Italian referendum oli – veikkaukseni pahasti alakanttiin

Italian kansanäänestyksen tulos olikin noin 60-40 ei-kannan hyväksi. Erehdyin siis melkoisesti, kun veikkasin perustellusti 54-46, ei-puolen voittoa toki. Miten voivat gallupit näin paljon heittää äänestystuloksesta? Sinänsähän gallupit saattoivat olla vaikka kuinka oikeassa senhetkisen tilanteen suhteen, mistäpä sen tietää. Ja jonkin verran ei-puolen pitikin saada lisää mielestäni gallupeihin verrattuna, mutta että aivan järjettömän paljon.

Oliko merkitystä sillä, että julkisia kyselyitä ei ollut vajaaseen kuukauteen ennen äänestystä? Toiseksi, oliko ei-puolella parempi kampanja ja parempi strategia? Ehkä heillä oli myös parempaa sanottavaa. Olisiko tässä käynyt myös niin, että joidenkin mielessä ei-kannan imago parani ja tuntui normaalilta vaihtoehdolta? Jotenkinhan tästäkin äänestyksestä onnistuttiin luomaan epäilyttävä kuva liittämällä äänestys vahvasti Viiden tähden liikkeeseen josta siis on puolestaan kerrottu siten että siitä saattaisi syntyä joillekuille epäilyttävä kuva. Nyt jälkeenpäin on taas suorastaan korostettu, että tällaisesta yhteydestä ei ollut kyse juuri tässä äänestyksessä vaan että esimerkiksi ei-mielisiä oli monilta tahoilta. Toisaalta aika vähällehän tämän äänestysaiheen käsittely jäi mediassa ennen äänestystä, ja äänestyksen jälkeen on lähinnä toistettu viestiä, että eipä tässä taida tapahtua ihmeitä EU:n suhteen eikä Italian eikä paljon minkään suhteen lähivuosina.

Jossakin määrin mielenkiintoinen oli kommentti, että tässä äänestyksessä eivät olleet vanhemmat ikäluokat vastaan muut tai jotkut muut, eikä siten ollut nähtävissä erityisesti minkään väestöryhmän kritiikkimieltä, kun tässä kuulemma selvästi aktiivisimpia olivatkin noin parikymppisestä 35:een olevat ihmiset. Okei, ei sen tarvitsekaan mitään erityistä merkitä, että nuorehkot olivat ”yliaktiivisia” äänestäjiä, mutta tuli vaan mieleen ehkä ihan aiheetta, että nuorten työttömyys on kova Italiassa. Tuli todellakin vaan mieleen, mutta ei asian tarvitse mitään sellaista merkitä välttämättä.

Nyt sitten toivotaan Grillon Viiden tähden liikkeelle suurta menestystä lähitulevaisuudessa, toivokaamme kaikki.

Italian kansanäänestys – veikkaukseni

Italian perustuslakikansanäänestystä koskevat julkiset mielipidekyselytulokset olivat jo pitkään ei-voittoisia ennen loppuaan. Ero vain kasvoi koko ajan. Yksi kysely näytti jopa kymmenen prosenttiyksikön etumatkaa ei-mielipiteelle, siis perustuslakimuutosta vastustavalle kannalle, kantansa ilmaisseiden vastauksissa. Sama tutkimuslaitos taisi saada kahdessa aiemmassa kyselyssään kuuden ja kahdeksan prosenttiyksikön etumatkan ei-kannalle. Ja vieläpä nousevassa järjestyksessä muistaakseni, joten tämäkin pieni yksityiskohta tukee omassa veikkauksessani eron kasvamista ei-äänten suuntaan.

Julkisten mielipidekyselyiden kyllä- ja ei-käyrien ero päätyi lopussa noin kuuteen prosenttiyksikköön. Vähimmilläänkin oletan tämän eron toteutuvan nyt myös äänestystuloksessa. Lisäksi jälleen saattaa käydä niin, että ei-äänten osuus äänestyksessä on jopa suurempi kuin kyselyt osoittaisivat. Näin ollen veikkaan tulokseksi ei-äänten voittoa 54-46, eli kahdeksan prosenttiyksikön voittoa ei-äänille.

Verkkosivuilla vierailevat robotit – tyhmä ihmettelyni

Iltalehtien ja muiden verkkolehtien sivuilla kysytään usein esimerkiksi, pitäisikö X:n erota, tai jotakin muuta, johon voi klikata jonkin vastausvaihtoehdon. Tässä yhteydessä sivu saattaa pyrkiä kontrolloimaan, onko vastaajaksi aikova taho robotti vai eikö ole.

Nämä verkkolehtien yleisöön ujuttautuneet robotit ovat oudosti käyttäytyviä ”otuksia” päätellen siitä, mitä niiden oletetaan osaavan ja mitä ei. Niiden mitä ilmeisimmin oletetaan osaavan klikata pallukkaa jonkin vastausvaihtoehdon kohdalla ja sotkevan siten ”tutkimustulosta”, mutta niiden oletetaan toisaalta jättävän poikkeuksetta tai lähes poikkeuksetta ruksaamatta kohdan ”En ole robotti”.

Mahdollisesti erittäin tyhmä kysymykseni on, mitä tällaiset oliot oikein ovat. Siis millä tavalla pitää olla osaamaton esimerkiksi ihmiseen verrattuna, jotta tällainen hassusti valikoiva ruksaus- ja pallukanklikkauskäyttäytyminen todellakin toteutuu? Asian tekee entistä oudommaksi se, että samojen robottien oletetaan ja pelätään osaavan kirjoittaa kommentteja. En ainakaan usko, että sivustot siihen luottavat että nämä ei-toivotut robotit jättäisivät ruksaamatta kohdan ”En ole robotti” sen takia että ovat valtaosin tai kaikki niin rehellisiä tai että ne olisi luotu niin rehellisiksi jostakin kumman syystä. Yritetäänkö tässä vain tuurilla luottaa siihen, että kyseiset robotit eivät ymmärrä väitettä ”En ole robotti” ja sitten sattumanvaraisesti puolet jättäisi ruksaamatta? Aika laiha lohtu olisi sekin.

Jos en vieläkään paljastanut tyhmyyttäni tai epäjohdonmukaisuuttani, sille en sitten voi mitään.

Tuopin hinta kulutuksen mukaan

Alkoholi on ongelma yhden jos toisenkin mielestä, tosin pääasiassa aina muille kuin itselle. Toiseksi, aihe on kyllä myös tylsä (no miksi kirjoitan?), mutta kun se nyt taas herättää kiinnostusta suuntaan jos toiseenkin.

Ensimmäinen kiinnostuksen suunta näyttää olevan se, että alkoholin virtaamisen luoksemme pitäisi olla nykyistä helpompaa ja alkoholimyymäläauton pitäisi kurvata jokaisen taloyhtiön pihaan tuomaan alkoholia tarjolle niin saatavasti kuin mahdollista. Toinen ajatussuunta on, että hintaa pitää nostaa kysynnän kasvaessa, haittojen ehkäisemiseksi tai ainakin haittakulujen kompensoimiseksi.

Alkoholista puhuvien ihmisten ajatuksenjuoksun ristiriitaisuuteen luottaen luulen kuitenkin, että suurin osa alkoholista vaahtoavista kannattaa kumpaakin suuntausta yhtaikaa, elikkä vaikeuttamista ja vapauttamista samanaikaisesti. Ainakin niin, että helppoa itselle ja kaltaisille ja vaikeaa muille.

Kulutuksen noustessa hinnan korottaminen on maailman helpoin asia järjestää, vieläpä niin, että valtio ja bisnes voittavat yhtaikaa. Tämän tosin olisi luullut vapaassa markkinataloudessa tapahtuneen ajat sitten, mutta ilmeisesti ei ole tapahtunut. Tehdään vaan niin, että ravintolassa (yleisnimitys) ensimmäinen puolen litran tuoppi maksaa kolme euroa, toinen neljä euroa, kolmas viisi euroa, ja jos ei vielä mennyt perille ajatus, niin neljäs kuusi euroa, no joko nyt meni perille? Siitä se käyrä sitten vaan nousee, ja yritys saa katetta ja valtio verotuloja nousevasti.

Se, että asiakas kiertäisi tätä hinnoittelujärjestelmää, voidaan estää helposti ainakin ravintolakohtaisesti, ja myös yritys- ja ketjukohtaisesti, tai jopa valtakunnallisesti, jos luodaan sopiva kulutustiedon päivitystapa. Mutta vaikka ei tiukasti valvottaisikaan, niin tämän hinnoittelutavan alkeellinenkin soveltaminen olisi suuri mutta helppo askel eteenpäin, jos niin halutaan.

Hillary Clinton, Trump – uutinen: peukalointi ehkä

Tänään yritettiin uutisoida, että jotkut asiantuntijat arvelevat että Yhdysvaltain presidentinvaalien kolmen osavaltion äänestystulosta on saatettu peukaloida. En referoi moneen kertaan mediassa monistettua uutista. Se vaan herätti huvittuneisuuttani, että kun juuri ehdittiin liikuttavan yksimielisesti hyristä kannatuskyselyiden aina vaan suuremmista erehdyksistä vaalitulokseen nähden, niin nyt tämän manipulointiepäilyuutisen yhteydessä onkin yhtenä seikkana noussut esiin kummastelu siitä, että ratkaisevissa osavaltioissa Clinton hävisi kun olisi kyselyiden perusteella pitänyt voittaa selvästi, ja äänestystulos noudatti liian huonosti kyselytutkimuksia.

Muutoin tuosta peukalointiuutisesta tuntumani on, että se unohtuu tämän viikon loppuun mennessä. Guardianin jutusta esimerkiksi sain vaikutelman, että ehkä tämä julkistettu epäily ei herätä kovin laajaa kiinnostusta uudelleenlaskentaa kohtaan. Niin, ja se on kai kiinni lopulta Clintonista.

Vahva oletukseni, kuka on Ranskan seuraava presidentti

Hesarin verkkosivulta lukemani juttu, jossa viitataan Dagens Nyheterissä olleeseen haastatteluun, vahvisti entisestään oletustani Marine Le Penin tulevasta voitosta Ranskassa. Hänen presidenttiytensä on todennäköisempi kuin oli Brexit-tulos tai Trumpin voitto, mistä myös kyselytulokset jo tässä vaiheessa antavat vihjeen.

Dagens Nyheterin haastattelujuttua en lukenut, koska se oli muurin takana. Mutta ihan jo lyhyen Hesarissa olleen siihen viittaavan jutun perusteella Le Penin argumentointi ja esitystyyli vaikuttavat sellaisilta, että ne eivät voi olla rehellisesti ajatellen uppoamatta vastustajiinkin, mikä saa vastustamisen takia vastustavat vielä huonommalle tuulelle kuin Brexit tai Trumpin voitto. Tätä odotettavissa olevaa reaktiota lisää vielä se, että Ranskan tulos tulee ”vanhan kuorman” päälle, jossa jo siinäkin on pitkään purkamista monella taholla. Nytkin jo lehtien pääkirjoituksissa ja muualla Trumpin voitto ja Brexit-tulos liitetään ja niitä verrataan mitä ihmeellisimpiin asioihin tavalla, joka ylittää minun mielikuvitukseni. Ymmärtäisin, jos näin tehtäisiin huumorimielellä, mutta ne tekevät sen tosissaan.

Anna tuli vastaan kolumninhakumatkallani

Etsin Ilta-Sanomista, verkkosivulta, Jyrki Lehtolan mahdollista kolumnia tälle lauantaille, hakusanalla ”lehtola” ilman etunimeä. Olen muistavinani, että lauantaina se löytyy jos löytyy. Ei löytynyt kolumnia nyt, ehkä vasta viiveellä, mutta kotimaan uutisia selaillessa tuli esiin henkilö, jolla on sama etunimi kuin Lehtolalla mutta eri sukunimi ja eri ammatti. Tämä henkilö on huolissaan, niin kuin moni muukin, en minä, populismista. Kuulemma Euroopan ja Amerikan välisessä populismiottelussa tilanne on nyt 1-1. Tuli vaan mieleen, että kuinkahan kauan mahtaa olla, kun Euroopalla on vielä käyttämättä vaikka kuinka monta exitiä tai vastaava mutta Amerikalla enintään Calexit (vitsi) ja sekin vain puheissa jotka nekin taisivat loppua.

Kun en löytänyt Lehtolan kolumnia, tai varmaan vaikka olisin löytänytkin, rupesin etsimään Hazardin kolumneja, jostakin, missä niitä sattuisi olemaan nykyään. Enimmäkseen löytyi vain juttuja siitä, mitä Hazard on kirjoittanut ja mitä mieltä joku toinen on ollut siitä, mutta ei itse Hazardia, kunnes löytyi Anna. Olen tosin tainnut joskus ennenkin lukea Hazardia Annasta, olikohan se ämpäreistä.

Luin useamman Hazardin. Yksi oli jollakin tavalla aika hyvä, siinä puhuttiin oikeista hommista ja miehistä, mutta siihenkin oli lätkäisty sitten päälle asioiden sukupuolittumisongelma ilmeisesti ajatuksella että tästä tässä on lopulta kyse ikävä kyllä valitettavasti, kuulkaas jätkät ja te naiset. Lisäksi jotkin tyylikeinoyksityiskohdat näissä Hazardin kolumneissa kiinnittävät huomiotani, mutta ei nyt niistä, olkoon tämä tässä.

No, ehkä toinenkin oli aika hyvä noista Hazardin kolumneista, se tuntui liittyvän pakkausteollisuuteen ja moninaistuvien pakkausten tavalliselle ihmiselle tuomiin lajitteluongelmiin, esimerkiksi roskakatoksessa. Siitä, muuten, en löytänyt sukupuolittuneisuutta sitten kuitenkaan, enkä kyllä sitä erityisesti etsikään, en ehkä oikein osaakaan etsiä joka paikasta sitä. On paljon mielenkiintoisempaakin etsittävää.

Ketkä peruivatkaan lupauksensa USA-vaalien jälkeen?

Tähän asti on oltu naureskellen ennustelevinaan, että Yhdysvaltain vasta valikoitunut presidentti peruisi lupauksiaan, mutta kävikin niin jo nyt, että Trump delegoi lupausten perumisen muille kuten esimerkiksi niille häntä vastustaville julkkiksille jotka uhosivat maastamuutolla jos hän voittaisi presidentinvaalit. Ja Trumphan voitti, ehkä lupauksistaan huolimatta.

Tämä muuten on tuttua Suomestakin vuosikymmenten varrelta, että on luvattu muuttaa maasta jos vaikkapa tietty henkilö nimitetään ministeriksi. Tuskin on juurikaan muutettu. Muuttaminen onkin pikemmin kielikuvallista kuin konkreettista.

Vaikka Hillary Clinton oli ehdokkaana yhtä tärkeä

Vieläkään ei kirjoiteta Hillary Clintonista juurikaan, Donald Trumpista sen sijaan tauotta. Ei aihetta, joka ei jotenkin liittyisi Trumpiin vaikka väkisin. Kun näen vaikka otsikon lumimyräköistä sun muista säätiloista, tulee mieleen, että kai tämänkin jutun kohdalla kutsutaan asiantuntija analysoimaan miten Trumpin odotettavissa oleva presidenttiys vaikuttaisi Suomen säihin. Jonakin päivänä niin käykin, ellei ole jo käynyt. Ei kuitenkaan pidä unohtaa Hillary Clintonia. Olihan hän vähintään yhtä tärkeä henkilö Yhdysvaltain presidentinvaaleissa kuin Donald Trump.

Vaalitulospahoinvointi

Yhdysvaltain presidentinvaalit ja niiden tulos ovat herättäneet tunteita myös Suomessa. Moni Trumpia inhoava tai muusta syystä Clintonin voittoa kiihkeästi toivonut ja voitosta varma on pettynyt. Pettyneillä on nyt huonot fiilikset, melkein kuin joillakuilla amerikkalaisilla Clintonin kannattajilla. (En, muuten, syyllisty sanomaan, että kaikilla 60 miljoonalla Clintonia äänestäneillä olisi niin huonot fiilikset, että he osoittaisivat mieltään Trumpia vastaan, ihan kuin mielensä osoittaminen muka jotakin auttaisi, koska en tunne tuota porukkaa joka edustaa lähes puolta amerikkalaisesta aikuisväestöstä tavallaan, kuten puolestaan ehkä jotkut toimittajat tuntevat omasta mielestään 60 miljoonaa Trumpin kannattajaa ja tietävät näiden olevan vaarallisia. Melkoinen saavutus tuntemisessa, varsinkin kun se on kai saavutettu vaalipäivän aikana katukuvasilmäyksen perusteella jos silläkään.)

Trumpin voitosta järkyttyneiden fiilikset ovat siis huonot, kun järkytyksen lisämausteena on mahdollinen vaaliseurannasta johtuva univelka ja tästä kaikesta johtuva väliaikainen työkyvyttömyys. Moni onkin saattanut pyrkiä saamaan loppuviikoksi sairauslomaa alakulon takia, ja on ehkä joutunut myöntämään terveydenhuoltohenkilölle, mistä alakulo ja sairausloman haluaminen johtuvat. On siis joutunut kertomaan, että Trumpin voitto otti liian koville. Ongelma vaan on, että ensinnäkin saattaa olla vaikea saada sairauslomaa vaalituloksen perusteella, en ole itse tosin kokeillut, mutta vaikka saisi, niin virallinen syy sairaslomatodistuksessa on ehkä jokin muu kuin Yhdysvaltain presidentinvaalien ”väärä” tulos, joka kaiken lisäksi ei mene ihan heti ohikaan.

”- - just because he hates losing”

Siinä vaiheessa, kun nousi esille Trumpin suhtautuminen mahdolliseen häviöön, Hillary Clinton twiittasi: ”- - just because he hates losing.” Clintonin sanomana tämän täytyy tarkoittaa, että Trump olisi huono häviäjä. Ilmaisu ”hate losing” tarkoittaisi siis USA:n kielessä eri asiaa kuin suomen kielessä. Suomessahan häviämisen vihaaminen merkitsee käytännössä, että henkilö on maalintekijätyyppi.

Ainoa, mistä tältä osin Suomessa keskustellaan esimerkiksi urheilijoita tai valmentajia haastateltaessa, on se, että kumpi on parempi lähtökohta, vihata häviötä vai himoita voittoa. Tulos näistä keskusteluista on, että kyse on henkilökohtaisesta ”tyylistä” ja makuasiasta. Ja mielestäni lopulta joko tai -ajattelu näiden kesken on keinotekoinen. Voiko edes olla toista ilman toista?

Reilu voitto

Niin Brexit-äänten laskennassa kuin nyt USA:n presidentinvaalien valitsijamieslukujen laskennassa BBC:llä oli hyvä tulossivu, josta oli helppo seurata tuloksen muotoutumista. Ei tarvinnut tuskailla kaikenlaisen muun sälän kanssa, kuten erilaisten vaalikommenttien, spekulaatioiden ja muun tunnelmanluonnin.

Yhdysvaltain presidentinvaalien tulos on oikea ja erinomainen, eli oikea ehdokas voitti. Tästä se alkaa, siis jatkuu, kehitys. Trumpin voitto antoi vahvan luottamuksen, kuten Brexit-tuloskin, sen suhteen, että tällaiset valinnat ovat mahdollisia, vaikka sitä ei median kohinan perusteella juuri kukaan voisi uskoa.

Voin hyvin kuvitella, millaiset fiilikset on niillä, jotka ovat jyrkästi Trumpia vastaan ja myös pitivät varmana Clintonin valintaa. Saattoipa joku tehdä vielä äänestyspäivänä itsevarman analyysin siitä, että Trump ei todellakaan tulisi valituksi. Itseäni harmittaisi, jos olisin tullut kirjoittaneeksi jotakin hyvin varmanoloista, jos tulos olisikin sitten toinen. Toki pidin koko ajan Trumpin valintaa tietysti toivottavana ja myös erittäin mahdollisena. Ainoa epävarmuustekijä tuli ajatuksiin siinä vaiheessa, kun mainittiin, että Trumpin ei annettaisi voittaa.

Nyt siis kaikki hyvin. Ihmiset saavat näköjään yllättäviä valintoja aikaan voimakkaasta rahallisesta ja mielipidevastustuksesta huolimatta, jos haluavat. Tyypillistä näyttää olevan, että se aina yllättää samalla tavalla perusteellisesti jotkut tahot.

Nyt on myös oppinut, että edes mielipidekyselyt eivät ole ongelma, kunhan vain tästä lähtien voi luottaa siihen, että niihin ei voi luottaa. Tosin USA:n presidentinvaalien suhteen yksi kyselyfirma oli koko ajan kartalla siitä, millainen kilpailu olisi tulossa. Sitä seurasinkin pitemmän aikaa juuri siinä mielessä, että se poikkesi koko ajan muista kyselyistä ja pysyi linjallaan.

Muuten, Trumpin voitto ei ole loppulukemiltaan lähelläkään tiukkaa, sillä tätä kirjoitettaessa hänellä on 278 valitsijaääntä, ja ainakin kolme osavaltiota on vielä menossa hänelle.

Sopeutumiskyvyttömät vastaan ”väärien” asioiden kannattajat

Suomalainen ja luultavasti kansainvälinen Trump-valistus on saanut uuden muodon, kun on ruvettu ylhäältä päin lausahtelemaan, että Trumpin kannattajilla on huonoja ajatuksia kuten lausahtelijoiden mielestä muun muassa ”valkoinen mies” menneiltä ajoilta -kaipuu.

Siinähän sitä riittääkin yhdessä kuvaannollisessa kokoonpanossa, ”valkoinen mies”, paheksuttavaa, kun se vieläpä luonnehtii riittävästi koko kannattajakuntaa.

Ihan Suomen omienkin vaalien yhteydessä esiintyy paljon sitä, että jotakin kannattajakuntaa luonnehditaan kielteisessä sävyssä. Siis niin, että luonnehtijat väittävät kannattajakunnalla yleisesti olevan piirteitä jotka luonnehtijoiden mielestä ovat huonoja piirteitä. Tämä arvosteleva asenne kertoo siitä, että joillekin ei näytä pohjimmiltaan ja aidosti kelpaavan se että kaikilla on samanarvoisesti yksi ääni kuten nykyään on käytäntönä. Toisin sanoen joillekuille, mielestään paremmin ajatteleville, on vaikeaa sopeutua siihen, että jotkut toiset kannattavat ”vääriä” asioita, ”vääriä” puolueita ja ”vääriä” henkilöitä, oikeiksi tarkoitetuissa vaaleissa kuten Suomessa.

Väärin kannatettu.

Muuten, tänään on lauantai 5.11., ja eikös tänään pitänyt tulla suuria uutisia?

Poliittisesti tai muuten eksoottiset

Poliitikot ja poliittisista ilmiöistä kirjoittavat toimittajat ovat huolissaan asioista, ja yrittävät vaikuttaa meihin, että olisimme huolissamme samoista asioista ja tunnustaisimme huolemme julkisesti ja katuisimme yhtä julkisesti sitä ettemme ole ymmärtäneet olla aiemmin huolissamme samoista asioista samalla tavalla kuin nämä.

Jos nämä poliitikot ja politiikasta mahdollisesti kiinnostuneet toimittajat jalostaisivat edelleen sitä, että ovat ihmeissään ja huolissaan ilmiöistä ja niiden takana olevista ihmeellisistä ihmisistä, siitä syntyisi monta bisnesideaa esimerkiksi matkailualalle. Tästä kaksi esimerkkiä.

Jokin aika sitten, USA:n presidentinvaalikampanjasta ja erityisesti toisesta pääehdokkaasta puhumisen yhteydessä, meille lehden lukijoille selvisi (en ole vielä päässyt alkutekstiä pidemmälle tosin), että Yhdysvalloissa on kylä, jossa poltellaan autonrenkaita metsissä ja notkutaan marketilla, ainakin nuorten keskuudessa. Tätä siis esiintynee siinä määrin, että ilmiöstä pitää kertoa Amerikan presidentinvaalikampanjoinnin yhteydessä.

Toinen esimerkki, jossa on jotakin yhtäläisyyttä edelliseen, on Financial Timesin kolumni, jossa ollaan huolissaan ainakin populismista, ja Suomikin mainitaan, että täälläkin on semmosta ja siis sitä harjoittavia ihmisiä. Tätäkään en ole lukenut alkuperäisenä vaan kolumnista tehdyn uskottavan selostuksen valtamedian erään edustajan sivulta.

Näistä kahdesta tapauksesta kehittyisi miettimällä bisnesidea, joka liittyy kulttuuriseikkailumatkailuun. Jos Amerikassa majailee jossakin kaukana autonrenkaiden polttelijoita ja marketin kulmilla ”palloilijoita” ja muuta kovaa ydintä ja taas esimerkiksi Suomessa populisteja, niin ei muuta kuin järjestämään bussimatkoja kyseisiin yhteisöihin jännittävien ihmisten keskuuteen.

Jos Amerikasta löytyy autonrenkaiden polttelijoita, niin kyllä Suomestakin löytyy renkaiden potkijoita. Mutta potkijoista tuskin on kulttuurijännitysmatkailukohteeksi, sillä heitä saattaa olla muissakin kulttuureissa. Toiseksi, renkaiden potkiminen ei ole muutenkaan yhtä eksoottista, vaikka myyjissä se herättääkin tunteita. Potkija ei juurikaan leimaudu eikä leimaa yhteisöään, sillä renkaiden potkiminen päinvastoin antaa harjoittajastaan vaikutelman tiedostavana kuluttajana.

Sitten kun Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat ohi

Sitten kun Yhdysvaltain presidentinvaalin tulos on selvä meille kaikille, saatan ryhtyä lukemaan vaalikampanjoinnin aikana tehtyjä juttuja, näiden ihan omien tiedotusvälineidemme juttuja, osin uudestaan, osin ensimmäistä kertaa. Siitä tulee hauskaa ja hyödyllistä.

USA:n vaalien jälkeen alkaakin eurooppalaisten äänestysten ja vaalien vastaavanlainen mediavoivottelu ja kauhistelu. Sen kohinan seuraamiseen ei tosin kannata käyttää aikaa enempää, kuin että katsoo lopputulokset. Sen sijaan tulossa olevat omat kuntavaalit ja muut eivät kiinnosta edes lopputulosten osalta, eikä ole mitään syytä seurata tiedotusvälineiden tarjoamaa kampanjaviihdettä niidenkään osalta.

Media on juuttunut Trumpiin

Yhdysvaltain presidentinvaaleihin liittyen media on juuttunut Donald Trumpiin ja vielä erityisesti naisasiasuuntautuneisiin kertomuksiin. Niinpä on kiinnostavaa katsoa hakukoneen näkökulmasta, mitkä tiedotusvälineet täällä tätä ”naisasiaa” pitävät yllä. Laitoin Google-hakuun ”donald trump naiset”. Tuli Iltalehti, Iltasanomat, useamman kerran hs.fi tai liitännäinen ja muutaman kerran yle.fi, noin aluksi. Olen kyllä huomannutkin, että hs.fi on veivannut aihetta ahkerasti.

Vihdoinkohan USA:n presidentinvaalien suomenkielinen selostus on siirtymässä seuraavaan vaiheeseen? Päädyin nimittäin erään naisjutun myötä Mtv:n sivulle, ja sitä kautta edelleen siellä juttuun AT&T:n Time Warner -kaupasta. Trump mainitaan myös tässä jutussa. Mutta sitten luin Taloussanomien kautta artikkelin, joka käsittelee jo sellaista aihetta kuin Trumpin ja Clintonin elvytyslupaukset. Käsitellään siis taloutta ja politiikkaa. Oikein hyvä.

Talouselämä kertoo, kumman voittoon Kangasharju uskoo

Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju on sanonut (Talouselämä), että Clinton voittaa USA:n presidentinvaalit. Clintonin etumatka on jo niin suuri, ettei asetelma enää käänny, sanoo Kangasharju. Hän viittaa siihen, että nykyisensuuruinen ero mielipidekyselyissä ei ole milloinkaan kääntynyt Yhdysvaltojen historiassa, ja myös siihen että koko rahoitusmarkkina uskoo Clintonin voittoon.

Voi olla, että Kangasharjun viittaus historiallisiin asetelmiin on perusteltu, en osaa ottaa siihen kantaa, enkä esimerkiksi ala kahlata läpi Yhdysvaltain presidentinvaalien asetelmia. Minkähänlaista ja kuinka tiivistahtista mielipidedataa niistä mahtaa olla, sitä en todellakaan tiedä. Kuitenkin heti tulee mieleen kysymys, olisiko maailma muuttunut sen verran että yhä suuremmat käänteet olisivat mahdollisia. Tiedonvälitys ja keskustelu ovat muuttuneet täysin. Ihmiset ovat aktiivisia ja reagoivat nopeasti sosiaalisen median avulla. Koulutustaso on noussut, ja osataan ottaa selvää asioista ja epäillä yleisiä väitteitä.

Luin myös jostakin, että menossa oleva taistelu on poikkeuksellinen entisiin verrattuna, joten eiköhän tässä ole poikkeuksen mahdollisuus myös sen suhteen, että Clintonin ja Trumpin järjestys voikin muuttua.

En siis voi sanoa Yhdysvaltain presidentinvaalien tilastohistoriasta mitään, koska en tunne tilastotiedettä riittävän hyvin enkä presidentinvaalien historiaa. Molempiin liittyen vain herää pari kysymystä: Onko todella havaittavissa, että milloinkaan ei ole tällainen ero kääntynyt? Havainto tuntuisi näin äkkiseltään ajateltuna aika haastavalta. Tai vaikka ehkä löytyisi ”havainto” että sitä ja sitä ei ole tapahtunut, niin onko se sellainen havainto, jolla on todennäköisyysmerkitystä Clintonin ja Trumpin järjestyksen muuttumisen kannalta?

Se, että koko rahoitusmarkkinalla on sama vahva oletus, että Clinton voittaa, on myös mielenkiintoinen toteamus. Tarkoitetaanko rahoitusmarkkinalla tässä ekonomistien lisäksi myös sijoittajia? Siinä suhteessa Brexit-odotuksissa näytti todella olevan ristiriitaa. Bloggasinkin silloin, että miksi ihmeessä osakkeet laskevat jos vedonlyönti ennakoi voimakkaasti ei-Brexitiä. Toisaalta Brexitin jälkeen joku ekonomisti sanoi, että he kaikki ajattelivat samoin eivätkä ottaneet huomioon ihmisten ajatuksia, asenteita ynnä muuta sellaista (tai jotakin), vaan olettivat talousteoreettisesta näkökulmasta (tai jotakin). Siis ainakin ekonomistit olettivat koko joukolla yhtenäisesti, että Brexitiä ei tule. Näin ollen, jos nyt ekonomistit olettavat yhtenäisen vahvasti Clintonin voittoa, niin tilanne ei ole siinä suhteessa muuttunut Brexitiin verrattuna.

Lisäksi luin juuri, että Soros olisi omissa sijoituksissaan ennakoinut Brexitin. Tietäisiköhän joku ekonomisteista, olisiko nyt joku ”Soros” tekemässä sijoituksia ennakoiden Trumpin voittoa? Olisi mielenkiintoista kuulla. Luulisi tietävän, jos olisi.

Minusta tuntuu, että Trump voi hyvinkin voittaa presidentinvaalit tiukasti, ja tämä on todellakin tuntuma eikä ainakaan tilastollinen todennäköisyyspäätelmä. Pieniä merkkejä vaan.

Selvänä laki mukava

En seurannut cocktail-asiaa sen kummemmin kuin että tuli vahvistusta taas sille, että kyllä eduskunnan tehtävä on säätää yleensäkin sellaiset säädössekoitukset ja cocktailit, etteivät viranomaiset joudu tuskailemaan tulkintojen kanssa ja ettei niiden takia tule mahdollista väärinymmärrystä. Toinen juttu on, että jälleen näytti siltä että tässä sai vauhtia niin sosiaalinen kuin muunkinlainen media.

Kaiken huippu olisi, jos vielä joku kansanedustaja näiden säädöskohujen yhteydessä ihmettelisi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, että miten meillä voidaan säätää tällaisia ja tällaisia lakeja. Mutta enpä usko, että kukaan kansanedustaja nyt sellaista menee ihmettelemään sosiaaliseen mediaan tai mihinkään.

Maksumuuri ja Trump

Eilen nousi ja kai jo laskikin kohu jostakin videosta vuodelta 2005, jossa Donald Trump oli kuulemma tullut sanoneeksi jotakin.

Ensiksi vähän sivustosta ksml.fi. Sanomalehti Keskisuomalaisen verkkolehden jutuista yhä suurempi osa näyttää olevan vain tilaajille. Hyvä niin. Tehkää niin muutkin. Katselin eilen taas Keskisuomalaisen verkkolehteä ksml.fi, ja samalla tuli mieleen vilkaista, miten on Trump-jutun laita, siis jutun, joka liittyy 2005 vuoden videoon, onko se luettavissa vapaasti vai eikö ole.

Olihan se ksml.fi:n juttu Trump-videosta vuodelta 2005 vapaasti luettavissa, eikä jutussa näyttänyt olevan edes mitään mainintaa, että voisit jatkaa lukemista ehdolla X tai jossakin muualla. Kokeilin myös toista ilmeisesti vuoden 2005 Trump-videoon liittyvään kohuun liittyvää juttua ksml.fi:ssä. Sama havainto, myös se oli vapaasti luettavissa, eikä siinäkään sanottu mitään, että juttu jatkuisi jossakin muualla tai muin ehdoin. Ja vielä varmuuden vuoksi kokeilin kolmattakin ksml.fi:n juttua liittyen nähtävästi Trumpin 2005 vuoden videoon liittyvään kohuun liittyvään kohuun. Ja edelleen sain lukea tuonkin jutun vapaasti. No, olipa ihme, että näin nyt antoivat lukea vapaasti, kun muutoin jutut ovat aika paljon tilauksen takana, mitä, todellakin, tässä jo toistamiseen suosittelen kaikille muillekin lehdille nyt ihan tästä päivästä alkaen heti.

Sitten katsoin, miten on asia maksumuurin osalta Helsingin Sanomien verkkolehden hs.fi:n Trump-jutuissa. Yllätys yllätys, juuri hs.fi:ssäpä tulikin muutaman rivin jälkeen vastaan tiedustelu ja ohje: ”Haluatko lukea koko artikkelin? Hanki - -” Kohtasin siis maksumuurin juuri hs.fi:ssä tässä Trump-valistuksen kohdalla jutuissa, jotka liittyvät kohuun joka liittyy vuoden 2005 videoon ja kohuun joka liittyy kohuun joka liittyy vuoden 2005 videoon.

Ei voi muuta kuin ihmetellä maksumuurikäytäntöjen, medialiiketoiminnallisen ansainnan ja valistuksellisen päämäärän moninaista ja ristiriitaista keskinäistä suhdetta ja yhdistelmäkirjoa. Ymmärtääkseni, tai sitten minulle on valehdeltu, jo yksistään jommankumman, joko rahantulon tai valistuksen perillemenon tavoitteen toteuttamisessa on ollut viime aikoina haastetta lehdillä. Mikä onkaan haaste, jos yritetään kumpaakin yhtä aikaa? Jos on maksumuuri, että ”Hanki - -” ja jos ehkä samalla yritetään valistaa lukijoita sillä samalla jutulla, niin onhan se kummallista, tai itse asiassa ehkä toisin päin, tai en minä tiedä. Ei kai voi onnistua sellainen. Yritetäänkö liian suurta palaa kerralla? Mielestäni kyllä. Tämä koskee tässä tapauksessa hs.fi:tä. Minusta se on myös jollakin tavalla hauskaa, mutta hauskuushan on makuasia.

Mutta jos hs.fi ei ole pyrkinytkään valistamaan meitä koko aikana, vaan on vain syntynyt harhakuva, että se olisi pyrkinyt, niin silloinhan asia tavoitteenasettelun kannalta on kohdallaan. Tätä oletusta puoltaa sekin, että miten yhden pienen maan suurinkaan lehti koko tässä maailmankaikkeudessa voisi kääntää etänä Yhdysvaltain presidentinvaalien joitakin harmittavan tuloksen, että Trump valitaan. Ehkä se onnistuisi, jos olisi maailmanlaajuinen suunnitelmallinen mediakampanja, mutta enpä usko että on ihan niin tiivistä yhteisesiintymistä. Ja kannattaisiko sellaiseen käyttää voimavaroja, jos tehtävää olisi maksavien asiakkaiden hankkimisessakin?

Ja sitten se, että ksml.fi antoi lukea vapaasti Trumpin vuoden 2005 videoon liittyvään kohuun liittyviä juttujaan ja Trumpin vuoden 2005 videoon liittyvään kohuun liittyvään kohuun liittyviä juttujaan, niin se on ihmeen toinen puoli, kun ksml.fi muutoin tarjoaa suuren osan jutuistaan vain tilaajille. Olisiko kannattanut sittenkin laittaa vain tilaajille, eikös juuri nyt olisi ollut kova aihe? Tuntuu, että olisi ollut.

Se siitä aiheesta. Tämän blogin lukemiseksi ei toistaiseksi tarvitse hankkia olkaimia eikä vyötä eikä paljon muutakaan.

Ulkomaisiin käsiin

Aikanaan sain Yle-veroa puoltavan vastauksen erään puolueen edustajalta maininnoin, että muuten tänne tulee ulkomaisia suuria medioita, valtaamaan alaa, näin ymmärsin hänen ajatuksensa. Asenne ihmetytti minua silloin, ja tietysti ihmetyttää edelleen, kun toisaalta kansainvälisyysasiaa ollaan ajamassa esimerkiksi ilmaisulla, että muussa tapauksessa ”impivaara”, sulkeutunut, peruutuspeili ja vaikka mitä. Tosin juuri kyseisessä esimerkkipuolueessa ei niinkään hoeta noita sanoja, se pienenä yksityiskohtana tässä myönnettäköön.

Nyt vuorostaan jollakin taholla yritetään nostaa esille uhkana sitä, kun Vapo aikoo myydä valtaosan maaomaisuudestaan ja että jos omaisuus päätyisi ulkomaiselle sijoittajalle. Vaikka yritänkin miettiä asian eri puolia melko avoimin mielin, en onnistu kokemaan uhkaa. Eihän markkinat kai sellaiset ole, että esimerkiksi joku paha mutta vahva ulkomainen sijoittaja voisi pakottaa meidät myymään omaisuuttamme. Tai vaikka ei olisi muuten ”paha” kuin nimenomaan tuon ulkomaisuutensa puolesta, niin eihän se pysty pakottamaan suomalaista myymään omaisuuttaan. Ainahan neuvotellaan.

Hiukan yllättäin ei ole valitettu julkisesti sitä, että liikekiinteistöjä siirtyy paljon suurilla kaupoilla ulkomaisille sijoittajille niin, että ehkä alalla ei kohta kotimaisia olekaan. No, ei se minuakaan harmita, en tule edes ajatelleeksi asiaa. Päinvastoin, jos Suomi kiinnostaa, hyvä. Kaikessa tässä tärkeää on hinta. Jos ulkomaiset sijoittajat olisivat valmiita maksamaan vaikkapa järjettömän suuria summia suomalaisista kiinteistöistä (en tiedä ovatko), niin hauskaahan se olisi, siinäpähän sijoittelisivat ja keksisivät houkuttimia kauppakeskusyleisölle, ja saataisiin uutta jännää toimintaa tänne joillekuille. Ja kun aina ulkomainenkaan sijoittaja ei onnistu liiketoimissaan, kotimaisille sijoittajille voi tarjoutua mahdollisuus ostaa kiinteistöjä takaisin entistä halvemmalla.

Ulkomaisten suurten, ja pientenkin, omistajien pelkääminen paljastaa pahan niksahduksen asenteissa. Kun muutoin ollaan kosmeettisen kansainvälisyysinnostuksen vallassa, niin ulkomaisessa omistuksessa ja siis ulkomaisessa omistajassa on muka jotakin olennaisesti ja itsestään selvästi pahaa.

Jos Donald Trump ostaisi Suomesta mediatalon tai suuren kiinteistöomaisuuden, riittäisiköhän juttua?

Suurinta ääntä

Presidentinvaaleihin liittyen, kyllä ylivoimaisesti suurinta ääntä on pidetty Trumpista.

Tulevaisuus on vaikka mitä

Tulevaisuudessa kuulemma kodinkoneita ohjataan etänä ja palvelut tuodaan kotiovelle.

Otetaan ensiksi tuo kodinkoneiden etäohjaus. On tietysti makuasia, mistä kukin pitää, mutta olen ollut hyvin tyytyväinen siihen, että kaikki pesukoneeni ovat olleet viime vuosikymmeninä itseohjautuvia käynnistyksen jälkeen, ilman tarvetta kenenkään etäohjaukseen. Tässä suhteessa jopa alan olla huolissani liiasta nokkeluudesta, siitä että pesukone on muka ymmärtävinään ja säätävinään vaikka mitä. Entäs sitten kun sen mielestä kaikki tasapainot ja muut olosuhteet eivät olekaan sataprosenttisen ihanteellisesti kohdallaan tai jos tuo hienosäätöälykkyys jossakin vaiheessa vioittuu? Siinä sitten yritetään arvailla, kannattaisiko korjauttaa ja miten vai yrittää ostaa uusi suurella vaivalla ja mistä.

Jääkaappi, muuten, on hieno esimerkki vaivattomasta esineestä, kunhan se vain kestää.

Palvelut tuodaan kotiovelle. Mietin, mitä tämä tarkoittaa, enkä äkkiä keksinyt muuta kuin että hammaslääkäri tulee porraskäytävään. En mielelläni olisi siinä ohikulkijoiden ihmeteltävänä.

Kääntäjä ”toimi” blogissani

Laitoin blogiini kääntäjän, ja kokeilin miten se toimii, ja se ”toimi”. Sitten parin päivän päästä kääntäjä ei enää toiminutkaan. Blogger kyllä ilmoitti, että käännetty kielelle englanti, mutta tekstit pysyivät suomenkielisinä.

Katselin sitten keskusteluja aiheesta, mutta neuvot vaikuttivat niin vaihtelevilta ja epävarmoilta, että en viitsinyt kokeilla niitä.

Kuitenkin päätin kokeilla kääntäjän toimimista vielä Google Chrome -selaimella, jota muutoin en juurikaan käytä. Chromella kääntäjä sitten toimi.

Nyt Google Chromen asetuksia tarkemmin katseltuani, kyllähän se näyttää ihan hyvältä selaimelta. En tosin kääntäjän toimimisen tai toimimattomuuden perusteella selaimia valitse, sillähän ei ole sinänsä merkitystä toimiiko kääntäjä omassa käyttöliittymässäni vai ei.

Välillä oppii uutta.

Mediakonsernit ovat aina kiinnostavia

Viestintäala keskittyy Suomessa vähitellen suuremmiksi mediakonserneiksi, eikä se ole huono asia talousuutisten lukijan kannalta. Uutiset yrityskaupoista, yhdistymisistä ja muista vastaavista tapahtumista ovat aina kiinnostavia.

Myös sisällöt voisivat tulla kiinnostavammiksi keskittymiskehityksen myötä. Mediakonsernin laajeneminen esimerkiksi yritysoston tai fuusion seurauksena voisi edistää sen tarjonnan monipuolistumista ja toisaalta profiloitumista. Monipuolistuminen ja profiloituminen kuulostavat keskenään ristiriitaisilta ja vastakkaisilta kehityssuunnilta, mutta ne eivät ole välttämättä vastakkaisia. Kun esimerkiksi Keskisuomalainen-konserniin kuuluu nyt muun muassa päijäthämäläinen lehtitalo, myös Keskisuomalaisen muissa lehdissä voitaisiin nähdä lahtelaisia juttuja keskisuomalaisten ihmisten piristykseksi ja tiedonhalun tyydyttämiseksi. Tämä olisi siis monipuolistumista lukijan kannalta. Tämä koskee nimenomaan paperilehden lukijaa. Verkon käyttäjällähän voi olla yhtä aikaa auki vaikka kuinka monta mediaa. Hän voi samalla katsoa sekä Jyväskylän että Turun uutisia jo nyt. Turku, muuten (by the way), voisikin olla mielenkiintoinen uutisaihe jyväskyläläiselle, ja niin myös toisin päin.

Monipuolistumisen ohella yksittäinen viestintätuote, vaikkapa sanomalehti, voi myös profiloitua. Tuntuu päällekkäisyydeltä nykymaailmassa se, että jokainen maakuntalehti julkaisee samoja yleisuutisia runsaasti. Päällekkäisyyden sijaan mediakonserni voisi keskittyä lehtiensä sisällöissä enemmän juuri niihin maakuntiin, joissa konserni toimii.

Kuten sanottu, viestintäalan yritysostot, fuusiot, lehtien uudelleenjärjestelyt ja muut vastaavanlaiset tapahtumat ovat kiinnostavia uutisia. Mistä päin tulee seuraava media-alan uutinen? Ihan vain esimerkkinä tulee mieleen, kuultaisiinko TS-Yhtymästä joskus tulevaisuudessa jotakin.

Donald Trump hyvinkin

Mediassa on näkynyt melkeinpä myönnytyksenomaisia juttuja, joissa tulee esille ajatus, että Donald Trump voi hyvinkin voittaa Yhdysvaltain presidentinvaalit siitä huolimatta että ”näin ei ikään kuin todennäköisesti käy”. Myös Kauppalehdessä on juttu Donald Trumpista – ja Hillary Clintonista.

Kauppalehden jutussa tuodaan esille analyytikon näkemyksiä Trumpin ja Clintonin kannatustilanteesta ja siitä, mitä se merkitsee ja mitä merkitsisi jommankumman valinta Yhdysvalloille, osakekurssien ja todellisuuden keskinäiselle vastaavuudella ja muille asioille ja tahoille.

Juttu on kiinnostava niin pörssikurssipoliittisesti kuin ennustamispoliittisestikin. Erittäin kiinnostavaa on tämä ennustamispolitiikka. Jutussa muun muassa otetaan vertailukohdaksi Brexit. Kannatti lukea tuokin kohta, muuten.

Donald Trump -otsikot mediassa eivät herättäneet alkuun minussa muita ajatuksia kuin että kyseessä on joku median keksimällä keksimä julkkisaihe. Luultavasti nuo otsikot olivat niin viihteellisen irrallaan laajemmasta yhteydestä kuten esimerkiksi politiikasta, että otsikon perusteella ei voinut päätellä että taustalla olikin kiinnostava asia. Sitten kun asian luonne selvisi, se alkoi jopa kiinnostaa. Siitä lähtien onkin vain vahvistunut uskoni, että Donald Trumpista tulee Yhdysvaltain presidentti. Yksi pieni yksityiskohta tähän liittyen on vaikkapa se, että Trump osaa ilmaista asioita selkeästi ja innostavasti. Kai sekin jotakin merkitsee ja vaikuttaa.

Joukkoliikenne – väline oli täynnä

Eilen illalla oli Jyväskylän joukkoliikennevälineessä tiivistä, mikä tuli minulle yllätyksenä kun en ollut seurannut tarkkaan paikallista tapahtumauutisointia. Joka pysäkiltä tuli väkeä, eikä loppumatkasta kaikkia voitu edes ottaa. Ehkä myös tänään illalla on keskustaan menijöitä paljon.

Siinä matkalla tuli mieleen kysymys, miten tämän kertasuosion voisi laajentaa koko vuoden kestäväksi joukkoliikenteen suosioksi, kun potentiaalia näyttää olevan. Mikä tässä on se juttu, vetovoima, joka pitäisi pystyä kopioimaan ihmisten arkiseen matkustamiseen? Pitäisikö paikallisliikenteessä tarjota ajoittain tai yllätysluonteisesti jatkuvasti ilmaiset kahvit? Toki tässä eilisessä tapauksessa ihmisiä veti keskustaan erityinen tapahtuma, ja se varmaankin toimii samalla kampanjaluonteisena kimmokkeena joukkoliikenteen käyttöön.

Ihmiset pitäisi saada käyttämään joukkoliikennettä nimenomaan oman auton vaihtoehtona arkimatkoihin. Onneksi esimerkiks Jyväskylässä Linkin käyttö onkin lisääntynyt, ja lisääntyy kun alkuun on päästy, miksi ei lisääntyisi.

Mitä enemmän siirrytään joukkoliikenteen käyttöön, sitä kattavammiksi ja pysyvämmiksi yhteydet tulevat ja sitä mukavammalta joukkoliikenne tuntuu myös niistä jotka nykyään mieluummin käyttävät omaa autoa. Pyöräilijät ja muut ”kevyesti” liikkuvat jatkakoot entiseen tapaan, toki.

Twiitti lipsahti

Yritin poistaa twiitin. Muistin, että joskus olen poistanut, eli poistamisen pitäisi onnistua. Kävin läpi twiitin alla olevat toiminnot, mutta ei siitä löytynyt mitään poistamiseen viittaavaakaan. Siinä on kyllä esimerkiksi ”Lisää”, mutta enhän minä nyt mitään lisäämässä ollut vaan tekemässä sen vastakohtaa. Toki tuli mieleen, että se Lisää saattaa tarkoittaa ”Lisää toiminoja”, siis ”Toimintoja lisää”, ”Muita toimintoja”, Lisätoiminnot tai vastaavaa. En kuitenkaan klikannut kohtaa, koska en todellakaan halunnut Twitterin missään tapauksessa lisäävän saman tien jotakin minun tahtomattani. Tällöinhän olisin joutunut pahemman luokan kierteeseen.

Onneksi asiaa oli mahdollista kokeilla testitwiitillä. Kirjoitin testitwiitin ja klikkasin Lisää-kohtaa, ja siitähän ilmestyi valikko, jossa yhtenä toimintona on twiitin poistaminen. Olin iloinen, vaikkakin harmistunut.

Kyllähän tämän nyt taas hetken muistaa, että twiitin poistamiseen pääsee klikkaamalla Lisää, mutta jos on asian unohtanut tai on ensikertalainen, niin ”Lisää”-tekstin sijaan olisi käyttäjäystävällisempi esimerkiksi ”Muita toimintoja”.

Itäkeskus – kahvilla Itiksessä

Kävin Itäkeskuksessa. Käynnin yhteydessä oli aikaa pistäytyä kahvilassa kauppakeskus Itiksessä ja istahtaa kahvin ja croissantin kera ihmisvirran äärelle kokemaan tunnelma. Vaikutelma oli myönteisen kiinnostava niin, että tuntui että tännehän pitää tulla uudestaan.

Vaikka olen aiemmin asunut Helsingissä, vasta jälkeenpäin on Itä-Helsinki alkanut kiinnostaa. Nyt tämän käynnin jälkeen katselin hiukan tietoja Itäkeskuksesta. Aluehan on pinta-alaltaan hyvin pieni. Erityistä, tosin odotettua, oli havainto, että työpaikkoja on yhtä paljon kuin asukkaita.

Heräsi kiinnostus katsoa, minkähän verran alueella on myytäviä asuntoja. Arvelin, ettei Itäkeskuksessa olisi kovin paljon, Erityisesti kiinnosti asuntojen hintataso. Itä-Helsingistähän käydään ajoittain hiukan kielteissävyistä keskustelua. Jos nämä puheet vastaisivat todellisuutta ja jos alue ei muka olisi kiinnostava, niin eivät kai sen asunnotkaan olisi juuri minkään hintaisia, vaan enimmäkseen odottelisivat ostajia.

Laitoin asuntosivustolla sijainniksi Itäkeskus ja muiksi ehdoiksi omistusasunto ja lisäksi että oma tontti. Ei ilmestynyt mitään. Okei, arvelinkin aiempien havaintojen perusteella, että ne ovat enimmäkseen vuokratontteja joillakin alueilla Helsingissä. Niinpä poistin ”oma tontti”-rajoituksen.

Nyt löytyi. Ei kovin suurta määrää, mutta löytyi kuitenkin myytäviä asuntoja. Minusta hinnat eivät ole mitenkään erityisen matalia, joten kyllä Itäkeskukseen näyttää olevan halukkaita menijöitä. Sitten tulikin erittäin kiinnostava kerrostalokohde, jossa asuntojen hinnat liikkuvat useissa sadoissa tuhansissa, joten eiköhän aluetta kohtaan todellakin ole kiinnostusta selvästi, ja kasvavaa.

Iltalehden paras blogi?

Luen paria Iltalehden blogia. Paras on Perttu Hillman. Toiseksi paras on Aarno Laitinen, ja kolmanneksi lukemistani Kalle Isokallion blogi. Juuri muita en luekaan, paitsi ihan joskus kokeeksi Hjallis Harkimon tai Tuomas Enbusken blogia, lähinnä.

Perttu Hillmanin luen aina. Se on ylivoimaisesti paras, vaikka välillä käykin niin, etten pitänytkään lukemastani. Tosin pitämättömyyteni saattaa johtua jopa siitä, että kirjoittaja on ainakin olevinaan niin eri mieltä kuin minä etten pidä niin eri mieltä olemisesta. Saatan siis pitää kirjoitusta huonona, vaikka vain mielipiteet olisivat huonoja, mielestäni.

Perttu Hillmanin jälkeen tulee siis Aarno Laitinen. Laitinen paljastaa joskus mielenkiintoisia asioita niin menneiltä kuin nykyisemmiltäkin ajoilta. kuten nytkin kirjoituksessaan ”Odottelua ja jonotusta” muun muassa keinoja ohittaa jonoa.

Tässä ne kiinnostavimmat.

Eräs verkkokauppa, eräs kokemus

Aiemmin verkkokauppakokemuksista kertoessani mainitsin, että on myös hyviä verkkokauppoja, joissa käyttäjää opastetaan ja joissa on selvät painikkeet tarvittaville toiminnoille. Käytin väärää sanaa, tämähän on vasta verkkokaupan käyttöliittymä, verkkokauppasivusto. Verkkokauppa on paljon muuta, samoin kuin tavanomainen kauppa tai myymälä on paljon muuta kuin keskustelu myyjän kanssa että haluan ostaa sitä ja tätä, ja muuta kuin pelkkä tavaroiden esillepano. Verkkokaupassakin on olennaista hyvän käyttöliittymän ja esillepanon lisäksi se, että tavara toimitetaan niin kuin on sovittu ja luvattu. Lisäksi tärkeää on, että jos ilmenee epäselvyyksiä ja poikkeamia, niistä voidaan keskustella verkkokaupan kanssa sujuvasti ja luottamusta herättävällä tavalla.

Tein jokin aika sitten pienehkön ostoksen eräästä erikoisalan verkkokaupasta. Kyseinen verkkokauppa lupasi sivullaan, että tuote voidaan lähettää 0 - 1 päivän kuluessa. Tarkoittaa siis työpäiviä. Tilauksen teko oli sujuvaa. Tein tilauksen perjantaina vähän ennen kello 16:ta, noin 15.40 muistaakseni. Tällöin oletin, että tuote lähtisi maanantaina, minkä sitten myös verkkokaupan edustaja aivan itse mainitsi ottaessaan yhteyttä.

Kun luvattua Postin seurantakoodia ei tullut sähköpostiini vielä tiistaiaamunakaan, aloin kiinnostua. Tiedustelin tilauksen tilannetta. Kun tiedusteluun ei vastattu, kiinnostukseni kasvoi. Lopulta viidennen tiedustelun jälkeen verkkokaupan edustaja soitti. Kertoi, että oli oltu asiakaskäynnillä, tai joka tapauksessa työasioissa liikkeellä, ja että varasto kyllä näkee viestit mutta että heillä ei ole lupaa vastata niihin. Selvisi myös, että tuotetta tulisi heille todennäköisesti seuraavana maanantaina.

Olin suunnitellut, että jos tuote olisi tullut suunnilleen ajallaan, olisin pystynyt olemaan hyvin paikalla sitä vastaanottamassa. Olin nimittäin tilannut toimituksen kotiovelle. Mutta kun toimitus nyt viivästyi, jouduttiin tekemään sellainen säätö, että tämä verkkokauppa soittaisi kun tavara olisi heillä lähtövalmiina. Ja jos olisin tällöin kaukana kotipaikkakunnalta, sopisimme toimituspäivän niin, että ehtisin paikalle tavaraa vastaanottamaan. Näin asiasta sovittiin sujuvasti.

Tuote oli verkkokaupalla lähtövalmiina lopulta silloin maanantaina, kuten he arvioivatkin. He ilmoittivat asiasta, ja sovimme, että voivat lähettää saman tien, olisin tiistaiaamusta viimeistään paikalla vastaanottamassa. Tämä loppu toimikin sitten hyvin.

Tässä tapauksessa tavaran lähtö siis viivästyi viikolla luvatusta. Luotin siihen, että tavara olisi lähtenyt suurin piirtein luvatussa ajassa, ja varauduin sen mukaan. Siinä mielessä oli hankala juttu, että tiedonkulku ei meinannut toimia kun tuote ei lähtenytkään ajallaan.

Pesukone, päivää taas

Kerroin viime bloggauksessani pyykinpesukoneen ostoyritysten ja ostoaikeiden kummallisuuksista. Bloggauksen jälkeen, tiedusteltuani ja kummasteltuani pesukoneen saatavuutta, sain tietoja, joiden perusteella asia näyttää entistäkin oudommalta, uskomattomalta asiakkaan näkökulmasta.

Sain tietooni viikon, jolloin kyseistä pesukonetta olisi tulossa Suomeen. Myymälältä en ollut siihen mennessä saanut tällaista tietoa vaan lähinnä epämääräistä odottelua. Viimeinen ehkä-arvio yhtenä keskiviikkona soittaessani oli, että ehkä seuraavan viikon tiistaina. Soitin sitten tuon viikon keskiviikkona, että mikä on tilanne. Kerrottiin, että valitettavasti ei ole tullut tai että ei ollut tietoa milloin tulisi, jompikumpi. Joka tapauksessa tietoa tuloaikataulusta ei ikään kuin ollut, kun sellaista tietoa myymälästä ei ilmoitettu. Jäin siis epämääräisesti odottamaan. Nyt tuostakin on jo kohta puolitoista viikkoa.

Mutta tosiaan eilen aamulla sain alussa mainitun tiedon taholta, joka tietää, jos joku. Se tieto sai näyttämään tilanteen aivan käsittämättömältä, tai tämän odotteluprosessin ihan käsittämättömältä. Konetta olisi tulossa niin myöhään, että jo kestäneen odottelun jälkeen en voi sitä enää odottaa. Sen sijaan myymälältä en ollut saanut mitään näin valaisevaa tietoa ja samalla näin ”realistista” tietoa pesukoneen saapumisesta edes johonkin. Asiallinen viesti oli muutenkin hyvä.

Saamani selvennyksen jälkeen ihmetytti, mihin tai kehen tiedonkulku pesukoneen konkreettisesta saatavuudesta on katkennut, kun en ollut saanut mitään vastaavanlaista tietoa myymälältä. Siellähän on ammatti-ihmiset asioita selvittelemässä. Näihin asti oletin myönteisesti, että myymälä tietenkin pitää minut ajan tasalla kaikesta tarvittavasta tiedosta mikä heillä on. Tosin mielessä on käynyt myös mahdollisuus, että tiedonkulku on voinut katketa missä tahansa muuallakin kuin myymälässä. Selvennyksen saatuani ihmetytti vain uskomattomasti koko tilanne, miten asiat voivat näyttää näin erilaisilta, riippuen mistä päin sitä tietoa tulee.

Kävi siis selväksi, että tämä kone pitää unohtaa, koska parhaimmillaankin sen saaminen venyisi todella pitkäksi. Jälleen kovan vaivannäön saattelemana lähetin tänään asioista viestin myymälälle. Sain vastauksen ja pahoittelut muun muassa siitä että minulle ei ollut päivitetty saatavuustietoja. Ilmoitettiin myös, että varaukseni poistetaan kuten oli tarkoituskin.

En keksi mitä laatusanaa (adjektiivi) käyttäisin, mutta olkoon vaikka tylsästi ”huomion kiinnittävä”. Myymälän vastausviestissä mainittiin nopeampi arvio pesukoneen saatavuudesta, kuin mikä oli minun tuolta toiselta taholta saama arvio. Ero oli mielestäni tässä vaiheessa olennainen eikä suinkaan pyöristysero. Mainitsin, että eroa on, kun lopuksi vastasin myymälätahon viestiin.

Oletin, että viimekertaisen pesukonebloggauksen jälkeen asiaan ei olisi tullut uusia olennaisia käänteitä tässä vaiheessa ja että olisin siirtynyt hiukan toiseen aiheeseen, mutta näin tässä nyt kävi.

Onneksi en joutunut tilanteeseen, että olisin ostanut koneen verkkokaupasta ja sitten yllättäin sen saamisessa olisikin vaikeuksia tai viivettä luvattuun aikatauluun nähden ja mahdollisesti tiedonkulun jähmeyttä. Tällaiseen tilanteeseen jouduin erään pienen verkkokauppaostoksen yhteydessä hiljattain. Viikon viivästys siinä tapahtui. Erään erikoisalan verkkokaupan ilmoittama lähtö oli 0-1 päivää, siis työpäivää. Aiheesta ehkä bloggailen myöhemmin.

Pesukoneesta, päivää

Tuli tarve ostaa pyykinpesukone. Jo pelkästään oikeanlaisen pesukoneen löytäminen verkkokauppojen tarjonnasta oli vaikeaa, sillä vallitsevissa olosuhteissa piti ottaa huomioon muutama seikka. Kuitenkin varsinainen ongelma alkoi vasta tämän, tietokoneen ruudulla tapahtuneen esivalinnan jälkeen.

Verkkovalinnalla löytyi eräs sopiva malli. Kävin kuitenkin vielä varmuuden vuoksi katsomassa kahdessa kodinkone-elektroniikkamyymälässä, mitä niissä olisi tarjolla mahdollisesti verkon lisäksi. Kävin myös erään suuren kaupan suurmyymälän kodinkoneosastolla katsomassa lähinnä juuri sitä pesukonetta, jonka olin katsonut sopivimmaksi verkkokauppatarkastelun perusteella. Käytyäni näissä oikeissa myymälöissä mietin vielä hetken, kunnes seuraavana päivänä menin ostamaan kyseistä pyykinpesukonetta tuohon suurmyymälään. Sitten alkoikin vaihe.

Selvisi, että esittelykappaleen lisäksi myymälässä ei ollut varastossa haluamaani pesukonetta. Olin ajattelematon, kun en huomannut tuollaista asiaa varmistaa jo etukäteen ennen kuin menisin paikalle ostoaikeissa. Sinänsä tämä turha käynti on merkityksetön suuressa kokonaisuudessa. Haluamani pyykinpesukoneen saamisaikataulustakaan ei ollut selvyyttä. Tässä vaiheessa pidin asiaa kuitenkin sen verran kiireellisenä, että kerroin ostavani koneen saman suuren kaupan verkkokaupasta, vaikka mielelläni olisin sen tästä myymälästä ostanut. Tuolta verkkokaupasta olin sen alun perin löytänytkin, joten tiesin toimitusajan.

Menin mainittuun verkkokauppaan ja valitsin ostoskoriini tuon sopivan pesukoneen asennuksineen ja vanhan pois vienteineen. Samalla toimitusaika tarkentui vieläkin lyhyemmäksi, hyvin nopeaksi siis. Tarkistin joka vaiheessa huolellisesti, että ostoskorissa on koko ajan oikea määrä ja hinta eli yksi oikean merkkinen pesukone lisäpalveluineen ja oikea hinta. Lopulta ostosprosessi kaatui erääseen ”virheilmoitukseen”.

Aloitin alusta. Tällä toisella kerralla ostosprosessi kaatui erääseen toiseen ”virheilmoitukseen”. Aloitin kolmannen kerran alusta. Tarkistin jälleen, että määrä ja hinta ovat oikein. Menin ”kassalle”. Ja vielä tarkistin määrän ja hinnan.

Nyt kassalle mentäessä määrä olikin kolme pesukonetta valituilla lisäpalveluilla, ja myös hinta oli kolminkertainen. Lopetin. En siis sentään ehtinyt onneksi maksaa.

Tarkistin varmaankin joka yrityksen välissä ja tietysti jälkeenpäin, ettei vaan ollut mennyt maksua jostakin syystä näistä katkenneista ostoyrityksistä eikä ollut tullut tilausvahvistusta sähköpostiin. Päätin kokemukseni jälkeen, että en kokeile kyseistä verkkokauppaa enää.

Epäonnisten ostoyritysten jälkeen lähetin kuvauksen tapahtuneesta tämän verkkokaupan asiakaspalveluun. Halusin erityisesti varmistaa, ettei myöskään heillä näy tilausta eikä veloitusta. Mainitsin asian selvittelyn kiireellisyydestä, mutta kuten arvelinkin, se mainittu tyypillinen kaksi päiväähän siinä meni vastauksen saamisessa. En pitkitä tarinaa heidän vastauksen kuvailulla, vaan kerron seuraavasta vaiheesta.

Saamani vastauksen ja selvityksen huojentamana aloitin alusta, eli soitin myymälään josta ensiksi olin tätä pesukonetta ostamassa mutta jossa saatavuusaika aikaisemmalla yrittämällä osoittautui epämääräiseksi, kuten mainitsin. Myymälä on siis samaa ketjua äskeisen verkkokaupan kanssa. Sanotaan nyt vain lyhyesti tähän, että myymälästä lupasivat soittaa kun haluamani pyykinpesukone tulee, mahdollisesti heidän arvioimassaan ajassa. Vaikka luotinkin että he kyllä soittavat, niin soitin itse tuon arvioajan jälkeen, että mikähän on tilanne. Tilanne tuntui olevan avoimesti odottava, ja tässähän tätä odotusta on sitten riittänyt.

Myymälää en voi mielestäni mitenkään moittia, näiden tietojen perusteella, vaan ymmärtääkseni saatavuusongelmat johtuvat jostakin myymälää edeltävästä osasta jakeluketjua, tuoteportaasta.

Kun tuolla aiemmin kerroin verkkokauppakokemuksestani ja että en enää käytä kyseistä verkkokauppaa, niin edelleen on sujuvia verkkokauppoja. Niissä opastetaan käyttäjää eri vaiheissa selkeästi, ja niissä on selkeät painikkeet näkyvissä takaisin paluuta ja muuta tarvittavaa toimintaa varten. Käytin jokin aika sitten erästä erikoisalan verkkokauppaa, joka toimi mukavasti ja selkeästi, eikä hidastellut eikä vaihdellut näkymäänsä yllättäin. Sen ostoksen yhteydessä, itse aisassa jälkeen mutta ennen tavaran lähtemistä, rupesi vaivaamaan kuitenkin eräs toinen seikka. Se liittyy kommunikaatioon. Samanlaista ongelmaa esiintyy myös muilla aloilla. Yksinkertainen mutta tärkeä asia ei meinaa onnistua. Kerron aiheesta ehkä myöhemmin.

Brexit vauhditti romahdusuutisointia

Brexit-tuloksen jälkeen on kerrottu tarinoita osakkeiden arvojen romahduksista Isossa-Britanniassa ja muualla Euroopassa ja kiinteistöjen arvojen romahduksista nimenomaan Isossa-Britanniassa. Samoin on uutisoitu punnan arvon romahduksesta. Pian Brexit-tuloksen jälkeen muun muassa uutisoitiin, että eräs maanomistaja menetti hetkessä miljardi dollaria.

Kolikolla pitäisi olla myös toinen puoli.

Ei se maa tai kiinteistö sitä sure, että sen arvo laskee. Vielä vähemmän pörssiosakkeet tai mitkään osakkeet surevat sitä, että niiden arvot laskevat. Eikä pitäisi joutua suremaan sen kiinteistösijoittajankaan, jonka kiinteistöomaisuuden arvo laskee miljardin, eikä sen osakesijoittajan jonka eurooppalaiset osakkeet ”romahtavat” miljardin. Kumpikin sijoittaja on ehkä joko sijoittamisen ammattilainen tai pitkän sijoittajakokemuksen omaava, tai useimmiten luultavasti kumpaakin. Minusta tuntuu, että jos sijoittaja tai vaikkapa vain vaatimaton rahastosäästäjä on hiukankin hajauttanut euro- tai varsinkin puntamääräisesti eri maanosa- tai aluekohtaisiin rahastoihin sopivilla hetkillä, hänellähän on voinut käydä tässäkin ”rytäkässä” ihan kokonaisonnellisesti.

Lisäksi osakerahasto-esitteissä tuntuu nykyään muistutettavan yhä useammin, että on hyvä lähteä sijoitustensa kanssa seitsemän tai vaikkapa yhdeksän vuoden tähtäyksellä liikenteeseen eli että ei olisi odotettavissa tarvetta niille rahoille sinä aikana. Mutta kannattaa tarkistaa itse nuo mahdolliset vuosisuositukset ja sanamuodot asianomaisista rahastoesitteistä.

Sellainenkin asenne on kummallinen, että jos jotakin markkinaa on pidetty turvasatamana eikä se sitten loputtomasti sellainen olekaan, niin sitten suututaan. Ei pidä suuttua sellaisesta, ei ole syytä itkuun eikä potkuun. Eiköhän olettaja itse ota tietoisen riskin, vähintäänkin tiedostamattoman, olettaessaan saavansa markkinoilta määräaikaisen tai ikuisen turvan.

Tässä bloggauksessa ei ole sitten yhtään sijoitusohjetta, vaan ainoastaan kummeksuntaa. Sijoitusohjeita löytyy jostakin aivan muualta. Jos nimittäin minä antaisin sijoitusohjeen tai -vinkin jollekulle, voisin syyllistyä harmin aiheuttamiseen.

Media sai Brexitistä aiheen

Brexit on antanut medialle runsaasti aihetta ja luultavasti lukijoita.

Tässä yhtenä päivänä huomasin media-alan henkilön kirjoittaman jutun otsikon, jonka mukaan median tehtävä on informoida. ”Tyhmyyttäni” en tullut lukeneeksi varsinaista juttua. Kun siis median tehtävänä on informoida, niin sitä parempi medialle mitä enemmän on informaation vastaanottajia ja mahdollisia valistujia. Jos nuo informoitavat innostuvat entistä enemmän myös maksamaan medialta saamistaan infopaketeista, niin median Brexit-kesästä tulee median ”joulu”. Jos kaiken lisäksi myös mainostajat pitävät hyvänä, että niiden brändit näkyvät median Brexit-informaatiopakettitarjonnan yhteydessä, niin enempää ei voine media toivoa.

Vaikka ehkä media ”vaatimattomuuttaan” toisin väittää, oletettavasti Brexit-teema saa tästä eteenpäin uusia ”Xit”-versioita seuraajikseen. Eikä tämä Brexitkään ole vielä läheskään loppuun hyödynnetty, näköjään. Aihekokonaisuus onkin käytännön kirjoitustyön kannalta miellyttävä ja resurssitehokas. Riittää, kun muistaa vaihtaa tarpeen mukaan pari ensimmäistä kirjainta pääteeman nimestä, loppuhan on aina ”exit” tai jollakin muulla vokaalilla alkava ”xit”.

Kyselyt ja Brexit-äänestyksen tulos

Brexit-kyselyissä lienee kysytty ihmisiltä siihen tyyliin, että kumpaa vaihtoehtoa äänestäisitte jos äänestys olisi nyt. Näin ollen kyselyiden tulosten olisi kai tarkoitus kuvata ensisijaisesti juuri senhetkistä mielipidejakaumaa, sillä muunlainen ensisijainen tarkoitus olisi järjetön. Olisihan omituista kysyä seuraavasti: ”Huolimatta siitä mitä äänestäisitte nyt tai mitä mieltä olette nyt, niin mitä oletatte äänestävänne aikanaan todellisessa äänestyksessä?”

Maallikkona ainakin olettaa itsestään selvästi, että mitä enemmän aikaa kuluu yksittäisestä mielipidekyselystä todelliseen äänestykseen, sitä enemmän mielipidejakauma voisi vaihdella ja heilahdella ajan myötä monesta syystä. Kuitenkin asioista kiinnostuneena, vaikka ei mitenkään niihin vaikuttamaan pystyvänä, mielipidemittauksia katselee sillä silmällä, että olisikohan todellinen äänestystulos tuollainen ja voisiko mittaukseen luottaa siinä mielessä. Tilanteen tekee hankalaksi se, että samaankin aikaan tehdyt eri tutkimusyritysten kyselyt ja jopa saman yrityksen tekemät kyselyt antavat hyvin erilaisia ja lopputuloksen kannalta aivan vastakkaisiakin tuloksia. Tähän kun lisätään vielä se, että äänekkäät kommentoijat sanovat kyselyistä sitä sun tätä ja vähän vielä muutakin, niin harmaaseen massaan kuuluva ihmishiukkanen ei voisi olla enempää epätietoinen.

Vastaisen varalta ja uusia Brexitin kaltaisia exit-äänestyksiä odotellessa ja toivoessa kiinnostavaa olisikin saada käsitys siitä, mikä tutkimusyritys on onnistunut parhaiten ennakoimaan virallisen äänestyksen tuloksen tässä Brexitin tapauksessa. Kun tulee seuraavia vastaavanlaisia äänestyksiä, olisi mukava keskittyä seuraamaan enintään parin hyväksi osoittautuneen tutkimuslaitoksen kyselytuloksia rauhallisin mielin.

Vertailin Financial Timesin sivulla olevaa Brexit-kyselyiden listaa, jossa viimeiset kyselyt on päivätty äänestystä edeltävälle päivälle 22.6. Ennustearvon kannalta laitan suurimman painon ”luonnollisesti” tämän 22. päivän kyselyille. Yksi päivä ei kuitenkaan riitä ollenkaan, jos haluaa saada käsityksen siitä miten hyvin eri tutkimusyritykset ovat mahdollisesti onnistuneet kuvaaman kulloistakin ”todellista” mielipidejakaumaa. Mutta tässä tulee juuri se ongelma, että ei voida tietää ovatko vanhemmat kyselyt onnistuneet kuvaamaan ihmisten todellisen mielipidejakauman sillä hetkellä. Itse ainakin voin vain kuvitella, että tuo ja tuo kysely voisi vastata todellisuutta kun taas tuo ja tuo tuntuu oudolta tai epäjohdonmukaiselta.

Siis ainoa jotenkuten kunnollinen vertailupari muodostuu virallisesta äänestyksestä ja juuri sitä ennen tehdystä kyselystä. Näin oletan. Kuitenkin koko vastaavuusongelmaa mutkistaa tuntuvasti virhemarginaali, joka on suuri verrattuna hyvin tiukkaan kilpailuun esimerkiksi tässä tapauksessa Brexitin ja EU:ssa pysymisen kesken. Siksikin on syytä katsoa, miten johdonmukaisilta eri tutkimusyritysten kyselyt vaikuttavat eli miten luotettavan tuntuisen kuvan ne antavat kehityssuunnasta tai edes summittaisesta mielipidejakaumasta.

Heti vertailun aluksi näytti siltä, että eräs tutkimusyritys osui uskottavimmin ja parhaiten, siis jälkikäteen katsottuna, yhteen ensinnäkin virallisen äänestystuloksen kanssa mutta myös sen kanssa mikä tilanne olisi voinut olla aikaisemmin. Kyseisen tutkimusyrityksen näyttämät mielipidejakaumat eivät ainakaan heitelleet käsittämättömästi suuntaan tai toiseen. Johdonmukaisuutta ei rikkonut edes otoksen koko. Sitä tosin en ruvennut selvittelemään enää, mikä kyselymenetelmä oli ollut milloinkin käytössä. Se ei tuosta listasta suoraan selvinnyt. Kuitenkin tämän tutkimusyrityksen ja muiden kyselytahojen välillä oli minun silmissäni selvä ero. Niinpä on mielenkiintoista seurata tilannetta, jos sama yritys esiintyy myöhemmin muissa vastaavanalisissa kyselyissä. Kyseessä on kansainvälinen tutkimusyritys, joten eiköhän sen nimi esiinny myöhemminkin.

Brexit-varoittelusta

Brexit-varoittelussa on mielestäni esiintynyt esimerkiksi väite, että EU ja muut tahot eivät olisi kovinkaan halukkaita neuvottelemaan mahdollisen EU-eron jälkeen Britannian kanssa kauppa- ja muista sopimuksista. Tämä ei tuntuisi järkevältä EU:n ja muiden tahojen omien etujen kannalta. Eivätköhän kuitenkin taloudelliset ja muut edut paina silloin, kun mahdollisena neuvottelu- ja kauppakumppanina olisi taloudellisesti merkittävä maa.

Harmittomat provosoijat

Brexit-kirjoittelun ja Brexit-odotuksen lomaan sellainen aihe kuin ”harmittomat provosoijat”. Asia ei liity Brexitiin tai johonkin aihepiiriin erityisesti, onpahan vain tullut havaituksi, että on tällaista harmitonta provosointia. Seikka ilmenee yksinkertaisesti esimerkiksi niin, että henkilö itse kertoo että hän haluaa tässä nyt (vähän) provosoida tällä ja tällä kirjoituksellaan tai sanavalinnallaan. Tämä onkin se kaikkein säysein provosoinnin laji.

Toinen havaitsemani harmittoman provosoinnin ilmenemismuoto on astetta paria äskeistä voimakkaampi. Kyseisessä tapauksessa ”provosoija” kertoo omassa julkisessa keskustelijaprofiilissaan olevansa provosoija tai jotenkin piikikäs tai haluavansa provosoida. Joskus nimittäin, kun huomaa jonkin omituisessa hengessä kirjoitetun tekstin tai kommentin, tyypillisesti kommentin, herää kiinnostus, mistähän taustasta kommentti on tuotettu. Tällöin ehkä katsoo, jos mahdollista, tähän kommenttiin henkilön itsensä liittämää julkista kuvausta itsestään. Se auttaa ymmärtämään, kuten hienosti sanotaan. Ja kun tällaisessa kuvauksessa henkilö itse kertoo haluavansa provosoida, niin silloin tulee vaikutelma harmittomasta provosoijasta.

Brexit ja odotukset – onko tässä ristiriita?

Vaikuttaa ristiriitaiselta: Jos olen oikein ymmärtänyt, vetoa on lyöty vahvasti sen puolesta, että Britannian EU-kansanäänestyksessä voittaa EU:ssa pysymistä puoltava mielipide. Toisaalta, jos olen oikein ymmärtänyt lehtiuutisen, esimerkiksi tämän viikon perjantaina osakkeet laskivat ympäri maailmaa muun muassa siksi, että pelätään Britannian mahdollisen EU-eron vaikutuksia.

Eikö kuitenkin tässä tapauksessa sekä vedonlyönti että osakekauppa koostu valtaosin ammattimaisesta rahasta? Tällöin kummassakin sijoituslajissa toiminnan luulisi olevan tarkoin harkittua, jossa ollaan hyvin kiinnostuneita ja jopa huolissaan sijoitustuotoista?

Osakesijoittajan kannalta olisi ikävää, että nyt myisi Brexit-pelossa osakkeita eikä Brexit mahdollisesti tulisikaan, jolloin tällainen sijoittaja oman logiikkansa mukaan kai menettäisi hyvät arvonnousut kyseisissä osakkeissa. Niin ikään olisi ikävää mahdollisesti ostella niitä samoja osakkeita sitten paljon kalliimmalla kuin on myynyt. Oletan, vaikkakin ”maallikkona”, että ammattimainen osakekauppa tai vedonlyönti perustuu joihinkin todennäköisyysvaikutelmiin, tuottoihin, kertoimiin, ja niin edelleen?

Laskelmoivatkohan osakesijoittajat joukolla niin, että osakkeiden hinnat laskevat ennen Britannian EU-kansanäänestystä huomattavasti jolloin osakkeita olisi jälleen edullista ostaa? Vai olettavatko merkittävimmät osakesijoittajat yleisesti, että EU-ero voittaa kansanäänestyksessä ja että osakkeiden hinnat laskevat sen johdosta, vai olettaako suuri osa osakesijoittajista toisten osakesijoittajien olettavan jotakin? Vai mikä selittää sen, että kahden alan ammattilaiset tuntuvat olettavan eri tulosta Britannian EU-kansanäänestyksessä? Voihan vaikutelma johtua ymmärtämättömyydestänikin, ainakin se on mahdollista.

Vaikutelmani joistakin Brexit-kirjoituksista

Joistakin suomalaisista Brexit-aiheisista kirjoituksista ja -kannanotoista on tullut vähän sellainenkin vaikutelma, että niissä jotenkin haluttaisiin myös suomalaisten vaikuttavan asiaan ikään kuin äänestämällä Brexitiä vastaan eli Britannian EU:ssa pysymisen puolesta. Mitenkähän tämä tapahtuisi mahdollisesti?

Adobe Flash Player edellytyksenä monessa tilanteessa

Adobe Flash Player on edellytyksenä monessa tilanteessa. Flash Playeriä vaaditaan muun muassa Yle Areenan katsomiseen, tai ”Adobe Flash -laajennusta” vaaditaan, jos haluaa VR:n verkkolipun oston yhteydessä valita istumapaikan nimenomaan vaunukartasta.

No, mikäänhän ei ole lopulta pakko. Ei ole pakko katsella Yle Areenaa, enkä sitä katsokaan juuri lainkaan. Kuitenkin joskus olisi tulossa esimerkiksi jokin ajankohtainen tiedotustilaisuus, ja silloin harmittaa, kun pitää ladata Adobe Flash Player sitä varten.

Ei ole myöskään pakko valita junamatkan istumapaikkaa juuri vaunukartasta, eikä ole pakko edes ostaa junalippua verkosta eikä mistään, kun ei ole pakko matkustaakaan junalla. Jos kuitenkin lähtee matkaan junitse sellaisen henkilön kanssa jonka kanssa on hyvissä väleissä, haluaa valita joko vierekkäiset tai vastakkaiset paikat. Kun lipunoston pyrkii tekemään nykyään verkossa, tarvitaan vaunukarttaa jotta tällainen koordinoitu paikanvalinta onnistuisi. Saattaa toki olla jo tai tulla mahdolliseksi, että antamalla paikanvalintatoiminnolle muutaman ehdon että siten ja täten ja sieltä tai sellaisesta vaunusta, niin järjestelmä valitsee paikat., mutta tuo kävisi ehkä monesti aika hankalaksi.

Niin, mikä tässä on ongelma? Ongelma on se, että Flash Player koneellani tuntuisi jumittavan käyttöliittymääni mitä kummallisimmissa tilanteissa. Näin päättelen siitä, että aina kun olen luopunut Flash Playeristä, koneeni tietynlainen aivan järjetön jumittumistaipumus ja hidasteleminen ovat poistuneet ja käyttö on muuttunut sujuvaksi ja normaaliksi. On kiusallista, kun yhtäkkiä aivan tavanomainen liike pimentää ruudun aivan liian pitkäksi ajaksi, ja osoitin jää paikalleen, eikä mitään tapahdu. Muutenkin Flash Playeristä tuntuu aiheutuvan minun tapauksessani hitautta siirtymätilanteissa. Niinpä pidän Flash Playerin pois toiminnasta.

En ala myöskään ”pelailla” selaimien kanssa enkä tehdä muitakaan virityksiä, asennusten purkuja ja uudelleenasennuksia siinä toivossa, että Flash Player ja koneeni muut ohjelmat toimisivat sopusoinnussa sen jälkeen. En siis ala pohtia myöskään sitä, mikä se syyllinen tämän ongelman taustalla lopulta onkaan.

Kun luin mitkä olivat korkeimmat toteutuneet talokauppojen hinnat

Suur-Jyväskylän Lehti (30.4.2016) kertoi Jyväskylän, Muuramen ja Laukaan kalleimmat talokaupat puolivuotisjaksolta 1.10.2015 – 31.3.2016. Jyväskylän kallein talokauppa oli ollut arvoltaan 430 000 euroa. Vaikka omakotitalojen myynti-ilmoituksia en Jyväskylän osalta useinkaan seuraa, mielikuvani oli, että kallein talokauppa olisi voinut helposti olla reilusti yli puolen miljoonan kokoinen ja että 400 000 euron omakotitalokauppoja olisi aika paljon. Toki niin kuin nytkin Muuramessa ”liki 700 000 euron kiinteistö”, välillä tehdään joku muista poikkeavan hintainen talokauppa. Mainitulla ajanjaksolla Muuramessa seuraavaksi kalleimmat kaupat olivat arvoltaan reilu 300 000 euroa, kuten Suur-Jyväskylän Lehti kertoo.

Millaisia mahtavat olla pyynnöt toteutuneisiin hintoihin verrattuna? Pyyntöjä noin yleisesti voi katsoa kaupallisilta asuntosivustoilta kuten Etuovi.comista. Mainittujen paikkakuntien omakotitalojen myynti-ilmoitusten (oma tontti -tapaukset) osalta tilanne on se, että Jyväskylässä Etuovessa nyt myytävistä lähes kymmenesosa on hintapyynnöltään yli tuon 430 000 euron, joka oli raportoidun puolivuotiskauden korkein toteutunut hinta. Ja kun Muuramen huippuhintaisen jälkeen seuraavat kaupat olivat toteutuneet reiluun 300 000 euroon, niin nyt Etuovessa yli 300 000 euron pyyntöjä on yli kolmasosassa Muuramessa myynnissä olevista.

Sitten kiinnostaa tietysti, mitä asuntojen.hintatiedot.fi näyttää viime kuukausien toteutuneista omakotikaupoista. Sieltä näkyy selvästi, että muutaman kalliimman omakotikaupan jälkeen tulee suurempi joukko myyntejä, joiden arvo esimerkiksi Jyväskylän osalta sijoittuu välille 200 000 – 300 000 euroa, kun esimerkiksi Etuovessa yli 300 000 euron pyyntöjä on noin neljäsosa pyynnöistä. Katsoin vielä muutaman muunkin paikkakunnan omakotikauppojen hintatietoja asuntojen.hintatiedot.fi-sivustolta ja toisaalta pyyntöjä Etuovi.comista, yleiskuvan saamiseksi.

No, viranomaisten viralliset toteutuneiden talokauppojen tiedot, asuntoilmoitussivustot ja asuntojen.hintatiedot.fi ovat keskenään hyvin erityyppisiä aineistoltaan, ja virallisista tiedoista minulla ei ole muuta käsitystä kuin lehden uutisoima puolivuotistieto kalleimmasta tai kalleimmista toteutuneista kaupoista. Asuntojen.hintatiedot.fi puolestaan sisältää tietoja vain muutamalta välittäjältä, kun taas asuntoilmoitussivustoilla on ilmoituksia sekä yksityisiltä että suurelta joukolta välittäjiä.

Kiinnostavaahan olisi se, kuinka paljon toteutuneet ja pyydetyt hinnat käytännössä poikkeavat toisistaan, mutta siitähän ei tämän perusteella voi olla lähellekään tarkkaa käsitystä, voi vain kuvitella. Monella se tieto kuitenkin on, ja aina jokaisella kaupan tehneellä tieto juuri omasta tapauksestaan. Toki myös pyyntöjä voi olla samasta talosta ajan myötä erisuuruisia, mikä näkyy osittain myös asuntomyyntisivustoilla.

Kaikesta huolimatta ensimmäinen arvailuni on, että olisivatkohan toteutuneet hinnat ”keskimäärin” tai suurelta osin vähintään 20 prosenttia alle ensimmäisten pyyntöjen. Toinen arvaukseni on, että myynnissä olevista erityisesti kalleimmista omakotitaloista suuri osa on myynnissä jopa vuosia tai toistuvasti, ennen kuin kauppa syntyy tai jää lopulta syntymättä, ja sitten ovat kohteet jotka saadaan selvästikin paremmin kaupaksi ja joiden hinnatkin suurelta osin ovat paljon alle sen mitä asuntosivustojen pyynnöistä voisi päätellä. Jälkimmäiset muodostanevat sen suuren massan toteutuneista kaupoista kulloisenakin ajanjaksona.

Väite: tulisi villin lännen meininkiä ja taksipulaa

On peloteltu, että tulee ”villi länsi” ja että toisaalta maaseudulle ei juurikaan jää takseja, jos toteutetaan näitä paljon puhuttuja taksiuudistuksia. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että siellä olisi jo odottamassa vakiintuneita liikenneyrityksiä, pieniä ja suuria, mahdollista uudistusta. Mitä pelättävää on esimerkiksi tällaisissa jo ihmisille tutuissa toimijoissa?

Taksiuudistus ja ”lapsi ja pesuvesi”

Kumpihan se on ”lapsen pois heittämistä pesuveden mukana"? Sekö, että luovutaan muun muassa taksitoiminnan joustavoittamisesta joidenkin väittämän harmaan talouden lisääntymisen uhan vuoksi, vai se, että luovutaan nykyisestä jäykästä systeemistä?

Kysymys ja ihmettely heräsivät Uuden Suomen jutusta, josta käy ilmi Autoliikenteen työnantajaliiton kanta taksiuudistukseen. Siinä esiintyy muun muassa tuo sitaatti ”lapsen menemisestä pesuveden mukana”. Juttu tässä.

Taksi tarvitsee uudistusta

Juna, linja-auto ja taksi ovat olleet viime aikojen piristäviä markkinapuheenaiheita. Ovat myös tästä eteenpäin melko pysyvästi, aihekokonaisuushan on oikein kiinnostava.

Junamatkojen hinnoittelu näyttää nyt hyvältä, vaikka en ole vielä päässyt erityisemmin nauttimaan muutoksesta. Linja-automatkojen suhteen saa sitten nähdä, millä tavalla hinnoittelu kehittyy kokonaisuudessaan. Omat kokemukseni toistaiseksi ovat hajanaisia. Taksi puolestaan onkin aivan oma matkustusmuotonsa, nimittäin siitä olen pitänyt omakohtaisen kokemukseni lähes olemattomana vuosikaudet. Onneksi ei ole ilmennyt pakottavia tilanteita.

Hinnat näyttävät laskevan vain vapaamman markkinakilpailun ja sen uhan vaikutuksesta. Tosin hinnat todella sitten myös laskevat, kun kilpailua tulee. Toki hinnan lisäksi joka alalla pitäisi olla myös muita kilpailukeinoja, eikä tällöin hintatason tarvitse olla yhtenäinen tietenkään. On hyvä, että erilaisille kuluttajille on erilaisia palveluita ja siten myös erihintaisia palveluita. Itseäni kiinnostaakin nimenomaan hintojen kohtuullisiksi muuttuminen.

Kun alalle ollaan lisäämässä kilpailua tai kun siitä keskustellaan, alan sisältä, erityisesti ammattiryhmien ja etujärjestöjen piiristä nousee ärhäkin vastustava asenne. Vastustus on kova, ja uhkia ja vaaroja nähdään paljon. Muissa maissa huonoja kokemuksia, on tyypillinen vastakommentti. Ei anna kyseisen alan keskustelutyylistä uskottavaa kuvaa se, että kun muutoksia pyritään saamaan aikaan yhteiskunnan eduksi, niin usein se vastustavin ja kovin ääni nousee alan ammattiryhmien ja etujärjestöjen keskuudesta. Yllätyshän se ei ole, mutta kyseisen asenteen mukaan ei pidä lähteä, vaan uudistuksia pitää viedä läpi.

Käyttäjäpuoli on sen sijaan maltillisempi ja sopeutuvampi tai suorastaan muutosta haluava, kuten esimerkiksi juna- ja linja-autoliikenteessä. Myös taksin osalta näin olettaisi olevan, ja olisi syytä todella olla. Tosin taksiliikenne tuntuu eroavan muista liikennemuodoista niin, että kilpailun lisääntymisen vaikutusten pelkääjiä on valitettavan paljon myös alan ulkopuolella.

Myös taksiliikenteen kilpailun lisäämisessä pitäisi edetä määrätietoisesti.

Tulevaisuuden liikenteen toiveajattelu

Tämä liittyy liikenteeseen rakentavasti, siis oikein hyväntahtoisesti, kuten joidenkin mielestä aina pitää. Olen, muuten, hyväntahtoinen, se on ”todistettu”. Niin, liikenteestä, joo. Bloggaus ei liity konduktööreihin, vaikka heistähän juuri nyt olisi fiksua puhua ammattiryhmän työnseisausilmoituksen ajankohtaisuus huomioiden.

Aiheenani on tulevaisuuden liikenteen toiveajattelu. Itseään (takaa-)ajavista autoista puhutaan aivan kohtuuttoman paljon. En usko niiden pelastavaan voimaan, en todellakaan, kaikkea muuta. Mitä enemmän ajattelee autonomisia autoja, sitä toivottomammalta kyseinen projekti tuntuu, hirveältä rahan haaskaukselta. Sen sijaan pitää saada aikaan puoliksi pakolla ja puoliksi väsyttämällä tilanne, jossa joukkoliikenteen osuus matkoista on moninkertainen nykyiseen verrattuna. Se olisi jo itsessään erinomainen saavutus, mutta sillä olisi loistava sivuvaikutus. Tiet olisivat paljon nykyistä väljempiä, jolloin kevyen liikenteen asema paranisi kaikin puolin, ja tietenkin sen joukkoliikenteen. Jopa voitaisiin varata suuri osa nykyisistä teistä täysin kevyelle liikenteelle. Se edistäisi muun muassa pyöräilyä. Elämä muuttuisi paljon viihtyisämmäksi liikenteen osalta ja muuten. Keksitään sitten vaikka älykkäitä pyöriä, jos halutaan. Tosin minusta tuntuu, että paljon tärkeämpää on saada aikaan erinomaisia liikennejärjestelyitä kuin itseohjautuvia, oma-aloitteisia tai omatoimisia älyhärveleitä.

Musiikkisali Jyväskylään? – Sitkeää tahtoa

Jyväskylään on haluttu musiikkisalia kauan ja voimakkaasti joillakin tahoilla, ja musiikkisalista on laadittu eriasteisia suunnitelmia jo muutaman kerran. Tänä vuonna musiikkisalista on valmistunut perusteellinen hankesuunnitelma. Musiikkisalin ja hankkeeseen liittyvien muutostöiden kustannusarvio on 53 miljoonaa euroa, josta musiikkisalin osuus on 35 miljoonaa.

Tahtoasenteet hankkeen ympärillä ovat sillä tavalla kummallisia, että voimakasta ja sitkeää tahtoa kyllä on saada tällainen musiikkisali mutta vapaaehtoisia rahoituksen tarjoajia ei ihmeemmin taida olla, elleivät sitten pysyttele toistaiseksi piilossa muuten vain. On ilmeisesti tulkittava niin, että musiikkisalia voimakkaimmin ajavat pitäisivät hyvänä rahoitusratkaisuna vaikkapa sitä, että Jyväskylän kaupunki rahoittaisi hankkeen kokonaan. Paljon lienee myös niitä, jotka eivät pahastuisi vaikka hanke jäisi toteutumatta. Voin toki olla väärässä, oikeassa tai siltä väliltä.

Hankkeen puoltajien kannalta olisi eduksi, että yksilöisivät paremmin ja enemmän hankkeessa näkemiään hyviä puolia sen sijaan että maalailevat laajoin vedoin ja puhetaidollisesti. Sen sijaan musiikkisalihankkeeseen kriittisesti suhtautuvat tai vastustajat tuntuvat hallitsevan aika hyvin tuon selväsanaisuuden sen suhteen, miksi musiikkisalihanke ei innosta. Tarkoitan esimerkiksi Keskisuomalaisen mielipideosastossa omalla nimellä esitettyjä näkemyksiä, pari sellaista löysin. Sitten on tietysti kommenttikeskustelu, jossa voi olla vaikka mitä, mutta kyllä niistä löytyy myös asiaa seasta.

Sellaisen harmillisen huomion tein, että tietty merkittävä musiikkisalia puoltava kirjoitus on ehkä verkkoversion uudistuksen yhteydessä tai jotenkin hävinnyt saavuttamattomiin. Nimittäin juuri tähän kirjoitukseen on muissa kirjoituksissa näköjään viitattu erittäin usein. Nyt tosin keskustelu musiikkisalihankkeesta näyttää lopahtaneen.

Musiikkisalin rahoitusta pohtimaan on asetettu työryhmä, jonka pitäisi esittää rahoitusvaihtoehdot muistaakseni viimeistään lokakuussa. Lisäksi, kuten hankesuunnitelmassa sanotaan, hankkeesta pitää tehdä elinkeinopoliittinen arvio. Hankettahan perustellaan muun muassa matkailullisesti, imagollisesti ja yritysten ja asukkaiden vetovoimasyillä. Näin ollen joskus saataneen nähtäväksi selvää tekstiä niin rahoituksesta kuin elinkeinopoliittisista vaikutuksista.

Teatterin merkitys ja tehtävä noin laajemmin, edelleen epäselvä minulle

Luettuani pari lehtikirjoitusta siitä, miten suuri osa teattereiden kuluista rahoitetaan julkisilla varoilla, entistä enemmän alkoi kiinnostaa, millä tällaista rahoitusta voisi perustella tai halutaan perustella. Tein hakuja termeillä ”teatterin tarkoitus”, ”teatterin merkitys”, ”teatterin tehtävä”, ”teatterin historia”, ”teatterikokemukset”, ”miksi teatteri”, ja niin edelleen. Tulos jäi laihaksi.

Etsinnän tuloksena tai muuten vain löytyi yksittäisten teatteriohjaajien tai -johtajien sanomisia teatterin merkityksestä, joita yhdisti sentyyppinen ajatus, että teatterin ja taiteen keinoin pystytään paremmin tai helpommin käsittelemään aiheita, joita ei oikein muuten osata tai uskalleta käsitellä. Tähän ehkä osittain liittyy se perustelu teatterille, että teatterissa katsoja voisi päästä joihinkin tunnekokemuksiin nimenomaan teatterin keinoin ja taidoin. Tässä tarkoitettaneen erityisesti jollain tavalla vaikeasti tunnettavia tunteita tai mahdollisesti jopa muuten piilotettuja tunteita. Tosin tämä kaikki vaikuttaa niin epämääräiseltä, että paha näistä on johtopäätöksiä tehdä mitä loppujen lopuksi tarkoitetaan.

Kun sitten löytää jotakin vähäistä siitä, miksi ihmiset käyvät teatterissa tai miksi ainakin sanovat käyvänsä ja mitä kokeneensa, niin vaikuttaa siltä, että syyt ja elämykset painottuvat sille puolelle, jota ehkä teatteriohjaajat ja muut alan ihmiset pitäisivät lähinnä kevyenä ja sellaisena mitä he eivät kaikkein mieluiten tekisi mutta jota he tekevät jotta saisivat rahaa sille mitä mieluiten tekisivät. Tämä ristiriita ei taida hälventyä milloinkaan, paitsi sitten kun rahat todella loppuvat.

Ensinnäkin tuntuu hyvin vaativalta tehtävältä teatterille kuten mille tai kenelle tahansa, että pystyisi oivalluttamaan ja tunteuttamaan ihmisiä jollakin tavalla ahaa-elämyksellisesti. Jos unohdetaan nauru tai liikutus, niin enimmillään ihmisten teatterikokemukset luullakseni yltävät siihen, että no noin minäkin ajattelin, eli ollaan samaa mieltä teatteriesityksen kanssa, siis teatteriesitys on samaa mieltä kuin itse on, ja se tuntuu mukavalta. Olisi tietysti saavutus, jos teatteri kykenisi saamaan katsojassa aikaan ajatuksellisia innovaatioita, mutta en todellakaan ole vakuuttunut asiasta.

Kokeilin myös ajatusta, että harvalukuinen teatteriyleisö levittäisi teatterikokemustensa ansiosta oivalluksiaan ja uudistuneita asenteitaan sille suurelle massalle, joka ei niinkään teatterissa käy. Ei tunnu uskottavalta tämäkään tavoite, eihän? Onko sellaisesta havaintoja? Ei kai. Kuitenkin jos näin todella olisi että pieni joukko välittäisi jotakin suurta suurelle joukolle, sillä voisi ainakin yrittää hiukan perustella teattereiden suhteellisen suurta julkista rahoitusta.

Yksi näkökulma on historia ja historiallinen jatkuvuus, eli että teatteria nykymuodossaan pitää olla jonakin koettavana muistona kulttuurista. Jokin arvo tälläkin voi olla, mutta toteutuksen pitäisi seurata aikaa. Tulee mieleen vaikkapa rakennettu ympäristö, vanhat teollisuusrakennukset tai esimerkiksi se, että samassa paikassa tietty teollisuudenala on jatkunut sata vuotta tai satoja vuosia. Siinä juuri on se jatkuvuus mutta jatkuvuushan perustuu tällöin siihen, että toiminta on uudistunut aikaa vastaavaksi. Teatterikin voisi yrittää pystyä johonkin tällaiseen. Itse asiassa tuntuu, että teatteri nykyisessä muodossaan, kaupunginteatterit ja vastaavat, on liian paljon henkilö- ja muita resursseja vaativa tapa sivistää ja palvella ihmisiä nykyään.

Niin, on vielä semmonenkin selitys, joka taisi tulla esille myös julkista tukea saavien orkestereiden osalta, että jonkin taidelaitoksen suuri julkinen rahoitus, puhutaan nyt vaikka satasista kävijää kohden, on perusteltua edelläkävijyyden ja uuden luomisen takia. Juu, yritän ymmärtää tätäkin perustetta, mutta rajansa silläkin. Ja enimmilläänkin sen täytyy koskea vain tarkoin valittua muutamaa laitosta. Pitää olla myös yhteisymmärrys siitä, että kyseinen laitos todella luo systemaattisesti jatkuvasti jotakin uutta. Ja sittenkin pitää vielä kysyä, uutta kenelle ja mihin sitä uutta tarvitaan, mitä se palvelee. Samahan koskee kaikkia aloja, kun on kyse julkisesta tuesta.

Teatteri tarvitsisi jonkin yllättävän yritysidean. Pitäisi löytyä uusi keino toimia. Ihmisethän ovat koulutettuja, ymmärtävät lukemaansa, osaavat kirjoittaa, osaavat jutella toistensa ja myös asiantuntijoiden kanssa vaikeista aiheista. Myös kritiikkiä osataan esittää purevasti niin hallitusta, elinkeinoelämää, ahneutta, saituutta, ahdasmielisyyttä, optioita ja muita kohtaan jo monessa kanavassa, joten ehkä teatteri voisi rakentaa itselleen uuden toimintatavan. Tosin jos nykyinen teatteri pystyisi rahoittamaan toimintansa lipputuloilla eli teatteri olisi sellaista, mitä käytäisiin katsomassa ja mistä oltaisiin valmiita maksamaan nykyistä runsaammin, niin silloinhan asiat olisivat ihan riittävän hyvin.

Tuttu toteamus rahasta puhuttaessa on, että eihän rahalla voi kaikkea mitata ja että arvoja on muunkinlaisia. Siihen minun on vaikea jatkaa mitään, koska en tiedä mitä sillä halutaan loppujen lopuksi sanoa ja mistä siinä puhutaan.

Johan sen piti olla ohi, ymmärtääkseni

Luin Hesarin jutun Jyrki Kataisen haastattelusta.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1457149794392
Katainen näyttää toteavan muun muassa, että talouskriisistä ei ole vielä toivuttu Euroopassa. Siihen liittyvä ja aika kiinnostava myös on Euroopan vertaaminen käytettyyn autoon jossa vaikutti olevan melkoisia vikoja. Herätti minussa joitakin jatkoajatuksia sekin.

Epäluuloinen laskuntarkastus kotioloissa

Yritin miettiä sellaista tavaraa, joka tulee säännöllisesti kotiin kuljetettuna samalta tavarantoimittajalta ja usein pitkäaikaisella tilaussopimuksella ja vieläpä aika vakiomuotoisena. Lisäksi tavara toimitetaan niin, että tilaajan ei tarvitse pohdiskella varsinaisesti, mikä taho tavaran kotiin kuljettaa vaan tavaran myyjä on huolehtinut kuljetuksen järjestymisestä ja tehnyt sen varmaankin järkevästi markkinoita hyödyntäen. Tilaajaahan kiinnostaa lopulta vain tavaran laatu, kotiin saamisen laatu ja tavaran hinta kotiin kuljetettuna. Ja näistähän tavaran myyjä on luonnollisesti kiinnostunut huolehtimaan, jotta asiakkuus säilyisi ja vieläpä tuottoisana.

Eikös kotiin kannettu lehti ole tavara, joka sopisi yllä kuvattuun malliin? Lisäksi, eikös lehti useimmissa tapauksissa tilata vielä nykyään niin, että tilaaja antaa tavaran tilausajan pituutta koskevan tiedon (toistaiseksi tai määräajaksi) ja muut välttämättömät tiedot yhdelle taholle ja sillä selvä? Sen jälkeen lehti alkaa tulla kotiin. Laskutuksessa puolestaan on käsittääkseni käytössä vielä nykyään sellainen erinomainen käytäntö, että tilaaja saa laskun vain yhdeltä taholta eli käytännössä lehtiyritykseltä tai joltakin lehtiä välittävältä yritykseltä, mutta vain yhden. Ei ole ainakaan minulle tullut milloinkaan laskuja erikseen lehtiyritykseltä ja joltakin logistiikkafirmalta. Toisin sanoen ei ole tullut laskuja niin, että lehtiyritys laskuttaisi omasta toiminnastaan minua ja sitten jokin logistiikkayritys laskuttaisi minua lehden kuljetuksesta. Nykyinen yhden laskun käytäntö onkin tosiaan hyvä.

Mutta en kauheasti yllättyisi, jos jonakin päivänä lehtiyhtiö ja ehkä lehtiyhtiön käyttämät jakelutahot yhdessä ja erikseen ilmoittaisivat asiakkaalle, että jatkossa lehti ja sen jakelu laskutetaan erikseen, ja että sattuisi vielä niin että vaihdoksen yhteydessä laskutusrytmi/-rytmit muuttuisivat. Siis tuo, että noin kävisi, ei kauheasti yllättäisi. Sen sijaan arvaan jo etukäteen, miten ihmeissäni olisin kun saisin sen ensimmäisen uudelleen rytmitetyn, euromäärältään oudonkokoisen e-laskuilmoituksen. Ihmettelisin, mikä tuollainen voi olla. Ja sitten kun se osoittautuisi todelliseksi laskuksi ja tajuaisin että ahaa se on lasku vain lehdestä ja että jakelusta tulisi joskus eri lasku logistiikkayritykseltä, niin sitten alkaisi tarkka syyni että onko nyt laskutettu oikein ettei vaan ole laskutettu osittain toiseen kertaan. Ja sitten kun vähitellen alkaisi luottamus palautua laskuntarkastuksen tuloksena, siinähän se päivä sitten tulisikin menneeksi. Toivottavasti sattuu lauantaiksi tällainen laskuntarkastuspäivä, etteivät muut tehtävät kärsi kovin paljon.

Yllä oleva olisi voinut koskea mitä tahansa muuta sopivaa tuotetta kuin lehteä, mutta en keksinyt nyt muuta vastaavanlaista. Lehti siis vain sattuu olemaan tässä esimerkkinä. Mietin ensin muun muassa teleliittymää, mutta en pysty erottelemaan teleliittymässä kahta selvää osaa samalla tavalla kuin lehtitilauksessa. Toki voidaan sitten ajatellu minkä tahansa tavaran pitkä- tai lyhytaikaista tilaussopimusta kotiin toimitettuna ja miettiä kyseisen tavaran jakelun ja pelkän tavaran laskutusten eriyttämistä täysin toisistaan, mutta tuo lehtitilaus on sopiva säännönmukaisuutensa ja jatkuvuutensa takia.

Tutkija tai sitten tunnettu

Kun ammattimainen tiedotusväline kirjoittaa että "tunnettu" bloggaaja tai vastaava sanoo niin ja niin, tulee mieleen seuraava kysymys: pyritäänkö näin antamaan vaikutelma, että asia on niin kuin tuo "tunnettu" (epä)sosiaalisen median esiintyjä esittää? Vastaavanlainen tapa on mielestäni jo pitkään ollut se, kun tiedotusvälineessä viitataan jossakin asiassa jopa aivan muun alan tutkijan sanomisiin. Tässä tapauksessa siis "tutkija" on se tehosana oletettavasti. Ja onhan näitä muitakin vastaavanlaisia sanoja. Näinä päivinä kuitenkin kiinnittää erityisesti huomiotani, kun vakiintunut tiedotusväline viittaa esimerkiksi ”tunnettuun” bloggaajaan, tosin käyttäen nykyään blogisti-sanaa. Minulla bloggailijana siitä ei ole tietenkään huonoa sanottavaa, mutta se kiinnittää huomiota syystä tai toisesta.

Seuraava kysymys onkin, yrittääkö vakiintunut tiedotusväline tällä tavalla joskus jopa ajaa omia mielipiteitään lukijoille. Siis jos löytyy sopiva mielipide jopa vaikkapa (epä)sosiaalisesta mediasta, kelpaakohan sekin? Tosin yksi tärkeä seikka on luultavasti, että sana "tunnettu" tai sana "tutkija" ehkä lisää myös jutun lukijamäärää, mikä taas saattaa tukea liiketuloksen lisäksi jutun mielipidevaikuttavuutta tarvittaessa.

Sanomalehdet muistuttavat laadukkuudestaan, mutta keitä?

Ihan kuin olisin lukenut useammin kuin kerran sen sanomalehtien hännännostoviestin, että ammattijournalistien hoitama media perustuu punnittuun sisältöön ja faktojen huolelliseen selvittämiseen kun taas sosiaalisessa mediassa on kaikenlaista kevyttä heittoa. Kai tässä itsensä ylentämisessä on pohjimmiltaan kyse vain siitä, että esimerkiksi sanomalehdet ovat huolissaan sosiaalisen median kasvussa olevasta interaktiivisesta suosiosta muiden mediamuotojen kustannuksella. Mutta mikäs siinä, saahan itseään mainostaa ja kansalaisia valistaa oman mediamuodon todellisesta tai epätodellisesta hyvyydestä. En kuitenkaan ymmärrä, mikä aihe ammattimedialla on huoleen sosiaalisen median laadun suhteen. Minä en ainakaan ole huolissani sosiaalisesta mediasta. Olen ihan riittävän kriittinen enkä oleta muiden olevan keskimäärin sen epäkriittisempiä.

Lisäksi, mihin lukijayleisöön nämä sanomalehtien varoitukset sosiaalisesta mediasta mahtavat upota? Sanomalehtien omat lukijathan ovat jo hallinnassa. Ja toisinpäin, jos en olisi lukenut sanomalehdestä miten hyvää sanomalehden sisältö on verrattuna sosiaalisen median epämääräisyyteen, niin varoituksen sanoma ei olisi tavoittanut minua. En myöskään tietäisi ryhtyä sanomalehden lukijaksi. Käyttäkää nyt edes hiukan logiikkaa. Jos haluaa ”roskan” lukijoita varoitella, pitää käydä kertomassa asia heille. Kannattaako pelkästään lämpimikseen jutella kollegoille tai kenelle lie. Mutta kuten sanottu, minulle ihan sama.

Ehkä Helsinki saa asioita aikaan

Vaikka Helsingin kaupungin organisaatio on suuri ja päätöksenteossa luulisi olevan monenlaista ristiriitaa, siellä ehkä kuitenkin saadaan aikaan rohkeita päätöksiä esimerkiksi rakentamisessa ja liikenteessä. Yksittäinen hyvä esimerkki jonkinlaisesta rohkeudesta on se, että Helsingistä todellakin pyritään tekemään erityisesti kävely- ja pyöräily-ystävällinen ja joukkoliikennettä suosiva. Niin ymmärsin tuosta hs.fi-jutusta 23.1.

Luulisi, että kokonsa puolesta Helsingin päätöksenteko- ja toimeenpano-organisaatio ei olisi ainakaan nopealiikkeisempi kuin Suomen muiden kuntien vastaavat organisaatiot, ja juuri siksi onkin kummallista, että Helsinki kuitenkin näyttää kykenevän yllä mainittuun. Asiahan on pelkästään hyvä ja osoittaa, että sentään jossakin sekä visioidaan että toteutetaan, tai mahdollistetaan se että joku toteuttaa.

Tällainen vaikutelma on viime aikoina tullut, näin täysin ulkopuolisena tosin.

Nopeat vaivattomat junayhteydet – kannatettavia

Junatunneli Helsinki–Tallinna on mielestäni kiinnostavin liikennehanke, joka on saanut julkisuutta ja jota selvitellään. Yksi hanke, jota selvitellään myös, on nopeampi junayhteys Turun ja Helsingin välillä, ja olisikin ihan hyvä, että turkulaiset sen saisivat. Sen sijaan on jäänyt hiukan epäselväksi, miten aiotaan kehittää Tampereen ja Turun välisiä liikenneyhteyksiä. Sen verran vain olen ollut ymmärtävinäni, että puutteita ja kehittämistarpeita on sekä rataosuudessa Toijala–Turku että esimerkiksi Valtatie 9:ssä.

Yllättäin huomasin, että on selvitelty jo vuosia sitten myös ratayhteyden mahdollisuutta välillä Helsinki–Forssa–Pori. Ainakin se olisi vähintään yhtä kiinnostava kohde kuin junatunneli Helsinki–Tallinna. Lisäksi on ideoitu myös muita erittäin kiinnostavia yhteyksiä, tai siis ainakin erästä isoa.

Tampere lähin, Turku toiseksi, miten olisi Helsinki?

Erilaisten paikkakuntien ja seutujen tulevaisuus on kiinnostava kysymys. Pääkaupunkiseutuhan kasvaa edelleen voimakkaasti ennusteiden mukaan, siis ainakin joidenkin ennusteiden. En nimittäin ole varma, mitkä ennusteet perustuvat menneisyyteen ja mitkä johonkin hiukan kiinnostavampaan näkemykseen asioista. Myös esimerkiksi Tampere ja Turku kasvavat näiden joidenkin ennusteiden mukaan, mutta kuuluuhan väestöään kasvattaviin kuntiin ilmeisesti myös paljon pienehköjä kuntia. Jonkin ennusteen mukaanhan näitä kasvavia olisi kolmasosa kunnista. Kun en muista tarkemmin ennusteiden yksityiskohtia, oletan vain, että kasvajiin kuuluu esimerkiksi joitakin suurimpien kaupunkien naapurikuntia.

Toisaalta kiinnostavimmalta tuntuisi sellainen tulevaisuus, että pienistä kunnista löytyisikin niitä jotka yllättäisivät ja kääntäisivät kehitystä omalta osaltaan vastakkaiseen suuntaan. Tässä suhteessa itselleni läheisin kunta on Urjala.

Urjalahan on Pirkanmaata ja suhteellisen lähellä Tamperetta, mutta ei myöskään kaukana Turusta tai Helsingistä. Tampereen vetovoimaa kannattaa tietysti hyödyntää niin paljon kuin suinkin mahdollista esimerkiksi matkailussa ja sitä kautta muutenkin kiinnostuksen lisäämisessä Urjalaa kohtaan. Tämä on luontevaa jo hyvien liikenneyhteyksienkin johdosta. Lisäksi kuitenkin erittäin kiinnostava suunta olisi pääkaupunkiseutu, koska sehän on ylivoimaisesti suurin kasvaja, ehkä.

Tarkoitan pääkaupunkiseudun huomioon ottamista erityisesti matkailussa, liikenneyhteyksissä ja paikkakunnan tunnetuksi tekemisessä. Sopivalta yhteistyöpaikkakunnalta tuntuisi Humppila. Paikkakunnat voisivat toivottavasti jotenkin hyödyntää esimerkiksi Helsingin matkailuvirtoja ja muita pääkaupunkiseudun yhteyksiä.

Edellä oleva saattaa perustua toiveajatteluni ja asiantuntemattomuuteni sekoitukseen, mutta ajatus on hyvä.