Mielikuvituksellinen mutta mahdollinen puhe:
Kestävyysvaje tulee korjaantumaan nyt käynnistettävien määrätietoisten rakenneuudistusten ansiosta tulevien vuosien aikana. Näin ollen on täysin pölhöpopulistista, että jotkin tahot (noin 1) kiinnittävät huomiota joihinkin tutuiksi tulleisiin ja vakiintuneisiin menoeriin. Niihin ei ole tarvetta puuttua, koska niillä ei kuitenkaan ehkä pystyttäisi poistamaan kestävyysvajetta sataprosenttisesti.
Vielä kerran hyvät pölhöpopulistit: sellaisiin vuotuisiin ja pyhiin menoeriin ei pidä koskea joilla ei poisteta koko kestävyysvajetta. Se on on/off nyt. On vain 0- tai ykkösbittejä. Onko tämä selvä? No poikkeuksena, tosin tulopuolella, ovat esimerkiksi ruoan arvonlisävero ja sen kaltaiset tavisjutut. Niiden korotusta kyllä voidaan ajatella, saadaanhan siten ehkä viisi prosenttia kestävyysvajeesta paikattua. Ja kaikki pienetkin purot meidän on hyödynnettävä kestävyysvajeen poistamisessa. Joka muuta väittää, on jälleen pölhöpopulisti. Pölhöpopulistit, voitte poistua.
Siinä oli siis olevinaan puhe. Nyt tulee aitoja omia ajatuksiani. Käsitteestä kestävyysvaje on tehty viime päivinä entistäkin hämärämpi. Houkutus hämärtämiseen syntyy ehkä siitä, että kestävyysvajeesta puhuttaessa mainitaan myös hankala asia rakenneuudistus. Mielestäni kestävyysvajeessa on kyse kuitenkin vai siitä, että julkiset menot pysyvät tällä menolla jatkuvasti tuloja suurempina. Asianhan voi ilmaista myös laveammin niin, että pitkän päälle ei pystytä vastaamaan nykyisentasoisista hyvinvointijutuista kaikille tällä tulonmuodostuksella. Tämä taas aiheuttaa, että pitäisi tehdä muutoksia kuten rakenneuudistuksia. Tuo siis kuulostaa hiukan monimutkaiselta, ja siksi kai sanasta kestävyysvaje on tullut hämärä. Tahallaan sitä ei kuitenkaan pidä hämärtää eikä tehdä ”hienommaksi” ja vaikeammaksi.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti