Jälleen on tullut mieleen se, mistä joskus aiemmin olen blogannut, että lainsäätäjien pitää tehdä lakeja joita osaavat vaivatta itse noudattaa. Tuossa eräässä bloggauksessani puhuin tavisvaikutusten arvioinnista, joka pitäisi suorittaa aina säädösten yhteydessä.
Nythän tämä tavallisen ihmisen käsite on vain korostunut, kun yksi ja toinen ministeri on tullut muistuttamaan sitä että on vain tavallinen ihminen. Jos kerran ministeri tai rivikansanedustaja itse on tätä mieltä, tehköön sitten johtopäätökset, eli lainsäädäntöön ryhtiä.
Näissä tilanteissa, kun ministerin tai rivikansanedustajan on todettu tehneen rikkeen jolla on periaatteellista tai muuta merkittävyyttä muun muassa luottamuksen kannalta, keskustellaan joka kerta ministerin tai rivikansanedustajan erosta, erosta ainakin jostakin osatehtävästään. Näitä osatehtävistä eroja on jokunen nyt tapahtunutkin, mutta ministerin tai rivikansanedustajan paikalta eroamisia ei ole tapahtunut. Väitetään, että muualla kuin Suomessa niitä tapahtuu jopa herkästi.
Itselle tulee eroamiskeskusteluiden yhteydessä toisaalta ajatus, että ministerin tai rivikansanedustajan paikalta eroava veisi mukanaan kokemusta ja tietoa. Se olisi tietynlainen kielteinen seuraus eroamisesta. Toisaalta ajattelen taas niin, että nykyistä reippaampi eroamiskäytäntö tervehdyttäisi pitkällä tähtäyksellä politiikkaa. Ja joka tapauksessa kyseiset tehtävät ovat aina periaatteessa väliaikaisia luonteeltaan. Pysyvyyttä ajatellen on olemassa virkamiehistö.
Mutta itse asiassa olen tullut nyt tulokseen, että koko ongelmaa ei edes ole, sillä eihän sen ministerin tai tavallisen kansanedustajan osaaminen yhteiskunnan palveluksesta mihinkään häviä. Päinvastoin osaamiselle ja verkostoille tulisi uutta käyttöä vanhan päälle. Eroava poliitikko voisi ryhtyä neuvonantajaksi ja konsultiksi ja tarjota kaikenlaista osaamistaan liike-elämälle, politiikalle ja muille yhteiskunnan sektoreille. Hän voisi toimia valmentajana yritysjohdolle, nykyisille ministereille ja rivikansanedustajille tai sellaisiksi pyrkiville.
Sinänsähän idea ei ole uusi, sillä onhan meillä ollut muun muassa yhteiskuntasuhteiden hoitajia firmoissa ja muissa organisaatioissa tähänkin mennessä, mutta toimenkuvat voisivat monipuolistua. Kun hallitus nyt puhuu kasvuyrityksistä, tässä olisi myös siihen mahdollisuuksia. Osaamisella olisi myös kansainvälistä kysyntää rajattomasti.
Nyt kansanedustajien ja myös muiden aktiivipoliitikkojen olisi syytä muuttaa suhtautumistaan positiivisempaan suuntaan eikä pitäisi pelätä muutosta. Myös kansalaisten pitää hyvässä hengessä kannustaa heitä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti