ettei vain mikään ja kukaan milloinkaan onnistuisi käyttämään järjestelmää väärin. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa valitaan laskeva ja taantuva suunta vaikkakin näennäisen turvallisesti ja oikeaoppisesti.

Ihan konkreettisesti sopiikin kysyä, minkä uhan pienet yritykset voivat aiheuttaa suurille yrityksille. Siitähän tuossa varoitetaan, että jos pienille annetaan joustoja, muun muassa suuret kärsivät. Onko kuitenkin niin, että ei ollakaan aidosti kiinnostuneita uusien yritysten syntymahdollisuuksista ja yhä suuremman joukon pääsemisestä töihin?

Seuraavassa on sitten ohjelmassa esitetty julkisen sektorin puolustus:

Maamme julkista sektoria on moitittu
liian suureksi. On kuitenkin syytä huomata, että laaja julkinen sektori takaa toimivan
infrastruktuurin, joka mahdollistaa hyvän kilpailukyvyn. Julkinen sektori
on välttämätön edellytys tehokkaalle yritystoiminnalle. Julkinen sektori on osa
ratkaisua, ei ongelmaa.

Julkisen sektorin ylistämisen lisäksi ohjelmassa katsotaan tarpeelliseksi oikein erillisellä toimenpidekohdalla todeta verotuksesta seuraavaa:

Korkea veroaste ei itsessään ole haitallinen.

Toteamus osaltaan vahvistaa ohjelman myönteistä asennetta laajaan julkiseen sektoriin.


Jos ymmärrän mitään rakenteista, niin niihin ohjelmassa ei puututa kriittisesti muualla kuin osittain rakentamisen osalta. Ohjelmassa päinvastoin esitetään runsasta resurssien lisäämistä eri tahoille.

Vertailukohtana ohjelmalle tuli mieleeni vaaliohjelmat tai toisaalta myös nykyisin julkaistavat varjobudjetit. Varjobudjeteista tämä SAK:n ja STTK:n kasvupoliittinen ohjelma eroaa sillä olennaisella tavalla, että tässä kokonaishintalappu jää esittämättä. Ei varmaan ole ollut tarkoituskaan sitä esittää, vaan on lähdetty liikkeelle periaatteellisella tasolla. Ohjelman lukuisat suuret panostusesitykset kuitenkin herättävät kysymyksen, että mitäs tuon toteuttaminen voisi maksaa. Toki ohjelmassa esitetään selviä lukujakin esimerkiksi tiehankkeiden osalta.

Joka tapauksessa ohjelman toimenpiteet merkitsevät mielestäni julkisen sektorin massiivisena pitämistä. Vaaliohjelmia kasvupoliittinen ohjelma muistuttaa juuri siinä, että se koostuu ”voimavarojen” ja muiden asioiden lisäämistarpeista ja osittain myös valvonnan lisäämisestä. Mistään ei oteta pois. Mitään ei pureta. ”Voimavara” on kaunis sana.

Tulisi mielenkiintoinen keskustelu, kun SAK:n ja STTK:n kasvupoliittista ohjelmaa kommentoisi sellainen henkilö, joka on ottanut ”elämäntehtäväkseen”, suorastaan brändikseen, nykyisenlaisen julkisen sektorin ja sääntelyn toistuvan parjaaminen ihan periaatteestakin. Sellaisiakin kommentaattoreita on. Olen lukenut heidän tekstejään. Saattaisi syntyä hedelmällinen keskustelu, tai sitten hedelmätön inttäminen huonommassa tapauksessa.

Lisäys: SAK:n ja STTK:n kasvupoliittinen ohjelma täällä.