Marko Junkkarin jutussa (HS 2.8) Matti Vanhanen kritisoi elvytyspuheita. Sen sijaan hän korostaa rakenteellisia uudistuksia.
Lehdissähän tulikin jo huomioiduksi Vanhasen se suuren mittaluokan rakenteellinen uudistusehdotus, että valtion ja kuntien pitäisi sopia ohjelmasta jolla vähennettäisiin merkittävästi kuntien työntekijämäärää. Vanhanen mainitsee tässä kohtaa aikanaan toteutetun valtion tuottavuusohjelman, jolla vähennettiin työntekijöitä. Tästä tosin satuin näkemään myös kommentin, jossa väitettiin että siinä samalla kasvoi konsulttien käyttö huomattavasti. En tiedä, miten on käynyt, mutta toivottavasti ei niin kuin kommentissa väitettiin.
Joka tapauksessa Matti Vanhasen ehdottamaa kuntasektorin tuottavuusohjelmaa voitaneen pitää rakenteellisena uudistuksena, oikeesti. Se on myös rohkea ehdotus jo siinä mielessä, että sillä ei saa hurraa-huutoja monelta taholta.
Luin tietysti Marko Junkkarin juttua uteliaana sen suhteen, että mitäs ne muut rakenteelliset uudistuskohdat ovat. Periaatteessahan on oltava aina iloinen, kun joku sellaisia vihdoinkin konkreettisesti esittää. Etenen Vanhasen esittämää toimenpidelistaa eri järjestyksessä, kuin se esitetään Hesarin jutussa. Tämä sen takia, että ensiksi tulisivat ne rakenteellisimmat kohdat tuosta listasta. Seuraava sellainen on mielestäni selvästi se, että Vanhasen mielestä hallituksen pitäisi sopia nopeasti työmarkkinajärjestöjen kanssa eläkeiän nostosta.
Edellä mainitut Vanhasen esittämät toimet ovat mielestäni selvästi rakenteellisia ilman elvytyssekoituksia siinä seassa. Jatketaan listaa.
Vanhasen mielestä hallituksen pitäisi tukea työmarkkinajärjestöjä, jotta saataisiin pitkä, pienten palkankorotusten keskitetty tuloratkaisu. Muistaakseni EK:n Häkämies esitti samaan asiaan liittyen tuloverotarkistusta, joten eiköhän jo senkin perusteella myös Vanhasen toiveessa ole kysymys tästä. Siis siitä tosiaan, että ei suinkaan ”elvytetä” (eiks niin) vaan jätetään se raha sinne kiertoon tuloverotarkistuksen muodossa. Eikö tämä nyt kuitenkin ole sitä samaa asiaa? Toki voimmehan me sanoa tätäkin tavallaan rakenteelliseksi uudistukseksi, jos pitkän tähtäyksen pyrkimys todella olisi pitää tuloverot matalina ja nostaa vastaavasti esimerkiksi arvonlisäveroa (mitä vastustan). Sehän olisi verorakenteen muutos ja sillä selvä. Juu juu. Sitä nimittäin en usko, että verotusta kaiken kaikkiaan kevennettäisiin ja sen myötä julkista sektoria. Ei tässä taida olla sentään siitä kyse, että pikku hiljaa laskemalla kaikkia verokantoja pakotettaisiin julkinen sektori laihdutuskuurille, vaan kyse on siitä että valtion verotustuella helpotettaisiin työmarkkinoiden elämää, EK:n sanoin parannettaisiin matalapalkkaisen työn asemaa. Mielestäni tässä nyt kuitenkin lopputulokseksi jää ennen kaikkea se seikka, että valtiota pyydetään tukemaan työmarkkinoita rahalla.
Lopuksi otan tähän Vanhasen ehdotuksen, että hallituksen pitäisi tehdä veroratkaisuja, jotka kannustaisivat sijoittamaan yrityksiin, kun tällä hetkellä (”tällä hetkellä” jos mikä viittaa mielestäni suhdanneongelmaan) yritysten on kuulemma vaikea saada lainaa. Veroratkaisulla tarkoitettaneen pääomatulo- tai jonkin muun veron laskemista. Jälleen siis valtion pitäisi tukea rahallisesti jotakin tahoa. Eiköhän tämä ole sitä samaa ”elvytystä” kaikki. Näissä ”elvytys”-luonteisissa toimissa mielestäni on vain se, että edes niiden kannustevaikutus ei taida olla selvä. Yhteisöveron laskupäätöksen jälkeenhän muistan pääministerin todenneen, että eihän siitä ole varmuutta tapahtuuko toivottuja liikkeitä yrityksissä mutta että pitää toivoa. Jäi vaikutelma, että odotetaan yritysten vastavuoroisuuden hengessä investoivan kun saivat kunnon ruiskeen. Vaikka siis teoriassa ”elvytykset” ja verohelpotukset toimisivat niin ja niin, käytännössä ei olla asiasta vakuuttuneita.
Elvytyksellä ja elvytyspolitiikalla ymmärrän ja tarkoitan sitä, että tavalla tai toisella valtio yrittää vauhdittaa tuotantoa. Mikäs siinä, ihan ok, mutta nythän onkin keskusteltu siitä mitä se elvytys edellyttää valtiolta. Sehän edellyttää rahaa muodossa tai toisessa: valtion omia hankkeita (tää on kai sitä selvää julkista kulutusta), lainaa, suoraa tukea, verohelpotuksina, jolloin tässä tilanteessa jouduttaneen miettimään uskalletaanko elvyttää kun samalla sitten valtio velkaantuu. Jos vaikkapa Vanhasen toimenpidelistan mukaisesti kevennettäisiin erilaisia tuloveroja, niin vajehan siinä kasvaisi entisestään. Vähintäänkin on oltava varmuus siitä, että elvytystoimet tuovat hyvin nopeasti rahat takaisin ”korkoineen” yhteiseen hyvinvointiin. Tuovatko ne? Jos tuovat, ei kai siinä sitten muuta kuin menoksi.
Lue myös blogini muita kirjoituksia! Aiheita ovat mm. markkinointi, politiikka, media, talous.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti