Hallitus tai ainakin osa siitä on pitkän aikaa kiirehtinyt työmarkkinajärjestöjä neuvotteluihin. Työmarkkinaneuvotteluidenhan sanotaan olevan ratkaisevassa asemassa Suomen kehityksen kannalta. Niin ne varmaan ovatkin. Toisaalta on kiirehditty myös rakenneuudistuksia. Ne ovat vähintään yhtä keskeisiä kuin työmarkkinaneuvottelut. Nuo kaksi eivät toki olekaan erillisiä asioita, vaan juuri työmarkkinaneuvotteluilta odotetaan tuloksia, jotka edistävät rakenneuudistuksia. Uudistuksiahan tarvitaan erityisesti työelämässä, työmarkkinoilla ja elinkeinoelämässä.
Sen perusteella, mitä on ollut luettavissa työmarkkinajärjestöjen, ainakin palkansaajajärjestöjen, kommentteja joihinkin muutosehdotuksiin, niille kelpaisi ehkä yksi ”rakenneuudistus”, palkkaverojen alentaminen. Muuta nyt en muista, mikä niille sopisi.
Ansiosidonnaiseen ei ainakaan saa koskea SAK:n mukaan. Siitä ei kuulemma hyvä seuraa, jos ansiosidonnaiseen kosketaan. Eräs yksittäinen työmarkkinajärjestöjä vuoden pari hiertänyt kysymys on ollut koulutusvapaa, koulutusoikeus. Nyt jälleen siitä on saatu alustavasti aikaan jonkinlainen sopimus, johon kuitenkaan Akava ei ole tyytyväinen. Akava kritisoi sitä, että koulutusvapaa, koulutusoikeus, suosii sen mukaan matalapalkka-aloja. Työnantajathan saisivat vähennyksiä työntekijän koulutuskustannuksista, ja matalapalkkaisen työntekijän aiheuttamista koulutuskuluista nuo vähennykset kattaisivat enemmän kuin korkeapalkkaisen aiheuttamista koulutuskuluista. Näin Akava kertoo tuosta vähennysoikeudesta, ja uskon että näin asia myös on.
En tiedä, ajateltiinko koulutusvapaata (koulutusoikeutta) sorvattaessa rakenteita ja niiden uudistuksia ja muita työelämän kehittämistarpeita, mutta luulisin että ajateltiin. Nimittäin toisin kuin Akava minä pidän tuota koulutusvähennyksiin liittyvää matalapalkkaisten kouluttamista tarkoitusella tai tarkoittamatta suosivaa piirrettä oikeana ratkaisuna. Se on oikea sekä työelämän kehittämisen ja talouden kannalta että oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Kun näitä uudistuksia ja muutoksia vaikkapa valtiovallan taholta sitten esitetään myös työmarkkinajärjestöille, nämä haluavat kyllä pitää merkittävän päätösvallan yhteiskunnan asioissa itsellään mutta suhtautuvat penseästi omalla kohdallaan muutoksiin jotka eivät tuo heti jotakin lisää.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti