Suomessa, harvaan asutussa maassa, kuntaliitoksia vastustetaan muun muassa sillä, että pitkä etäisyys suurkunnan keskustaan asettaa suurkunnan veronmaksajat eriarvoiseen asemaan julkisten palveluiden suhteen. Kuitenkin näin sanoessaan vastustajat joutuvat perusteluineen umpikujaan. Nimittäin niin vastustajat kuin melkein kaikki muutkin (en niinkään minä) vaativat yhä laajempaa tarjontaa ja korkeampaa tasoa julkisilta palveluilta kuten peruskoululta ja lukiolta, terveydenhuollolta ja kulttuuritarjonnalta.
Laatu- ja toisaalta tehostamisvaatimusten nousu puolestaan johtavat siihen, että yksiköitä on suurennettava. Kalliita ja laajoja yksiköitä ei voi sijoitella taajaan jokaisen asukkaan lähelle. Eikä niihin riittäisi myöskään henkilöstöä. Ongelmaa ei voida välttää sillä, että torjutaan kuntaliitokset, sillä harvaan asutussa maassa joudutaan ennemmin tai myöhemmin kulkemaan kauas riippumatta kuntarajoista. Kuntarajoilla kehitystä ei voida kahlita, ellei olla valmiita maksamaan paljon enemmän siitä että se monipuolinen lukio tai niin kiva ja ”välttämätön” konserttisali on siinä vieressä. Niin ja edelleen, mistä siihen tasokkaaseen yksikköön omassa lähiössä saataisiin henkilöstö
Mainittu kehitys merkitsee joka tapauksessa sitten sitä, että samoista veronmaksuvelvollisuuksista huolimatta toiset eivät saavuta julkisia palveluita yhtä vaivattomasti kuin toiset. Tämä seikka on se, joka ottaa päähän joitakin aivan hirveästi.
Onneksi kuitenkin esimerkiksi asuntojen hinnat osittain tästä syystä ovat etäällä jopa puolta tai enemmänkin halvempia kuin suurkunnan keskustassa. Myös vuokrat ovat paljon matalampia. Tietenkin asuntojen hintaan vaikuttavat kaikkien palveluiden ja kaikenlaisen muunkin tarjonnan olemassaolo. Nämä keskittyvät keskustoihin.
Tosin asuntojen halvemmuus laidalla ei ehkä täysin korvaa julkisten palveluiden saatavuusongelmaa, sillä saattaa tässä olla kyse myös hiukan syvemmästä tasa-arvokysymyksestä. Olisihan se kohtuullista, että myös kaukana asuva saisi julkisia palveluita melkein yhtä helposti kuin muut, varsinkin sellaisia palveluita jotka liittyvät turvallisuuteen ja kiireelliseen terveydenhoitoon. Mutta kun ilmeisesti nämä päivystysluonteiset palvelut ne vasta kalliita ja siksi keskittyneitä ovatkin, joten siinä sitä ollaan.
Otetaanpa vielä yksi esimerkki kuntaliitosvastustajien iloksi. On tilanteita, että laajan kunnan reunalta on paremmat yhteydet jonkin vielä etäämmän kuntakeskuksen lukioon kuin oman kunnan lukioon (johon ei ole välttämättä lainkaan yhteyksiä oikeaan aikaan). Harva asutus nyt vain teettää tämmöistä ongelmallisuutta. Mitä siinä sitten enää kuntaraja lohduttaa. Siis vaikka olisi jo valmiiksi laaja muutamasta kunnasta koottu kunta, niin sittenkin vielä joudutaan joissakin hyvin tärkeissä arjen asioissa säännöllisesti käyttämään toisen kunnan palveluita kuten vaikkapa lukiota. Eikö tällöin sekin raja ole ennemmin hidaste kuin itsenäisyyden tae, ottaen huomioon liikenteen ja kaavoituksen yhteensovittamisen ynnä muun sellaisen? Ei tämä nyt niin hirveän tyhmä kysymys ole, vai onko. No sitä parempi, jos on.
Jos olisin kuntaliitoksen ”uhri”, ei minua haittaisi että joku tuossa suuressa kunnassa pystyy hyödyntämään julkisia palveluita helpommin kuin minä kunhan itse en häviä laadullisesti enkä taloudellisesti kuntaliitoksen takia. Eli jos kuntaliitoksesta on liittyville kuntalaisille hiukankin kokonaishyötyä, ei haittaa vaikka uudessa kunnassa joillakin olisi asiat muita paremmin julkisten palveluiden osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti