Eduskunta näyttää ulospäin kummalliselta ”työpaikalta”. Eilenhän eduskunta niin sanotusti keskusteli kehysriihen päätöksistä. Sen vähän, mitä eduskuntakeskusteluja olen seurannut, niistä syntyy aina samanlainen vaikutelma.
Eduskuntakeskustelut muistuttavat äidinkielen tunnin puheenpito- tai joskus (siinä paremmassa tapauksessa) väittelyharjoitusta, mutta eivät milloinkaan keskusteluharjoitusta puhumattakaan aidosta keskustelusta. Kuten äidinkielen tunnin puheenpito- tai väittelyharjoituksessa myös eduskunnan esilläoloharjoituksessa on etukäteen määrätty roolijako eli joukkueisiin jako, jonka mukaan pitää tarkasti esittää oma puheenvuoronsa. Ikään kuin opettaja olisi sanonut ennen keskustelutapahtumaa, että te siellä muodostatte opposition joukkueen ja te siellä hallituksen joukkueen (sen ”orkesterin” nääs). Mutta ei tässä vielä kaikki, odottakaahan nyt oppilaat, opposition joukkueessa sinä ja sinä keskustelette niin kuin keskustan edustaja keskustelee, te siellä esiinnytte niin kuin perussuomalaiset esiintyy ja te loput siis olette niitä hallituslaisia (”orkesterilaisia”).
Voiko näillä edellytyksillä syntyä antoisa näkemystenvaihtorupeama? Seurasin siis netistä eilen pienen pätkän eduskunnan keskustelua. Kun joskus on ehkä ollut tarkoituksena, että siellä juteltaisiin toisilleen ja väiteltäisiin aidosti toistensa kanssa (tai en tiedä onko ollut tarkoitus), niin nyt kyllä jälleen näytti siltä että siellä pidettiin yksinpuheluja jollekin muulle taholla. Ihan selvästihän näyttää siltä, että edustajat esiintyvät, nimenomaan esiintyvät, äänestäjille ja lisäksi tietysti omalle puolueelleen. Eikö riittäisi, että he esittäisivät näkemyksensä ja ennen kaikkea asiansa toisilleen. Tässä tapauksessa tosin suurelta osin niin, että oppositio puhuu hallitukselle ja hallitus ainakin sitten vastailee aidossa hengessä. Hallituksen puolelta muuten aito henki on mielestäni jotakin muuta kuin ministerin vastaus tyyliin, että Suomi tulee aina käyttämään tähän asiaan näin ja näin paljon rahaa eikä sille ole vaihtoehtoa vaikka se toinen oppositiopuolue niin ehkä ajatteleekin.
Innostusta ja kiinnostusta ainakaan minussa eivät herätä opposition eivätkä hallituksen puheenvuorot, kun eduskuntakeskusteluja seuraa. Oppositio nyt puhuu niin kuin oppositio puhuu. Hallituksen puheenvuoroissa ainakin eilen ilmeni joidenkin osalta paljon tyylilajia, joka sopisi tosi hyvin vappupuheeseen tai kesäjuhlapuheeseen mutta ei mielestäni niinkään työasioista (olkoonkin luottamustehtävä) puhumiseen. Karsikaa siitä puhetyylistä se tunnelmointi ja juhlavuus.
Tunnelmapuheen vastapainona asiakeskeisyydestä ja sen mukaisesta esitystyylistä oli jälleen piristävänä esimerkkinä Henna Virkkunen. Itse saan hänen puheistaan sen vaikutelman, että siinä keskitytään pelkistetysti ja täsmällisesti aiheeseen. Oli muutama muukin vastaavanlainen selkeästi asiaan keskittyvä puheenvuoro. Ainakin opposition puolelta, erityisesti ehkä perussuomalaisista, löytyi jokunen tällainen.
Kuten aina, joku muu saa olla puheenvuorotyyleistä täysin eri mieltä. Kuka mistäkin esitystyylistä tykkää. Toivottavasti pysyn kaukana asenteesta, että muita vaihtoehtoja ei ole kuin se jonka minä esitän.
Eilisen tapainen puheenvuoromaraton on siis jonkinlainen esilläoloharjoitus. En pidä sellaista tarkoituksenmukaisena (eduskunta)työn kannalta. Eihän töitä missään muuallakaan noin tehdä, ellei ammattina satu olemaan puhekeikan heittäminen erinäisissä tapahtumissa. Joo tietysti eilinenkin eduskuntakeskustelu edustaa vain pientä osaa edustajan tehtävistä, onneksi, mutta voitaisiinko tätäkin pientä osuutta uudistaa? Onko kohtuutonta toivoa, että kansanedustajan tointakin voisi tehostaa kuten tapahtuu kaikilla aloilla Suomessa. Tosin ehkä enemmistö kansalaisista sittenkin pitää juuri tämäntapaisesta eduskuntaesiintymistyylistä. Se on kai yksi viihdeohjelmaformaatti.
Kuntauudistus, sehän se on nyt tärkeä asia hoitaa kuntoon. Onnea siinä Henna Virkkuselle. Siinä on vain yksi vaikeus kokoomuksenkin osalta. Kun on luvattu karsia kuntien tehtävävelvollisuuksia, niin mitenkähän onnistuu? Karsittavaa tietysti täytyy olla vaikka kuinka paljon, sillä onhan kuntiin vuosikymmenten kuluessa kasattu kaikenlaista toimintaa jota ilmankin tultaisiin toimeen. Mutta oletan, että juuri kokoomukselle olisi mahdotonta karsia vaikkapa liikuntapaikoista, liikuntahenkilökunnasta, nuorisotoimesta ja kulttuurista. Juuri jostakin tämäntapaisestahan siellä pitää karsia, jos karsitaan. On helppo kuvitella esimerkiksi kokoomukselta väitettä, että nimenomaan laaja liikuntatoimi, laaja nuorisotoimi ja laaja kulttuuritoimi ovat tärkeimpiä tekijöitä nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. On se niin vaikeaa, kun pitää olla jokin organisaatio joka sanoo nuorelle tai sitä vanhemmalle että näin sinun pitää liikkua ja näin sinun pitää harrastaa. Ei millään voi tehdä sitä omasta halustaan ja kevyemmin puittein. Ja kun noista sektoreista ei voida säästää, nimittäin ei se sovi demareillekaan, niin mistä sitten säästetään. Kunnallisesta joukkoliikenteestähän voi aina säästää. Luultavasti ja onneksi sentään noissa busseissa matkustaa paljon naistoimihenkilöitä, joiden luulisi sanovan kokoomukselle ja demareille, niin kuin muillekin puolueille, että bussien on kuljettava kohtalaisen taajaan eri kulmilla kaupunkia, tai sitten julkisista varoista perheisiin on ostettava yksi katumaasturi lisää.
Luultavasti kuntien työtavoissa voidaan säästää, ehkä todella paljonkin. Mutta silloin ei riitä, että hallitus tai oppositio sanoo että ainahan voidaan tehostaa työtapoja. Tuo tehostus pitää myös jonkun toteuttaa.
Jos siis kuntauudistus aikoo olla asiallinen säästöineen kaikkineen, hallituksen olisi jo aikoja sitten pitänyt esittää oikeudenmukainen (ai kenen mielestä) kunnallisten velvollisuuksien karsintalista. Jos näin ei tapahdu, oppositio joutuu olemaan valitettavasti oikeassa tässä kuntauudistusasiassa. Siihen taas hallituksella ei saisi olla varaa. Nolointa kotimaan politiikan osalta hallitukselle olisi juuri nyt, että kuntauudistus menisi pieleen. Se merkitsisi jämähtämistä paikalleen pitkiksi ajoiksi kuntaorganisaatioiden kehittämisessä. Ai niin heräsi kerran kysymys, mitä ne maakuntaliitot tekevät. Luin nimittäin eräästä paikallisesta lehdestä, että melkoisen jäsenmaksun tämäkin kaupunki sinne maksaa. Tuo jäsenmaksu oli muistaakseni tosi hurja.
Katsoin juuri, mitkä ovat maakuntaliiton (nykyään kuulemma maakunnan liiton) tehtävät. Kaksi lakisääteistä päätehtävää ovat maakuntakaavoitus ja maakunnan alueen kehittäminen. Muilta osin tehtäväluettelo vaikuttaa niin höttöiseltä ja jälleen niin EU-lähtöiseltä, että karsittavaa lienee. Mutta karsiminen tuskin onnistuisi. Siinä sitä taas ollaan.
Ennen nykyistä paikkakuntaa asuin muutaman vuoden kaupungissa, johon on viime vuosina liitetty muita kuntia, ja ilmeisesti matka jatkuu. Nykyiseen asuinpaikkakuntaani on myös viime vuosina liitetty pari laajaa kuntaa, ja matka jatkuu. Itse asun vieläpä alueella, joka liitettiin tähän kaupunkiin jo 20 vuotta sitten. Ei tämä nyt niin kauheaa ole, vai onko minulta jäänyt jotakin tärkeää huomaamatta.
Toivon hallitukselle menestystä kuntauudistuksen hoitamisessa hyvin tehokkaasti ja määrätietoisesti mutta reilusti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti