Vesa-Matti Saarakkalan kirjoitus ”2 vuotta vallankumousta” on hyvä ja kiinnostava. Siinä visioidaan perussuomalaisuutta aatteellisesta näkökulmasta. En ryhdy enempää kirjoitusta käsittelemään, ettei tule tehtyä virheitä. Kirjoitus sai kuitenkin miettimään jälleen sitä, mitä vähintäänkin edellyttäisin omalta ”ideaalipuolueeltani”.
Kun ajattelen millaiseen puolueeseen itse voisin vaikkapa liittyä, edellytys on ensinnäkin että minulla on selkeä käsitys puolueen aatteesta ja linjasta ja niiden mukaisista teoista ja puheista. Toiseksi tietysti tuon aatteen pitää vastata (riittävästi) omaa arvomaailmaani. Äänestää toki voin vaikkapa puoluetta, jolta on odotettavissa jotakin uutta ja kiinnostavaa muuhun puoluekenttään verrattuna, vaikka puolue itsekään ei olisi vielä tarkasti määritellyt mitä tuo uusi ja kiinnostava olisi. Mutta niin pitkälle pelkkä ”lupaus” uudesta ei riitä, että ryhtyisin puolueen vannoutuneeksi kannattajaksi ja jäseneksi. Siihen tarvitaan, että tiedän suhteellisen tarkasti mitä puolueelta on odotettavissa ja mitä siltä taas ei ole ainakaan odotettavissa. Yllätyksiä en kaipaa, elleivät ne ole positiivisia.
En siis halua joutua tilanteeseen, että olisin puolueen aatteeseen uskova jäsen ja sitten eräänä päivänä puolueen piiristä joko epävirallisena pohdintana tai virallisesti esitettäisiin esimerkiksi arvomaailmaani sopimattomia veromuutoksia. Edellytän siis, että puolue on julkituonut selkeästi oman aatteensa ja linjansa ja lisäksi toiminut ja puhunut sen mukaisesti käytännössä, ja että voin sitten uskoa myös linjan jatkuvuuteen.
En myöskään kuvittele, että liittymällä kiinnostavimman tuntuiseen puolueeseen voisin sitä kautta olla luomassa puolueen aatetta mieleisekseni, vaan käytännössä aatepallo on puolueella. Sieltä sen selkeän ja uskottavan viestin pitää tulla, jos on tullakseen.
Eri asia on se, että vaaleissahan sitä aina yleensä valitsee jonkin puolueen jota äänestää vaikka ei mikään puolue tuntuisikaan juuri siltä omalta, ellei satu nukahtamaan.
Saarakkalan kirjoitus löytyy tuosta:
http://tp83.puheenvuoro.uusisuomi.fi/137887-2-vuotta-vallankumousta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti