Etelä-Suomen Sanomat kertoo tutkimuksesta, jossa on tutkittu valtuutettujen kantaa kuntaliitokseen. Tutkimuksen ovat tehneet Valtion taloudellinen tutkimuskeskus ja Jyväskylän yliopisto.
Tutkimus osoittaa, että valtuutettu vastustaa mahdollista tulevaa kuntaliitosta sitä todennäköisemmin, mitä epätodennäköisemmin hän tulisi valituksi uudessa kunnassa, ja valtuutettu kannattaa liitosta sitä todennäköisemmin mitä todennäköisemmin hän tulisi valituksi myös uudessa kunnassa. Tämä asenne kuulemma on tuttu jo ennestäänkin, eli siinä mielessä kyseessä ei ole yllätys.
Kuten tutkimusryhmän eräs jäsen toteaa, tulos ei merkitse sitä etteivät valtuutetut olisi aidosti kiinnostuneita kunnan tulevaisuudesta. Näin asia toivottavasti onkin, siis niin että ollaan aidosti kiinnostuneita siitä mikä olisi kuntalaisten etu. Oma johtopäätökseni näin ollen onkin, että sitäkin aidommin valtuutetut ovat kiinnostuneita omasta asemastaan kun he valitsevat liitoksen tai sen vastustamisen välillä. Teinkö oikean vai väärän päätelmän, ilmeisesti tein.
Tuo valtuutetun oman edun vaikutus on kuntalaisten kannalta hankala asia. Pitäisihän heidän voida luottaa siihen, että valtuutettu toimii selvästi kuntalaisten edun näkökulmasta. Nyt ei kuitenkaan itsestään selvästi asia näytä näin olevan, mikä on todella paha ja vakava juttu. Tässä kuntalainen joutuukin mielettömän tehtävän eteen, kun hänen pitäisi osata analysoida mikä osa valtuutetun kuntaliitosnäkemyksestä mahdollisesti, siis mahdollisesti, on itsekkyyttä. Tehtävähän on täysin mahdoton. Eihän siitä mitään tule.
Toisaalta eivät kai tavalliset kuntalaiset ole sen kummempia pyhimyksiä kuin valtuutetut. Jos kuntalainen on kova X-puolueen kannattaja, saattaa hän ratkaista myös oman kuntaliitoskantansa sen perusteella miten puolue X tulisi pärjäämään uudessa kunnassa. Ja tämä tietysti toimii kumpaankin suuntaan. Jos puolue vahvistuisi, ”ajatteleva” kuntalainen ehkä juuri siitä syystä kannattaisi kuntaliitosta.
Ehkä en tunnista itsessäni kaikkia puolia, mutta minulle on aivan sama miten minkin puolueen kävisi jos vaikka koko Keski-Suomi olisi yhtä kuntaa. Luulisin kuitenkin, että niin suuressa Jyväskylässä kokoomuksen ja vihreiden osuudet olisivat nykyistä pienempiä, mutta ei se käsittääkseni liikauttaisi kantaani mihinkään suuntaan. Tosin näin laajaa liitosta en ole virallisissa ehdotuksissa nähnyt, joten se vain esimerkkinä. Toki sitten siinä uudessa kunnassa saatan olla jonkin puolueen vallan kannattaja ja toisia vastaan, mutta varsinaiseen asiaan eli kuntaliitoskantaani se ei vaikuttaisi.
Jotta käsittelisin jälleen asiaa hyvin positiivisesti, on kai silläkin todellista arvoa miten valtuutetun tai kuntalaisen ”oma” puolue tulisi menestymään uudessa kunnassa. Tarkoitan, että ei ehkä ole pelkästään itsekkyyttä kuntalaisten edun kustannuksella, että on huolissaan oman puolueensa menestymisestä tulevassa liitoskunnassa. Jos nimittäin vilpittömästi ajattelee, että tuo oma aate on ihmiskunnan (siis kunnan ihmisten) etu, niin on ehkä sekin yksi hyvä kriteeri arvioida tulevaa kuntaliitosta. Tosin tämä menee jo sen verran jossitteluksi, että en tiedä onko asia kuitenkaan näinkään. Tuli vaan mieleen. Ei sitten kukaan sano ainakaan populistiksi, kun otin tämmöisenkin toisaalta-toisaalta-näkökulman huomioon.
Yksi asia vielä kuitenkin kummastuttaa. Vaikka kunnan- ja kaupunginjohtajat jos ketkä periaatteessa näkevät ja tietävät laajasti, mikä olisi kulloinkin kunnan etu kuntaliitoskysymyksessä, itse en kuitenkaan tiedustelisi asiaa kritiikittömästi heiltä joka käänteessä. Eihän kenellekään tulisi mieleen kysyä merkkiliikkeeltäkään vakavissaan, mikä olisi paras merkki. Ainakin kysyjä vaatisi merkkiliikkeen myyjältä pitkät ja selkeät perustelut ilman sanahelinää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti