Viime päivinä on otettu esille erilaisia tilapäisiä hallitusvaihtoehtoja joko tosissaan tai melkein. On puhuttu asiantuntijahallituksesta, hätätilahallituksesta ja vaikkapa ”Raimojen hallituksesta”. Aihetta koskeva kirjoittelu on ihan mielenkiintoista; tuleehan siinä samalla esille erilaisia näkökulmia nykyiseen hallitustyöskentelyyn ja lisäksi monet kirjoittajat tuntevat asiansa erinomaisesti kokemuksensakin perusteella.
Kun nyt aloin itsekin hiukan miettiä tätä asiantuntijahallitus-ajatusta, tavallisena kansalaisena tosin vain, ensimmäinen reaktioni oli jyrkkä vastustus. Mutta muutaman minuutin päästä ajattelin, että olisihan siinä kuitenkin eduskunnalla kontrollivalta: kyseistä hallitusta nimitettäessä ja periaatteessa myös sen jälkeen. Kuitenkin päädyin johtopäätökseen, että voihan nykyinen hallitus kysyä neuvoa jo nytkin niin Raimo- kuin muunkin nimisiltä asiantuntijoilta.
Edellä esittämäni neuvonkysymisvaihtoehto kuulostaa niin yksinkertaiselta, että niinhän luulisi tehtävän aina ja nytkin. Eikö siis kuitenkaan tehdä niin, kun näyttää olevan tarve ottaa esille hätätilahallitus-vaihtoehto? Miksi ei tehdä? Siksikö, että nykyiset ministerit eivät uskaltaisi kuunnella mainittujen asiantuntijoiden neuvoja oman tai puolueensa kannatuksen laskun pelossa?
Ei tuossa kannatuksen laskun pelossa mitään pahaa sinänsä ole. Itse asiassa se on hyvä asia oikein käytettynä. Oikeaa käyttöä ei kuitenkaan olisi se, että pötkittäisiin itse pois hallitusvastuusta ja laitettaisiin jokin tilapäishallitus toteuttamaan inhottavia asioita. Vaikuttaisi raukkamaiselta. Oikeaa toimintaa sen sijaan on, että nykyinen hallitus jatkaa pelolla tai ilman, kunnes nimitetään seuraava normaali hallitus (normaali vastakohtana hätätila- ym. tilapäishallituksille).
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue koko blogi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti