sunnuntai 25. elokuuta 2013

Pakkoruotsi, venäjä ja Jutta Urpilainen

Parin päivän takaisen uutisen mukaan SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ei halua luopua pakkoruotsista. Sen sijaan Urpilaisen mielestä pitää kokeilla venäjän kielen lisäopettamista etenkin Itä-Suomessa.
http://uutiset.perussuomalaiset.fi/?p=7002

Mitä konkreettisesti tarkoitetaan venäjän kielen lisäopettamisella ja sen kokeilemisella etenkin Itä-Suomessa? Jo nyt voi opiskella eri kieliä vapaamuotoisesti kansalais- ja työväenopistoissa ja monessa muussa paikassa ja tietysti myös itsekseen jonkin verran. Kyseessä on jo muutenkin hyvin tuettu toiminta, esimerkiksi juuri kansalaisopistoissa, joten mihin nyt tarvitaan lisää ja miten asia on tarkoitus toteuttaa? Juuri toteutustapa on kiinnostava kysymys.

Ehkä kuitenkaan Urpilainen ei tarkoita opiskelua kansalaisopistossa vaan virallisempaa venäjän kielen opettelua koulussa. Mutta mitä olisi virallinen venäjän kielen lisäopetus, kun kuitenkaan mistään olemassa olevasta ei vähennetä? Sehän merkitsisi koulutuntien lisäämistä kokeilumielessä erityisesti Itä-Suomessa. Siihen siis myönnettäisiin julkisia lisävaroja. Lisättäisiin näin ollen sekä kuluja että oppitunteja. Tietysti nuo venäjän lisäopettamiseen käytettävät oppitunnit olisivat vapaaehtoisia. Muuhan olisi järjettömyyttä ja mielivaltaisuutta. Miten voitaisiin antaa erityisesti itäsuomalaisille sellainen lahja eli kädenojennus, että erityisesti heillä olisi suurempi oppivelvollisuus kuin muilla? Menisi kai sentään salaliittoteorian puolelle, jos kuvittelisin että tässä ollaan hivuttamassa lisäoppivelvollisuutta valtakunnalliseksi. Ai niin, mutta eikös juuri niin olla tekemässä, oppivelvollisuuden jatkamispuheet.

Palataan asiaan. Oletettavasti alun perin ja toistaiseksi valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa on ajateltu niin, että kokonaistuntimäärä mitoitetaan jotenkin optimaaliseksi ottaen huomioon toisaalta oppimistarpeet ja toisaalta resurssit ja se että oppilaalle koulunkäyntiin käytetty tuntimäärä pysyy kohtuudessa. Näin ollen myöskään itäsuomalaiselta koululaiselta ja opiskelijalta olisi kohtuutonta odottaa nykyiseen pakolliseen opetukseen osallistumisen lisäksi vielä osallistumista vapaaehtoiseen lisäopetukseen venäjän kielessä. Tosin edelleenkään en osaa kuvitella, miten tuo Urpilaisen mainitsema venäjän kielen lisäopettamisen kokeilu erityisesti Itä-Suomessa olisi tarkoitus käytännössä toteuttaa. Ajatellaanko siinä sittenkin, että jostakin nyt pakollisesta voitaisiin ottaa muutama tunti venäjän kielen opiskeluun, vai olisiko venäjä sittenkin kokonaan valinnainen jonkin toisen aineen kanssa mutta ei kuitenkaan ruotsin. Siitä se uusi väittely sitten alkaisikin, että mistä aineesta voitaisiin valinnaisesti luopua tai edes vähentää.

Tuollaisia kysymyksiähän Jutta Urpilaisen venäjä-toteamus herättää. Välitön vaikutelmani olikin kyseisen uutisen jälkeen, että tässä puhutaan tyypilliseen poliitikon tyyliin kun halutaan ikään kuin tarjota kaikille jotakin. Halutaan pitää pakkoruotsi entisellään ja halutaan antaa kaiken nykyisen pakollisen koulunkäynnin päälle mahdollisuus lisättyyn venäjän kielen opetteluun. Tämän voisi rinnastaa ”ilmaiseen lounaaseen” siinä mielessä, että tässä ollaan tarjoavinaan lisähyvää ei-minkään kustannuksella. Tarvittavat rahat varmaan löytyisivät koska rahaahan on, mutta jos oppilaita ei ole syytä pitää koulussa nykyistä kauempaa (ottaen huomioon muu elämä), niin miten nyt erityisesti Itä-Suomen osalta tästä oltaisiinkin valmiit poikkeamaan.

Urpilaisen pakkoruotsin ja venäjän opetuksen ”yhdistäminen” tuntuu siltä, että siinä annetaan kovasti vaikutelma että kaikille voitaisiin tarjota entistä enemmän ottamatta mistään pois. Tämähän on tyypillistä ennen eduskuntavaaleja, mutta eduskuntavaalithan ovat vasta vuonna 2015. Kuitenkin vastaavanlaisia vaalikampanjatyylisiä sanomisia ja tekemisiä on esiintynyt viime päivinä muitakin uutisista päätellen. Eiväthän ne yksittäistapauksina vielä niin mitään ajatuksia herätä, mutta kun niitä alkaa tulla ryppäinä niin silloin alkaa tuntua vaalien odotukselta ja äänestäjien miellyttämiseltä. Kun yksi lentokenttä saa jotakin, paljon kylläkin, niin sitten yksi puolue vaatii että maakuntiin kanssa lisää. Sitten verkkouutiset uutisoi saaneensa haltuunsa dokumentin, jonka mukaan pääministeri ja muistaakseni maatalousministeri ovat kirjallisesti patistelleet komissiota toimiin Suomen (Etelä-Suomen?) maatalouden hyväksi. Yhden uutisotsikon mukaan myös yliopistoille pitäisi myöntää elvytysrahaa. Ja elvytysrahaahan nyt muutenkin pitäisi myöntää moneen paikkaan ja erityisesti rakentamiseen. Ja elvytystä (velalla) vieläpä sen takia, että vain näin kuulemma vältetään tulevaisuuden lisävelkaantuminen eli budjetin alijäämät. Ehkä, mutta onko laskettu kanssa vai luullaanko pelkästään?

Kun joku kumminkin sitä vähintäänkin itsekseen kysyy ja ihmettelee että onko noissa äskeisissä muka jotakin pahaa, niin totean vain vielä kerran, että kaiken kaikkiaan näistä viime päivien lausunnoista, vaatimuksista ja tekemisistä on tullut sellainen vaikutelma, että vaaleja tässä ollaan käyvinään ja esillä halutaan olla erityisen miellyttävästi.

Loppumietelmä: Kun yhä useampi korostaa nykyään jo etukäteen, että mielipiteet ovat kirjoittajan omia, minä toivon että mielipiteeni olisivat aina myös monen muun.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

5 kommenttia:

  1. Edelleen oikotieto.fi:n linkissä kohdallani lukee "Sinivalkoiset", mutta tosiaankaan minulla ei ole mitään tasutaryhmää eli merkintä on harhaanjohtava.

    VastaaPoista
  2. Pyydän anteeksi virheellistä merkintää. Korjattu!
    Esko/Oikotieto

    VastaaPoista
  3. Nämä kielivalinnat on jänniä. Kun asuin Savossa tuli lapsillani yläasteella eteen toisen vieraan kielen valinta. Toinen kotimainen ja englanti olivat kaikille pakollisia. Vaihtoehtoina olivat saksa, ranska ja venäjä. Poikani kaverit olivat useimmat saksan kannalla kun arvelivat sitä kaikkein helpoimmaksi. Venäjästä opettajat antoivat valmiiksi "ohjaavaa evästystä" ettei sitä kannata valita kun on epävarmaa tuleeko riittävää ryhmää kokoon (muistaakseni 7 oppilasta) ja sen jälkeen joutuu venäjän valinnut ottamaan sen kielen jonka ryhmään jäisi vapaita paikkoja. Kun noin opastettiin ei meidän perheessäkään valittu venäjää. Vaikka arvostan saksaa niin pidin sen valitsemista ruotsin ja englannin rinnalle huonompana vaihtoehtona ja ehdotin lapsille ranskaa. Eli ensimmäinen romaaninen kieli heille. Eipä ole tarvinnut katua. Poika on opetellut erinomaisen ranskantaidon rinnalle italiaa ja espanjaa ja pärjää niillä hyvin. Tytär luki ranskan jälkeen vielä venäjän alkeet kun siihen avautui tilaisuus koulussa kolmantena vieraana kielenä. Minusta tuollaisesta 7 hengen minimiryhmäkoosta voisi aivan hyvin luopua niin olisi mahdollisuus saada monipuolisuutta kieliopintoihin. Näin saataisiin ruotsiakin haluaville mahdollisuus opiskella sitä ilman ryhmäkokorajoituksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Verrattuna muihin taitoihin ja tietoihin luulisin, että erityisesti kielitaidon omaksumisessa ja säilymisessä ratkaisevaa on hyvä motivaatio ja halu ja mahdollisuus käyttää kieltä säännöllisesti. Tietysti myös kielelliset taipumukset.

      Poista