Luin paikallisesta lehdestä hyvän ja kiinnostavan mielipidekirjoituksen paikallispolitiikan harjoittamisen tavasta. Paikallispolitiikkaa käsitellään kirjoituksessa sekä kunnan ja maakunnan näkökulmasta että myös ehkä hiukan yleisempänä ilmiönä. Ennen kaikkea kirjoituksessa puututaan siihen, miten luottamustehtäviä hoidetaan.
Kirjoittaja nostaa esille muun muassa sen, että luottamustoimiin asettuvat ehdolle valtaosin julkisen sektorin ihmiset. Kirjoittaja toteaa, että yksityisellä sektorilla työskentelevät kokevat että heillä ei ole aikaa antaa riittävää panosta vaativan luottamustoimen hoitamiseen.
Tuo yksityisen puolen selitys vähäiselle osallistumiselle luottamustoimiin osoittaa nyt kerrankin sitä ”vastuullisuutta”. Jos ihminen sanoo, että ei ole riittävästi aikaa ottaen huomioon luottamustehtävien vaativuuden, hän varmaankaan ei valehtele. Eikä ainakaan häntä voida moittia vallanhalun ylikehittyneisyydestä.
Toisaalta on myös erittäin suuri harmi, että yksityisen sektorin ihmiset ovat vähissä kunnallisissa luottamustehtävissä. Itseeni tämä liittyy niin, että viime kunnallisvaaleissa nimenomaan halusin valita tarjolla olevista ehdokkaista yksityissektorilla työskentelevän.. Näyttää olevan vieläpä yritystoiminnassa, joten sitä parempi. Onneksi sellainen oli sopivasti tarjolla.
Miksi tilanne on tällainen, että esimerkiksi valtuustojen koostumus painottuu julkiseen puoleen? On turha kitistä tässä kohtaa, että mitä pahaa on julkisen sektorin ihmisten osallistumisaktiivisuudessa. Näinhän kunnon poliitikon pitäisi heti kysyä sormi pystyssä. Nyt juuri tällä istumalla pitäisin kysymystä tyhmänä, enkä viitsi siihen edes paneutua. Mutta eikö nyt kenellekään tule mieleen edes kainosti epäillä, että onkohan se nyt kovin demokratian hengen mukaista että luottamushenkilöt ovat suurelta osin jonkin sektorin toimijoita, tässä tapauksessa julkisen?
Ei tässä vielä kaikki, vaan sitten tulee se pakollinen tyhmä kysymys, jonka teen siis minä: Onko niin, että julkisen puolen ihmisillä ei ole aikapulaa estämässä luottamustoimiin osallistumista siinä määrin kuin yksityisen puolen porukalla? Tuo kysymys on pakko tehdä, ellei tahallaan haluta jättää vaihtoehtoisia selityksiä läpikäymättä. Vai onko julkisen sektorin henkilöstöllä keskimäärin suurempi kutsumus, aidossa mielessä, luottamustoimia kohtaan? Kolmas kysymys ja vaihtoehtoselitys voisi olla, onko julkisen puolen väellä työnsä, koulutuksensa ja niihin liittyvien kiinnostuksen kohteidensa puolesta parempi osaaminen luottamustehtäviin, ottaen huomioon luottamustehtävien luonteen.
Uskon, että tuota viimeistä selitystä tarjottaisiin 99-prosenttisesti. Siihen olisi varmaan suuri houkutus jo intuitiivisestikin (hieno sana tähän kohtaan kun en parempaa keksi). Mutta enpä pidä sitä sittenkään hyvänä selityksenä. Meillä on kuitenkin olemassa erikseen valtuutetut ja hallitusten jäsenet ja sitten taas virkamiehet, jotka toteuttavat käytäntöä. Eikö näin? Valtuutetun tehtävä, vaikka onkin yhä vaikeampaa tämänkin kokoisessa kunnassa, on kuitenkin luottamustehtävä jossa pitäisi olla edustettuna kuntayhteisön kaikenlainen väestö. On se nyt todella vaarallista, jos yksityinen sektori ei näy painokkaasti päätöksenteossa. Siis sehän olisi ja on aivan hullua, eikö sinunkin mielestäsi? Yksityinen puoli on joka tapauksessa se, joka tuo virkeyden tähän kaupunkiin ja kaikkiin kaupunkeihin ja kuntiin. Siitä on lähdettävä. Jo siksikin heillä pitää olla painava sana sanottavana. Harmi vaan, jos heillä ei ole aikaa. No toisaalta se on merkki siitä, että heillä on ainakin tekemistä ja oma elämä. Ilmeisesti he myös paneutuvat täysillä tekemiseensä, ennen kaikkea siihen joka on heidän leipätyönsä. Se on pääasia kuitenkin.
No en tietysti ole niin naiivi, että väittäisin absoluuttisesti kaikkien yksityissektorin ihmisten olevan tasan samanlaisia, ja taas julkisen sektorin ihmisten olevan toisella tavalla samanlaisia, vaan tarkoitan että aivan uskottavasti yksityisen sektorin työntekijöillä ja yrittäjillä ei tunnu olevan omasta mielestään riittävästi aikaa vaativiin luottamustoimiin.
Mikä avuksi? Ei kai mitään muuta kuin että valitettavasti luottamustehtävät ammattimaistuvat tai sitten ne hoidetaan miten hoidetaan. Ja tässä haasteessa jotkut vielä jaksavat jauhaa lähidemokratiasta. Ei hyvää päivää. Valitettavasti tuntuu siltä, että lähidemokratian mainostajat pyrkivät lähinnä löytämään itselleen uusia toimintaympyröitä joista vähitellen syntyy heille virallistettuja ”demokratian” harjoittamisen paikkoja. Ei enää yhtään tätä, kiitos. Varmaan on myös niitä, joille ideologisesti lähisitä-lähitätä on suuri tavoite, mutta lopputulos ei ole sen parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti