Taas luin jutun, jossa haastateltava väittää, että Suomessa kateus vie työpaikkoja. Konkreettisesti kyse oli tällä kertaa hallituksen yritysveropäätöksistä, näistä kuuluisista.
Olen aina kummastellut puheita, joissa kateus esitetään syyksi yhteen jos toiseenkin kielteiseen asiaintilaan. Perinteinen kyläyhteisöversio on ollut se, että kateellinen tekee vahinkoa naapurille ja estää näin tätä pärjäämästä. Käy vaikka tuhoamassa sadon tai jotain, tai nykyään hienon auton. Tämä voisi vielä olla jotenkin uskottava väite vaikkakin hyvin äärimmäisen tuntuinen. Mutta nytpä kateus on alettu liittää yhä laajempiin yhteiskunnallisiin yhteyksiin. Olisiko tässä kyse sitten vaikka ”kateussosiologiasta”. Hahaa olipas oivallus (medialle: oivallus-kehuni oli itseironiaa).
Tuo ”kateussosiologia” kulkee esimerkiksi niin, että ministeri tai joku päättäjä tai koko ministerikunta tekee kateutensa motivoimia yritysveropäätöksiä, jotka tuppaavat olemaan sellaisia, että Suomeen ei synnykään niitä 200 tuhatta työpaikkaa joiden piti. On tietysti mahdollista, että tehdään päätöksiä, jotka estävät vaikkapa 200 tuhannen työpaikan syntymisen, mutta ratkaisumalliin vaikuttavana tekijänä ei ole (mielestäni) ollut kateus. Nimittäin vaikka voisinkin kadehtia menestyvää naapuriani, kateuteni ei vaikuttaisi veropoliittisiin näkemyksiini (mielikuvitus)ministerinä. Veropoliittisiin näkemyksiini vaikuttaisivat sellaiset seikat kuin oikeudenmukaisuuskäsitykseni, vaikutus kansantuotteeseen, vaikutus työllisyyteen ja esimerkiksi päätöksen vaikutus suhdannevaihteluiden tasaamiseen. Ei siis ole sellaista syy-vaikutus-yhteyttä, että naapurikateuteni saisi minut tekemään kiusaa jollekin veronmaksajaryhmälle. Tosin jos joku tunnustaa, että itse on taipuvainen tekemään poliittisia päätöksiä myös kateusmotiivilla, niin sitten minunkin on se uskottava. En vain osaa nyt kuvitella, että näin voisi olla.
Sen sijaan ymmärtäisin sellaisen yhteiskunnallisen kateusvaikutuksen, että työpaikoilla ilmenevä kateus vähentäisi työyhteisön tuotosta mikä puolestaan vähentäisi Suomen kansantuotetta, työllisyyttä ja muuta vastaavaa.
Eli toisissa asioissa kateus voi hyvinkin vaikuttaa mikrotasolta makrotasolle mutta taas toisissa ei mielestäni mitenkään voi vaikuttaa.
Julkisuudessa kateudesta tuntuvat puhuvan erityisesti menestyvät henkilöt. Se saattaa johtua siitä, että menestyneillä ihmisillä on myös vaikutusvaltaiset kilpailijat. Ja jos vaikutusvaltainen kilpailija tuntee kateutta, hän saattaa vaikutusvaltansa (esim. verkostot) avulla jarruttaa kadehtimansa henkilön menestymistä. Näin voisin kuvitella. Mutta sanotaan nyt vielä se kulunut tosiasia, että kateus voi ilmetä myös myönteisesti siten, että kateellinen keskittyy omiin suorituksiinsa entistä paremmin eikä suinkaan tee kiusaa kadehtimilleen eikä myöskään itse lamaannu kateustuntemuksensa seurauksena.
Pienenä vinkkinä niille, jotka näkevät kateuden uhkaa kaikkialla, sanoisin, että ei pidä provosoitua ellei ympäristön kateus aiheuta varsinaista vaaraa tai omien (siis kadehditun) toimintojen häiriintymistä.
Omasta mielestäni bloggaukseni oli positiivinen, eikö sinunkin mielestäsi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti