Onkos niin, että suuren median mielestä hallituksella ei ole vaikeita ja tärkeitä (asia)ongelmia ratkaistavanaan, kun jopa Helsingin Sanomat kolumnissaan (21.4.) pohtii suurella mielenkiinnolla, pitäisikö nyt kierrättää jotta ministerin paikalta siirtyvät voisivat valmistautua ensin eurovaaleihin ja sitten jotkut komissaariehdokkaiksi?
Nyt siis kiinnostavimpia asioita ovat muka sellaiset kuin, että kannattaisiko Guzenina-Richardsonin ruveta valmistautumaan eurovaaleihin ja Kataisen puolestaan komissaarikilpailuun. Ensinnäkään kumpikaan noista ei ole todellisuudessa kiinnostava kysymys asianäkökulmasta. Mutta ilmeisesti lehdistöä kiinnostaakin enemmän nimien pyörittely kuin hankalien asioiden.
Komissaari ei ole todellakaan Suomen komissaari. Meppien toiminnasta, heidän itsensä kuvaamana, puolestaan joutuu lukemaan vähemmän luottamusta herättäviä juttuja siitä, miten meppi olisi kyllä äänestänyt ja osittain äänestikin niin ja niin mutta kun nuo europarlamentin äänestykset ovat niin kaoottisia että. Sitä ei voi mitenkään sitten aina olla perillä siitä, miten missäkin vaiheessa ollaan äänestämässä. Pitäisikö olla huolissaan, pitäisi.
Mutta itse tärkeään asiaan poiketakseni, ei voisi vähempää kiinnostaa, mikä olisi taktisesti järkevää euroehdokasasettelua ja kenestähän tulisi Suomen seuraava komissaari. Tämähän on pintaa sen rinnalla, mitä nyt pitäisi tehdä. Eikös siellä ole menossa ainakin se sote-uudistus ja jotain. Jotkut vielä viitsivät toivoa, että sekin pitäisi aloittaa alusta. Tuohan kuulostaa leikkimiseltä. Ei pidä aloittaa mitään alusta, vaan pitää runnoa loppuun vaan. Onneksi nyt todella näyttää siltä, että ainakin kuntauudistuspuoli aiotaan saada vauhtiin. Vaikuttaa oikein hyvältä. Toivottavasti sieltä tulee tosi valtaisa uudistus.
Siis Helsingin Sanomien syvällinen ajatus kierrätysehdotuksessa lienee positiivisesti nähtynä se, että näin piristettäisiin hallitustyöskentelyä. Mutta tähän nimenomaan en usko. Nyt vastuullisten pitää vain hoitaa asiat loppuun asti. Ei oikein innosta kierrätteleminen juuri tässä vaiheessa. Se merkitsisi ainoastaan ongelmien uudelleen- ja aina vain uudelleenpohdintaa loputtomasti.
Eurokriisipuolella tuntuu juuri nyt hiljaiselta. Mitähän pahaa ollaan tekemässä? Toisaalta luulisi haasteita riittävän, kun Kiinan kuplat puhkeavat vaikka ei vielä muutenkaan ole nousua näkyvissä. Tai onhan niitä nousuja näkyvissä aina ”ensi syksynä”, kunnes lähemmäksi tultaessa ei sitten näytä olevankaan.
Eli hallituksella pitäisi olla muutakin tekemistä, kuin miettiä juuri nyt sitä, kuka olisi kivoin ministeri valtiovarain- tai joksikin muuksi ministeriksi tai kenen ministerin kannattaisi ruveta valmistautumaan mihinkin eurotehtävään. Sehän olisi helppoa, jos se olisi vain tätä. Tai sitten se onkin.
Vielä sen verran Euroopan velkakriisistä, että jotkut ne jaksaa inttää, että kyllä sitä elvytysvaraa löytyy ja nyt pitäisi jo elvyttää näitä kriisimaita. Minähän en tiedä, onko linja tiukka vai ei. Ehkä ei edes ole, joten sitä vähemmän olen elvytyslinjan puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti